Saat kutsun luokkakokoukseen! Mitä ajattelet?

Poikkeuksena lukioluokan kutsu. Sen kohdalla pomppisin tohkeissani :)

n mennessä päässyt yli. :(

Olin kyllä ihan iloinen, että muistivat (yläaste) ja pitkään harkitsin, että menenkö. Lopulta jätin väliin, koska niiltä ajoilta ei ole keneenkään säilynyt kontakti ja jänistin. Ajattelin tuntevani oloni orvoksi, jos pitäisi mennä " yksin" . (Mikä sinänsä oli aika mielenkiintoinen taantuma takaisin yläasteen epävarmuuteen...)

Ala-asteen luokkakokous oli viime kesänä ja meillä oli ihan huikean hauskaa. Oli mahtavaa nähdä lapsuuden ystäviä ja jopa opettajakin tuli paikalle.

Meidän lukioluokka on kokoontunut säännöllisesti viiden vuoden välein ja tänä kesänä on kolmas luokkakokous. Ensimmäinen kutsu lähetetään jo vuotta aikaisemmin, jotta halutessaan voi varata viikonlopun valmiiksi ja ulkomailla asuvatkin voivat suunnitella Suomeen tulon kesällä niin, että pääsevät luokkakokoukseen.



Sitten keväällä tulee aina tarkempi kutsu hintoineen, paikkoineen, varauksineen...



Tosin tällä kertaa en itse pääse, koska olen juuri silloin ulkomailla enkä pystynyt menon ajankohtaa itse päättämään. Harmittaa aika paljon, mutta onneksi mieheni pääsee niin kuulen häneltä kuulumiset. (Oltiin mieheni kanssa samalla luokalla)



Minusta luokkakokoukset ovat mukavia, pala nostalgiaa omasta nuoruudesta.



Jos saisin kutsun ala- tai yläasteeni luokkakokoukseen menisin ilman muutta vaikka en ole ollut yhteydessä kehenkään. Olisi tosi mielenkiintoista tavata lapsuuden kavereita. Kutsua ei vaan ole kuulunut.

Lähtökohtaisesti olisin kauhuissani.



Oli aika hassua seurata äitiäni vuosi sitten kun heillä oli luokkakokous. Porukalla tli 50 vuotta täyteen siitä kun oliva päässeet ylioppilaaksi.

...mulla on nimittäin asiat niiiiiiiiiiiin paljon paremmin kuin useimmilla niistä. Varsinkin ne kiusaajat ovat epäonnistuneet monissa asioissa =)

tietenkin muuttunut paljon noista ajoista, mutta en kyllä haluaisi kohdata kaikkia niitä ihmisiä, liikaa tuskallisia muistoja... Tiedän, olen pelkuri

Olen itse asiassa saanut kutsun viime vuosina kahdesti: ensin ylä-asteen kokoukseen, sitten lukion. Ja kumpaankaan en mennyt.

A: yhden kokouksen takia en ala puolta Suomea matkustamaan.

B: Sillon en kelvannut joukkoon, miksi vaivautua kiusaajieni silmien alle nytkään?

Ainakin yksi kokouskutsu on tullut.

Jotenkin hävettää etten ole saanut vielä " mitään" aikaiseksi. En jaksaisi selitellä syitä, vaikka tuskin olisivat edes kiinnostuneita.

Ala-asteen luokkakokoukseen voisin ehkä mennäkin. Minuakin vähän hävettäisi, että en ole minäkään saanut juuri mitään aikaiseksi. Yläasteella ja lukiossa minulla ei ollut yhtään ystävää luokaltani, joten en haluaisi sinne mennä.

En ole kiinnostunut palaamaan ajassa taaksepäin, vaikka koulussa ihan mukavaa olikin.

todennäköisesti jäisi väliin, kun olisi kuitenkin kaukana vanhalla kotiseudulla ja itsellä on työkiireitä ja pienet lapset :(



En kyllä mitään ihmeitä odottaisi, en ole ollut yhteydessä kehenkään luokkakaveriin, jäivät vieraiksi jo silloin koulussa (taisin olla toooosi epäsosiaalinen ;), mutta oishan se hauska nähdä ne tyypit aikuisina.