Lue keskustelun säännöt.
Jippii! Saatiin aika kasvatusneuvolaan.
19.06.2006 |
Meillä vaikea vauva ja ymmärrystä on vaikea saada ympäristöltä. Oma neuvolakin vain syyllistää ja naureskelee, että on tainnut äiti väsyä vauvansa kanssa.
Sitten yhtäkkiä eilen muistin, että on olemassa kasvatusneuvoloita ja soitin tänään. Siltä se kartoitti tilannetta jo puhelimitse ja totesi sitten, että kyllä meidän olisi syytä tavata aivan kasvotustenkin. Ja sieltä myös sanottiin, että on todellakin olemassa vaikeita vauvoja, jotka vaativat vanhemmiltaan poikkeuksellisen paljon ja ovat raskaita hoidettavia. Eli en vain kuvittele, että meillä on raskasta.
Miten ihanaa vihdoin saada ymmärrystä ja myötätuntoa. Olis vaan se omakin neuvola voinut vihjata, että sellainen kasvatusneuvola on olemassa, ettei ois meidän puolta vuotta tarvinnut itsekseen räpistellä, kun meni vaikeaksi.
Kommentit (42)
Vierailija:
vauvat kun ei oo hankalia huvikseen. Se ei vielä siinä iässä voi johtua " päästä" .
Totta kai se voi johtua päästä. Mitä sillä päällä tässä sitten tarkoitetaankaan. Mutta jos oletetaan, että ihmisen luonne tai persoonallisuus on päässä, niin se on siellä syntymästä asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ympäristöstä kun itsellä on " haasteellinen" vauva! Eipä ne ymmärrä joilla ei ole omakohtaista kokemusta!!!
Tulethan AP kertomaan jos mahdollista mitä apua/neuvoja ehkä saitte kasvatusneuvolasta.
nim. yksi edelliseen ketjuun osallistuneista
Tuli mieleen vain ympäristön eli muiden ihmisten suhtautumisesta se, kun liikutaan yeisillä paikoilla. Tytöllä on todella kova ääni ja käyttää ääntään paljon. On myös erittäin vilkas, eikä viihdy missään sekuntia kauempaa. Kaksosilla on muutenkin tapana villitä toisiaan, joten meidän näyttäytymisemme esimerkiksi kaupassa voi saada osakseen mulkoilua, ihmettelyä, arvostelevia katseita... Joskus menee suht hyvinkin, mutta usein ei.
Varmasti tällaisissa tilanteissa ihmiset ajattelevat, että onpas " huonosti kasvatettu" , kuriton lapsi?!
Minä käytän tätä ketjua mielessäni jonkinlaisena otantana siitä, mitä mieltä ilmiöstä " vaikea vauva" yleisesti ollaan. Eli en ole tutuille, sukulaisille tai neuvolan terkkareille oikein rehellisesti uskaltanut kertoa, miten mahdottoman tuntuista meillä pojan kanssa on. Ja se etten ole uskaltanut, johtuu siitä, että epäilen, etten saa ymmärrystä, vaan että selän takana sitten hymistellään, että ei tuokaan osaa lastaan kasvattaa, vaikka on itse opettaja. Ja sitten kun tämä ketju tänne kehittyi, niin huomasin, että niinhän asia juuri menee.
Mutta sieltä kasvatus- / perheneuvolasta (joka on aivan todellinen paikka, vaikka joku epäilikin) sain jo puhelimessa ymmärrystä ja hyväksyntää ongelmillemme. Kohtasin puhelimessa ensimmäisen ihmisen, joka myönsi minulle, että vaikeita vauvoja on olemassa ja että he voivat olla vanhemmilleen todella uuvuttavia. Sen jälkeen olen noiden sanojen ansiosa jaksanut paremmin, samoin kuin sen ansiosta, että meillä on se aika varattuna, jolloin pääsemme juttelemaan asiasta ja saamaan lisää selviytymiskeinoja.
ap
Meillä myös 1v9kk ikäinen lapsi, tyttö. Ensimmäiset kuukaudet kärsi pahasta koliikista, jota jatkui ensimmäisen ikävuoden, jos se vaan voi olla mahdollista?! Eli todella itkuinen, vähästä ärtyvä vauva. Herää vieläkin helposti, nukkuu levottomasti. Todella itsepäinen, räiskyvä luonne.
