7v. nukkuu vielä meidän keskellä, normaalia?

Kiva lapselle nähdä jos vaikka isä nukkuu mulkku pystyssä.



EHDOTTOMASTI OMA SÄNKY LAPSELLE!

Alemmalle joka sanoi että sairasta sanoisin että millä sen perustelet ? Ei kukaan, jonka lapsi nukkuu samassa sängyssä harrasta seksiä siinä. Meillä on ollu omassa sängyssä seksielämää viimeksi ehkä vuonna 2000. Siis mitä sairasta on oman perheen kanssa vain nukkua perhepedissä ?

Vierailija:

Kiva lapselle nähdä jos vaikka isä nukkuu mulkku pystyssä.

EHDOTTOMASTI OMA SÄNKY LAPSELLE!

Kannattaisi tosiaan selvittää, mistä pelot johtuvat.

Meillä on kaksi lasta: 7v ja 4v. Nukahtavat kyllä omiin sänkyihinsä, mutta hiippaavat joka yö meidän sänkyyn ja viereen. Tämä 7v tulee ekana, ja joskus yrittää tosi aikaisin..



Ja uskon, että häntä oikeasti pelottaa. Näkee pahoja unia välillä, ja muutenkin kuvittelee kaikenlaista. Ihan tavallista se tämänikäisille on! Joskus syöksyy meidän sänkyyn sydän villisti hakaten.



Ei olla haluttu miehen kanssa kieltää lasten tuloa viereen. Haluamme olla heille turvana. Illalla kyllä monesti sanotaan, että nukkukaapas koko yö omissa sängyissämme. Silloin tämä esikko lupaa yrittää, mutta pyytää luvan tulla, jos kovasti pelottaa. Ja se on aina annettu ja annetaan.



Ahdastahan 160 cm parisängyssä neljäistään on. Ja jos lapset kovin aikaisin illalla tulee, niin rassaa omaa seksielämää. Eikä se parisänkykään enää tunnu miehen ja naisen ikiomalta paikalta. Mutta sitä tää elämä nyt on, kun lapset on pieniä. Luotamme, että kyllä tää joskus loppuu. Ja tavallaan ihan suloistahan se on, kun tulevat viereen. Asioissa on monta puolta.



Juu, ja makuuhuoneemme ovessa on kyllä lukko, että saamme edes alkuyöstä vähän omaa rauhaa. :)

Painajaisen jälkeen oli kamalaa nukahtaa omaan sänkyyn..

" Vakinukkumisen" vanhempien vieressä lopetin n. 8-vuotiaana. Enkä mielestäni ole kauhean kieroonkasvanut..



Ap:lle vinkkinä, että yövalo tekee paljon jos pelottaa. Mullakin pelot loppui vasta kun äiti osti yövalon, koska minä pelkäsin pimeää suunnattomasti.

Monet äidit, joiden lapset ovat jo vanhempia, lohduttavat minua, että lapsuus on lyhyt ja kohta tulee päivä milloin ei lapsi enää suostu tulemaan äidin viereen...

MÄkin muistan omasta lapsuudestani, miten ihanaa ja turvallista oli, kun silloin kun oli nähnyt pahaa unta tai oli kipeä, sai mennä äidin viereen nukkumaan. Äiti nappasi kainaloon, ja siihen sitä vaan nukahti, kun joutui paikoillaan olemaan. :)



Julmalta kuulostaa musta se, kun jotkut antaa EHDOTTOMAN kiellon, ettei lapsilla ole vanhempien sänkyyn koskaan mitään asiaa.



Jotkut tutut ovat muuten ratkaisseet asian niin, että ovat ottaneet parisänngyn alle patjan, jonka lapsi saa yöllä vetää esiin ja nukkua siinä vanhempien sängyn vieressä, jos yöllä pelottaa. Jotkut ovat myös hankkineet isompia sänkyjä, joihin hyvin mahtuu vaikka koko perhe. :)

Vierailija:

Alemmalle joka sanoi että sairasta sanoisin että millä sen perustelet ? Ei kukaan, jonka lapsi nukkuu samassa sängyssä harrasta seksiä siinä. Meillä on ollu omassa sängyssä seksielämää viimeksi ehkä vuonna 2000. Siis mitä sairasta on oman perheen kanssa vain nukkua perhepedissä ?

nukuin vanhempien välissä vielä tokaluokalla, ja muistan hyvin, miten teeskentelin painajaisunia ja muita, että pääsin väliin. :) Eli pompotin vanhempiani aivan 6-0.



Ei ollut mistään pelkotiloista siis kyse, vaan olin vaan sellainen pikkutyranni ;) Harrastin tätä erityisesti, jos tuntui, etten ollut saanut tarpeeksi huomiota, kostotoimi siis.

Meilläkin tyttö siis yleensä tulee yöllä viereen, harvemmin jää jo illasta meidän sänkyyn. Voi olla että liian helposti annetaan periksi, mutta kun sitä ajattelee että hän niin vähän aikaa lapsi, että mielellään pitää vieressä niin kauan kuin kelpaa. Nukahtaa kyllä omaan sänkyyn nopeasti, mutta sitä ennen yleensä haluaa lupauksen että saa tulla yöllä viereen jos alkaa pelottamaan. Enkä henno kieltää.





ap

Ja minä ihan oikeasti pelkäsin aina jotain, ja yleensä itkin itseni uneen äidin viereen.

