Lue keskustelun säännöt.
Sivusuhteesta ja sen " unohtamisesta"
31.05.2006 |
Miehelläni oli tavella 2kk kestänyt suhde. Asiaa on käsitelty ja puhuttu ja olen anteeksi antanut. Nyt siis yritämme kaikkemme, että neljä lastamme saisivat pitää onnellisen ehjän perheen, MUTTA... Tiedän, että suhteesta on vasta vähän aikaa, mutta olisin kysynyt kokemuksia, kuinka kauan aikaa menee ennen kuin tämä hetkittäinen tuska ja viha ei enää yhtäkkiä syöksy sisääni? Onko oikeasti mahdollista unohtaa asia niin, että sen kanssa pystyy elämän onnellisesti yhdessä. Koskaan en tule ymmärtämään, miten mieheni on voinut näin tehdä minulle ja loukata minua näin paljon. Ja tehtyä ei koskaan saa tekemättömäksi, mutta haluaisin todella, että saisimme asiat kuntoon, koska meillä on ollut todella hyvä parisuhde jo 17 vuotta. Voiko sen saada takaisin? Kokemuksia kiitos!
Kommentit (13)
Mutta onko se sen arvoista elää, niin ettei voi unohtaa? Voiko oikeasti tulla onnelliseksi uudestaan saman ihmisen kanssa. Lasten takia haluan yrittää kaikkeni, mutta en kuitenkaan uhraudu lasten takia huonoon suhteeseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koskaan. Meillä aikaa vajaa 2 vuotta. Mulla alkoi helpottamaan siinä
1,5 vuoden kohdalla. Niin ettei se asia tullut jatkuvasti mieleen. Nykyäänkin juttu käy mielessä päivittäin, mutta se ei tunnu enää pahalta. Sen kanssa pystyy elämään.
Asiaa lienee auttanut se, että mies on nykyään aivan ihana. Huomioi mua jatkuvasti ja haluaa olla mulle kiva. Eli meillä menee yhdessä loistavasti. Luottamuskin on jo jollain lailla palautunut. Tosin en häneen enää koskaan täysin voi luottaa ja se tuntuu ikävältä.
Eli mahdollisuudet on teillä hyvät!
Vierailija:
Mutta onko se sen arvoista elää, niin ettei voi unohtaa? Voiko oikeasti tulla onnelliseksi uudestaan saman ihmisen kanssa. Lasten takia haluan yrittää kaikkeni, mutta en kuitenkaan uhraudu lasten takia huonoon suhteeseen.
ap
Me (siis meillä sivusuhteesta jo yli 7 vuotta) olemme onnellisa ja rakastamme toisiamme ja olen tällä hetkellä vahvsti sitä mieltä, että suhteen anteeksiantaminen on ollut kannattavaa, ja opettavaistakin. Ja voisi jopa olla, että ilman kaikkia näitä kokemuksia, emme välttämättä enää olisi edes yhdessä, eli voimme jopa välillä ajatella, että karmea kokemus kaikkinensa koitui lopulta jopa onneksemme.
Mutta koskaanhan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ainakin olen oppinut realismia ja nöyryyttä.
Ennen suhdetta olisin voinut julistaa, että mieheni ei koskaan petä... No opinpahan, että älä koskaan sano ei koskaan...
Nykyään olen onnellinen mutta myönnän; hieman kyyninen ja ehkä jopa inhorealistinen.
Mutta onnea teille! Tehkää töitä suhteenne eteen! Kaikki on mahdollista!
Pari vuotta olemme rämpineet vaikeuksien läpi, nyt alkaa helpottaa. Juuri eilen totesimme että toisiamme rakastamme mutta suhde ei enään tule sellaiseksi kuin joskus oli, mutta emmehän mekään palaudu samanlaiseksi. Olemme muuttuneet ja niinpä voimme rakentaa suhteemme uudestaan.
