Mikä provoilussa vaivaa?

Täällä ei taida olla montaakaan ketjua, jossa joku ei huutaisi " provo" jossain kohdassa. Rupesin miettimään, että miksi näin? Mikä siinä provoilussa niin vaivaa? Miksi se on niin paha juttu?



Tämä on keskustelupalsta. Kun provolla saadaan aikaan eli provosoidaan vilkas keskustelu jostain aiheesta, mitä väliä sillä on, onko alkuperäinen tarina todella totta? Ainahan sitä voi spekuloida asioilla, vaikka ne eivät olisikaan totta ja kaikki tekevät sitä. " Mitä ajattelisit jos" -alkuiset keskustelut ovat varmasti kaikille tuttuja. Miksi joillekin on niin merkityksellistä se, että keskustelun aloittava tapahtumaketju on varmasti tapahtunut juuri kertojalle juuri tuolla tavalla?



Sitten mietin sitäkin, että mitä tyydytystä nämä saavat, jotka huutavat provoa joka paikassa? Onko teille tärkeää, että ette tule huijatuiksi? Miksi se on niin tärkeää? Onko epäluuloisuus jotenkin hienompaa kuin herkkäuskoisuus? Eihän huijattu mitään virhettä tee uskoessaan, vaan huijaaja. Totta kai sillä saa ongelmia elämäänsä että on herkkäuskoinen, mutta saa taatusti epäluuloisuudellakin. Miksi on tärkeää, että muut lukijat tietävät että juuri sinä olet epäluuloinen etkä usko mitä sinulle sanotaan? Mitä tyydytystä saat siitä?



Kyllä minä sen ymmärrän, että on närkästyttävää kerätä huomiota vakavilla asioilla kuten kuolemalla ja sairauksilla ja sitten naureskella kotonaan. Minusta se on kamalaa, koska ei noiden asioiden pitäisi olla kenenkään viihdettä ja hauskaa ajankulua. Tarkoitankin tässä vähän kevyempiä asioita joista provoillaan.



Eli mikä siinä provoilussa niin kovasti ahdistaa, että pitää kaikkea epäillä ja tuoda se julki? Oletteko netin ulkopuolellakin aina sitä mieltä, että teille valehdellaan? Eikö se ole mielestänne vähän ikävä tapa suhtautua muihin ihmisiin?