Eli voi ne pelkotilat ja painajaiset olla ihan todellisiakin.

Mutta kyllä minnä olen sitäkin mieltä, että esim. minut olisi saanut vähän aikaisemmin opettaa nukkumaan yöt itsenäisesti. Oli noloa kun kävi kavereita ja ne ihmettelivät kun minulla ei ollut edes omaa sänkyä..



No, otin kaikki takaisin sitten teini-iässä.

Nukuin lapsena omassa huoneessa, pimeässä ja ovi kiinni. Muistan ne lukemattomat yöt, kun heräsin painajaiseen ja makasin kuin halvaantuneena sängyssäni, koska ei auttanut huutaa äitiä, kun ei olisi kuullut, enkä pimeässä uskaltanut liikahtaakaan.



Kummatkohan ovat kasvaneet kieroon, kovalla kädellä vai lempeämmin kasvatetut?

Vierailija:

Meilläkin tyttö siis yleensä tulee yöllä viereen, harvemmin jää jo illasta meidän sänkyyn. Voi olla että liian helposti annetaan periksi, mutta kun sitä ajattelee että hän niin vähän aikaa lapsi, että mielellään pitää vieressä niin kauan kuin kelpaa. Nukahtaa kyllä omaan sänkyyn nopeasti, mutta sitä ennen yleensä haluaa lupauksen että saa tulla yöllä viereen jos alkaa pelottamaan. Enkä henno kieltää.

ap

Pitäkää kiinni siitä, että lapsi nukahtaisi kuitenkin omaan sänkyynsä. Jotta siitä edes tulisi tapa, ja että saisitte edes vähän kahdenkeskistä aikaa miehesi kanssa omassa sängyssänne. Ja hankkikaa se lukko oveen, jos teillä ei sitä vielä ole! (Ja sitähän sitten pidetään lukossa vain sen aikaa, kun tarvii. Ei koko yötä..)

Eikä minusta ole mitään " harmia" että lapsi haluaa äidin ja isän turvaan jos pelottaa. Olet ilmeisesti näitä itsekkäitä vanhempia, joiden mielestä lapsi pitää itsenäistyä mahd. varhain. Onneksi meitä pehmeiden lastenkasvatusarvojen vanhempia on suuri osa.

Eikä minusta ole mitään " harmia" että lapsi haluaa äidin ja isän turvaan jos pelottaa. Olet ilmeisesti näitä itsekkäitä vanhempia, joiden mielestä lapsi pitää itsenäistyä mahd. varhain. Onneksi meitä pehmeiden lastenkasvatusarvojen vanhempia on suuri osa.

Eikä minusta ole mitään " harmia" että lapsi haluaa äidin ja isän turvaan jos pelottaa. Olet ilmeisesti näitä itsekkäitä vanhempia, joiden mielestä lapsi pitää itsenäistyä mahd. varhain. Onneksi meitä pehmeiden lastenkasvatusarvojen vanhempia on suuri osa.

Eikä minusta ole mitään " harmia" että lapsi haluaa äidin ja isän turvaan jos pelottaa. Olet ilmeisesti näitä itsekkäitä vanhempia, joiden mielestä lapsi pitää itsenäistyä mahd. varhain. Onneksi meitä pehmeiden lastenkasvatusarvojen vanhempia on suuri osa.

Eikä minusta ole mitään " harmia" että lapsi haluaa äidin ja isän turvaan jos pelottaa. Olet ilmeisesti näitä itsekkäitä vanhempia, joiden mielestä lapsi pitää itsenäistyä mahd. varhain. Onneksi meitä pehmeiden lastenkasvatusarvojen vanhempia on suuri osa.

Tosin yöllä kyllä nukahdeltiin vauvan kanssa parisänkyyn jne. Mutta ei siis mitään perhepeti-periaatetta ole meillä ollut.



Eli kyllä voi ihan millaisten järjestelyiden kautta tilanne ajautua siihen, että lapset tulee viereen.



Meillä on varmaan niin, että se 7v esikoinen on oikeasti tosi herkkä ja pelokas lapsi. Luonteenpiirre. Ja hyvä niin, ihmiset saa olla erilaisia. Kuopus tulee sitten perässä tavanvuoksi.



Ja varmasti mukana voi olla myös huomion ja läheisyyden hakua, kuten eräs kertoi vanhempiaan pompottaneensa. Mitä pahaa siinä on, jos lapsi hakee huomiota ja läheisyyttä, jos ei sitä päivällä tarpeeksi saa? Ja eiköhän lapsi sen aika tiedostamatta tee? Jos vanhempia yötilanne alkaa rassata, heidän tehtävänsä on järjestää päiväsajaksi lisää läheisyyttä ja aikaa lapsen kanssa!



Ja lapsuus on tosiaan lyhyt!