Onko 22 vuotias liian nuori yh-äidiksi?

Muutin erilleen avomiehestäni ollessani 18v ja lapseni oli tuolloin alle vuoden ikäinen. Hoidin tytärtäni kotona, tuloinani olivat tuolloin kotihoidontuki+kuntalisä, asumistuki ja lapsilisä. Hyvin pärjättiin!



Tyttäreni ollessa hieman alle 2vuotias löysin uuden miehen itselleni.

Nykyisin meillä on tyttäreni lisäksi kaksi poikaa joita hoidan kotona. Tyttäreni on jo esikoulu iässä ja aloittaa pian koulun.



Itseasiassa koin tuon yh:na olo ajan paljon helpommaksi kuin sitä edeltäneen ajan jolloin asuin tyttäreni isän kanssa. Muutettuani omaan asuntoon, tyttäreni isä on vain satunnaisesti nähnyt tytärtään.



Nykyinen mieheni on käytännössä myös tyttäreni isä ja onhan hän ollutkin tyttäreni elämässä huomattavasti enemmän mukäna kuin biologinen isä.

Lapsi syntyi kun olin 19-vuotias ja olen siitä lähtien ollut yh. Lapsi on kohta puolitoistavuotias.



Minä en suunnitellut tätä enkä ole ikinä ollut edes mitenkään lapsirakas, mutta silti rakastan lastani yli kaiken. Olen joutunut luopumaan monista asioista, mutta olen saanut myös paljon tilalle enkä elämäni todellakaan ole pilalla. Syksyllä aloitan opiskelut yliopistolla ja lapsi menee tarhaan, kaikki on kunnossa meidän elämässä. Minä seurustelen mukavan miehen kanssa, mutta aika näyttää tuleeko tästä mitään. Tärkeintä on lapseni hyvinvointi, hän menee kaiken edelle AINA.



En suosittele tätä kenellekään, koska vaikeaa tämä on ja yksinäistä, mutta kyllä tästä selviää (ainakin minä selvisin, vaikka aikaisemmin olin melkoinen bilettäjä) ja mitään upeampaa ei voi olla kuin oma lapsi.

Mies vakuutteli osallistuvansa lapsen hoitoon, halusi olla hyvä isä ym. todellisuus paljastui lapsen synnyttyä... kaverit ja harrastuksen olivat tärkeämpiä, lapsen hoito ei kiinnostanut. Heitin miehen pihalle, jonka jälkeen tapailimme kuitenkin. Koskaan mies ei siltikään osallistunut lapsen hoitoon, vaikka lasta jo harvemmin näki. Vaippoja ei voinut vaihtaa, kun aina oletti minun sen tekevän eikä tiennyt koska vaippa on täynnä, kakkavaipat tekivät pahaa ja ties mitä verukkeita, jotta lasta ei tarvitsisi hoitaa.



Lapsen ollessa vuoden, sain tietää miehen sivusuhteesta. Sen jälkeen käynnit taas harvenivat entisestään, myöskin omasta tahdostani. Meillä mies nautti täysin siemauksin ajasta jolloin tapailtiin, hän sai kaiken vapauden mitä halusi ja kun aika kävi pitkäksi, hän tuli meidän luokse leikkimään kotia. Lastaan ei hoida tänä päivänäkään.



Kyllä nuori yh pärjää siinä missä vanhempikin. Ja itselläni myös elämä helpottui miehen lähdön myötä, ku ei ollut kahta lasta jaloissa pyörimässä, joita piti ohjata jatkuvasti tekemään asioita. Aina yh:na olo ei ole helppoa, joskus toki kaipaisi toista vanhempaa helpottamaan arjen rutiineita, kun itsekin on väsynyt, mutta kyllä se siitä kun siihen tottuu.

Tarkoitatko siis sitä, ettei 22-vuotias pärjäisi yksin lapsen kanssa, mutta vanhempana sitten kyllä?

Minusta on kurjaa, joutui sitten minkä ikäinen tahansa yh:ksi ja lapsi isättömäksi :(

Ja mainiostihan heillä on mennytkin lapsen kanssa, kaverini saa lapsen välillä ystäville ja mummolaan hoitoon, ja sitten jaksaa taas nauttia lapsen kanssa olemisesta. Eli minä vastaan, että 22-vuotias EI ole liian nuori huolehtimaan lapsesta yksin!

Lapsihan tehdään yhteisestä päätöksestä, sellasen ihmisen kanssa joka on hyvä ihminen (siis ei juo liikaa, kykenee keskusteleen eikä ole väkivaltanen). Parisuhdetta sitten hoidetaan ja jos ero tulee kuitenkin niin koitetaan erota sovussa niin ettei lapsi jää tappelukapulaksi ja mieluiten yhteishuoltajuus.



Mutta koska eletään paskassa maailmassa niin lapsi hankitaan vaikka salaa, riidellään ja tapellaan, petetään ja erotaan. Lapsi omitaan ja lapselle puhutaan ilkeitä toisesta vanhemmasta.



Jos 22- vuotias eroaa niin eroaa, sille ei voi mitään. Mielestäni olisi järkevämpää miettiä onko kypsä vanhemmuuteen ennenkö lapsen hankkii.

Mielestäni olisin pärjännyt myös yksinhuoltajana. Onneksi ei kuitenkaan ole tarvinnut. Ei se varmastikaan ole iästä kiinni, vaan aivan jostain muista avuista.

Lasta ei aina suunnitella, vaan lapsi vain ilmoittaa tulostaan. Tuosta tilanteesta on vanhempien yhteinen päätös kaukana. Ja aina myöskään se vahinko ei käy vanhempien unelmavävyn kanssa, eli kaikki siittiöitä tuottavat miehet eivät ole valmiita isiksi eivätkä vastuuntuntoisia.



Sinä varmasti kuvittelet olevasti täydellinen äiti, kun olet valinnut itsellesi raittiin miehen. Teidän perheessänne ei varmasti koskaan riidellä? Perheitä on niin monenlaisia. Joku aina rakastaa niitäkin renttuja, jotka toivottavasti joskus saavat elämänsä raiteilleen.



Ja kuten jo sanoin, niin lapsia saatetaan alulle myös vahingossa. Siinä ei ehdi miettiä ennakkoon, onko kypsä vanhemmuuteen. Lapsi vain tulee, ja siinä tilanteessa useimmat vasta vanhemmuuteen kypsyvätkin. 22-vuotias on jo aikuinen nainen, jolla teini-ikä on takana päin ja elämä edessä. Aivan varmasti ap pystyy lapsestaan huolehtimaan, isän kanssa tai ilman.

22-vuotiaan kuuluu liehuutella ympäri maailmaa ja elää omaa elämäänsä

Liehutellut olen 17-20 vuotiaana. Kyllä siinäkin ehti ja nytkin pääsee välillä viihteelle, jos haluaa.



Tämä siis numerolle 11.



T:9

alle 22vuotiaana. Moni ei edes halua liehutella pitkin maailmoja. Moni on kotona viihtyvää sorttia.