Toisaalta hyvin oppivainen eli puhumaan alkoi 8kk iässä ja sanoja tuli valtavaa vauhtia. Muistaa vanhojakin asioita, kertoilee niistä ja osaa esimerkiksi laulun sanoja pitkät pätkät. Pelottaa ihan välillä hänen hyvä muistinsa ja oppimiskykynsä. Siis siinä mielessä, että kostautuu levottomina öinä, puhuu unissaan ja herää kauhukohtauksiin. Ja toisaalta vaatii itseltään paljon. Olettaa osaavansa jo paljon sellaista, mitä ei todellakaan tarvisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voin todella suositella sitä. Kirja keskittyy aika paljon vertailemaan vaikean ja helpon temperamentin eroja. Minulla tämä kirja on yksi tärkeimmistä tekijöistä siihen, että heräsin pohtimaan poikani kehitystä, omaa jaksamistani ja perheemme hyvinvointia. Antoisia lukuhetkiä!
Tältä sosiaalityöntekijältä sain ensimmäisen kerran vahvistuksen että esikoisemme todella on normaalia vaikeampi lapsi eikä kaikki ole vain sitä että meistä tuntuu etttä hän on vaikea. Hän vaikuttaa aluksi normaalilta ja sen takia monet ovat ihmetelleet että eihän tuossa nyt mitään... (Lapsellamme on dysfasia ym. neurologisia häiriöitä.)
Perheneuvolasta olemme saaneet neuvoja ja kannustusta - ja sen tärkeän tiedon että olemme kasvatuksessa oikealla tiellä vaikkei kyllä todellakaan siltä tunnu silloin kun on oikein vaikea vaihe menossa.
Voimia teille ap!
Terv. Tuo aikaisemmin vastannut kohta 10-vuotiaan äiti
Vierailija:
Minä käytän tätä ketjua mielessäni jonkinlaisena otantana siitä, mitä mieltä ilmiöstä " vaikea vauva" yleisesti ollaan. Eli en ole tutuille, sukulaisille tai neuvolan terkkareille oikein rehellisesti uskaltanut kertoa, miten mahdottoman tuntuista meillä pojan kanssa on. Ja se etten ole uskaltanut, johtuu siitä, että epäilen, etten saa ymmärrystä, vaan että selän takana sitten hymistellään, että ei tuokaan osaa lastaan kasvattaa, vaikka on itse opettaja. Ja sitten kun tämä ketju tänne kehittyi, niin huomasin, että niinhän asia juuri menee.Mutta sieltä kasvatus- / perheneuvolasta (joka on aivan todellinen paikka, vaikka joku epäilikin) sain jo puhelimessa ymmärrystä ja hyväksyntää ongelmillemme. Kohtasin puhelimessa ensimmäisen ihmisen, joka myönsi minulle, että vaikeita vauvoja on olemassa ja että he voivat olla vanhemmilleen todella uuvuttavia. Sen jälkeen olen noiden sanojen ansiosa jaksanut paremmin, samoin kuin sen ansiosta, että meillä on se aika varattuna, jolloin pääsemme juttelemaan asiasta ja saamaan lisää selviytymiskeinoja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikamme on muuten menossa ensi syksynä Lastenlinnaan (?) tutkimuksiin as-epäilyn takia.
Terv. tuo aikaisemmin kirjoittanut kohta 10-vuotiaan äiti
Kiva, kun kirjoitit siitä, millainen teidän lapsenne on. Kuulostaa tutulta tuo huutaminen. Kun meidän tyttö oli vauva, sanottiin neuvolassa, että joka inahdukseen ei tarvitse reagoida. Entä jos vauva ei koskaan inahda, vaan ensi äännähdys on jo suoraa hysteeristä huutoa? Mitäs sitten tehdään?