Kyllä tämä kannattaa, sillä nyt osaa suhtautua asioihin erilailla. Arki on juhlaa, kun ymmärtää mitä se voisi olla ilman toista.
uskollinen kumppani. En haikaile sivusuhteeni perään ja olen nykyään erittäin onnellinen avioliitossani, oikeastaan mietin välillä vain sitä, kuinka lähellä oli, etten tuhonnut koko ihanaa elämääni typeryydelläni... Meillä menee erinomaisen hyvin, ja vaikka välillä on huonompiakin hetkiä, niin enää ei tulisi mieleenikään pettää miestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toi oli kuin mun kirjoittamaa... Juuri noin se menee :)
t. 5
Mulla oli sivusuhde, josta mies sai tietää, kun viisastuin ja lopetin sen.
Siitä on nyt kolme vuotta, mutta mies ei voi unohtaa. Asia nousee esiin joka riidassa. Mies itkee ja sanoo, että se on koko aja taka-alalla ja joka päivä mielessä.
Katkeruudesta ei voi kuulemma päästä yli.
Minä kadun ja mietin, miten ihminen voikin olla näin typerys. Olen ottanut opikseni, olen luottamuksen arvoinen eikä tulisi enää ikinä mieleenkään tehdä mitään niin kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa kuitnekin kävi niin, että pystyin elämään päivänkin ilman, että asia nousi mieleen.
Pikkuhiljaa päivä muuttui kahdeksi päiväksi jne. Yritin aktiivisesti unohtaa asian, vaikka välillä velloin sellaisessa itsesäälissä ja katkeruudessa, että alta pois.
Nyt asia on kuin mikä tahansa muisto. Sen voi kaivaa menneisyydestä esiin, muttei se herätä enää vihan tai surun tunteita. Psykologin mukaan siinä vaiheessa asiat ovat hyvin ja asian yli on päästy.
Sivusuhteen paljastuminen näköjään aiheuttaa petetylle ehkä enemmän tuskaa/katkeruutta kuin tekijälleen. Tekijää helpottaa kun saa anteeksi, petetty on anteeksi antanut mutta unohtaa ei voi, tuska kouristaa vuosia. Eli täälläkin monesti pohdittu, pitäisikö puolisolle suhteesta kertoa, jos kiinni ei ole jäänyt. Itse en haluaisi tietää mieheni suhteesta, kärsikööt yksikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehelläni oli sivusuhde n.6 vuotta sitten mutta en ole kunnolla pystynyt unohtamaan vieläkään :(, vaikka en miestäni inhoakaan. asia vaivaa ja tulee valvepainajaisinakin kiusaamaan. luottamus on mennyt iäksi jne. silti olemme onnellisia ja meillä on kivaa...
Meillä mies ei pysty vieläkään kertomaan tästä suhteesta sitä mitä haluisin (miksi sortui jne) ja se hämmentää ja kiusaa kun haluisi tietää mikä siinä oli taustalla. Tsemppiä kaikille saman kokeneille, ei ole helppo ei! Ja ilman lapsia olisin jo kävellyt tieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en todellakaan olisi mieheni kanssa. Mutta lasten takia haluan yrittää kaikkeni, jos asiat muuttuisivat takaisin hyviksi. ilman lapsia en jaksaisi käydä läpi tätä myllyä ja vain odottaa, mitä tuleman pitää. Tuntuu myös että olen mieheni armoilla siinä suhteessa, että hän ei osaa sanoa varmasti rakastaako mua. Kiitos kokeuksista! Pakkohan tässä on vaan yrittää ja toivoa!
ap
Aika kuitenkin helpottaa, joskin hitaanlaisesti.
Meillä sivusuhteesta nyt jotain yli 7 vuotta (uskomatonta, että jo noin paljon), naimisissa olemme olleet jo yli 10 vuotta.
Ehkä jossain tossa 5 vuoden kohdalla alkoi helpottamaan, hitaasti. Meillä on tehty sopimus, että yli 5 vuotta vanhoja asioita ei muistella.
Yritä aktiivisesti unohtaa, kyllä se siitä aikanaan helpottaa mutta ei siitä koskaan eroon pääse...