Jotkut saattavat ajatella todellakin, että vika on vanhemmissa ja heidän suhtautumisessaan lapseen. Osittain näin onkin, koska tilannehan on se, että ei tunnu olevan tarpeeksi keinoja pärjätä tällaisen lapsen kanssa. Mutta meillä on kaksoset, joista tyttömme on siis toinen osapuoli. Toinen kaksonen on ollut alun koliikkia lukuunottamatta rauhallinen, sopeutuva ja hyvin nukkuva. Tämä toinen taas ei siedä mitään rytmin muutoksia tai ympäristön vaihdoksia.
Varmasti kohtelemme näitä kaksosiamme erilailla, ovathan he yksilöitä. Mutta molempia huomioimme yhtä paljon ja muutenkin suhtautuminen on molempiin samanlaista.
22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että en minä ainakaan ole koskaan halunnut ajatella lastani vaikeana, vaan keskityn hyviin puoliin, joita on paljon. Lapseni on hyvällä tuulella aivan valloittavan ihana ja kaiken kaikkiaan erittäin fiksu ja ainutlaatuinen lapsi. Minäkin haluan löytää keinoja ohjata lastani oikeaan suuntaan hänen omaksi parhaakseen. Hänen hyvinvointinsa on tärkeintä. Myös vanhempien jaksamisella on tärkeä rooli lapsen hyvinvoinnissa, ja tietenkin sisarukset täytyy yhtä lailla huomioida temperamenttisen lapsen lisäksi.
Luin ketjun ja kiinnostaa onkohan kyseessä esim. Aspergerin oireyhtymä tai piirteitä siitä. Jopa autismi tuli mieleen.
As-lapset ovat erikoisia.
Hakeutuisin ap:nä neurologisiin tutkimuksiin, siis lapselle, ei vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta niinhän se on,että esim asperger-diagnoosi on useimmiten helpotus vanhemmille, jotka ovat vuosikausia, kenties tosiaan ihan vauva-ajasta asti pohtineet mitä tekevät väärin. Eli saadaan vihdoin ongelmalle nimi ja varmuus, ettei se johtunut vanhemmista tai kasvatuksesta mitenkään.
Ja osataan oikealla tavalla auttaa lasta ja vanhempiakin
ja monet piirteet löytyvät meidän tytöstä. Luin kylläkin, että puheen kehitys olisi viivästynyttä, mutta meidän tytöllä aivan päinvastainen tilanne. Tulee aivan huolestunut olo, kun lukee tuollaisia kuvauksia.
22/40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on Asperger tai muu vastaava sairaus? Meidän tytölle tehty alle vuoden ikäisenä aivojen magneettikuvaus.
vanhempia. Kuvottavaa, että vanhemmat eivät löydä syytä itsestään ja puutteellisesta kommunikoinnista vauvansa kanssa, vaan syyttävät vauva-parkaa.
puheekehitys sattaa olla viivästynyt aspergereilla, mutta ei välttämättä.
As-diagnoosin alle mahtuu kijava joukko ihmisiä. Meidän poikaan sopiva kuvaus löytyy tukiasema . net -sivuilta.
Tyttäresi on kyllä niin pieni vielä, että on ihan liian aikaista tehdä aspeger diagnoosia. Se alkaa tulla esiin siinä vaiheesa kun huomaa, ettei lapsi leiki ikäistensä kanssa n 4v.
Meidä AS-poika oli tosi helppo vauvana. ei edes vierastanut - olen joskus miettinyt että liittyiköhän sekin tähän AS-juttuun. vaikeudet alkoivat kun poika alkoi liikkua ja puhua=olla tosi vilkas - mutta As tuli kuvaan vasta 2-3 v myöhemmin.
sinulla on tosiaan mielenkitoinen tilanne kun seuraat kaksosten kehitystä ja voit todeta kuinka samalla kohtelulla ja kasvatuksessa kasvaa niin erilaisia lapsia.
Meillä pikkuveli on hyvin erilainen, paljon helpompi, kuin esikoinen vaikka on ihan samalla lailla kasvatettu - se lohduttaa emme siis ole tehneet mitään väärin.
Kirjoitin tuosta as-vaihtoehdosta.
Itsellä ei kokemusta tällaisesta lapsesta perheessä mutta tuntemallani perheellä on kaksi as-lasta.
Vaikka itsellä ei ole tällaista vaikeaa lasta pystyn kuvittelemaan että jollakin on.
Toki kaikki lapset ovat erilaisia ja siis omia persoonallisuuksia mutta tässä ap:n pokjan tapauksessa ja samanikäisen tyttölapsen tapauksessa lapset ovat oikeasti vaikeahoitoisia. Kukaan ns. normaali lapsi ei toimi noin vaan oppivat kokemuksen kautta asioita. Näissä tapauksissa tuntuu siltä että lapselle ei kerry muistikokemuksia tavalliseen tapaan. Hoitoon vietäessä saattaa itkeä muutamia kertoja ei aina.
Voimia kaikille teille joilla on näitä vaikeita lapsia.
Kai näitäkin pieniä voi jotenkin tutkia, esim. hoitojaksolla sairaalassa voisi ammattilaiset seurata näiden lapsien reaktioita ja tapoja. Lisäksi niitä aivojen tutkimuksia voi tehdä pienillie, aivofilmejä ja mangneettikuvauksia löytyykö jotain poikkeamaa sieltä puolelta.
Meillä on perheessä paljon sairauksia jotka välillä vaatii voimavaroja mutta uskon että ap:llä on vaikeampaa sillä ongelma on pitkäkestoista ja jatkuvaa.
Ap. Oletko hakenut hoitotukea Kelasta. Hanki lääkärintodistus ja hae tukea olet taatusti siihen oikeutettu. Tukisysteemi on kolmeportainen. Lievemmät tapaukset n. 75 euroa/kk. Hakulomakkeessa selvitetään tuota vaikeahoitoisuutta.
Ymmärrän hyvin, että jollakin herättää ärtymystä, kun puhutaan vaikeista vauvoista. Ilmaus onkin aika vahva, ja siksi monet käyttävät mieluummin nimeä vaativa vauva. Sitä nämä lapset ovatkin, vaativia hoidettavia. Itse olen tällä viikolla halunnut puhua lapsestani nimenomaan vaikeana ja se johtuu siitä, että tällä viikolla koin itseni niin huonoksi äidiksi, että katkeruus alkoi nousta pintaan. Halusin heittää lapseni jokeen, sillä tunsin olevani jo täysin voimaton. Lapseni ei tietenkään ollut missään todellisessa vaarassa, vaan soitin miehelleni, joka tuli kotiin apuun niin pian kuin ikinä pystyi. Nämä negatiiviset tunteet eivät onneksi koskaan kestä kauan.
Mutta tuomitsijoille haluan sanoa, että minulla todellakin riittää kärsivällisyyttä, enkä hermostu lapseeni, jos hän kiukuttelee. En myöskään syytä lastani siitä, että hän on sattunut saamaan vaikean luonteen. Kyse on nimenomaan siitä, että lapsen tapa reagoida ei istu niin helposti ympäröivään maailmaan kuin useimpien muiden lasten tapa. Siksi minun on opittava suhtautumaan lapseeni uudella tavalla ja sitä uutta tapaa en ole tähän mennessä omin avuin löytänyt.
Puheet siitä, että olisin vaikea vanhempi, ovat loukkaavia. Neuvoja ja apua olen etsinyt, eikä neuvoja ole viime aikoja lukuunottamatta minulle kukaan pystynyt antamaan. Kun ei ympäristö ole pystynyt auttmaan, ei sillä ole myöskään oikeutta tuomita.
Jos jostain asiasta ei ole itsellä kokemusta, niin sitä ei siis voi olla olemassa, ja silloin kyseessä on pakko olla provo. Niinpä niin.
Ne joilla ei ole omakohtaista kokemusta vaikeista vauvoista, eivät voikaan tietää niiden olemassaolosta, sillä vaikeat vauvat ovat usein päivällä herttaisia ja aurinkoisia. Eli perheen ulkopuoliset näkevät vauvan hymyilevänä, ehkä hiukan ujona, mutta muuten hurmaavana lapsena.