kannattaako mennä naimisiin?

kun mietitään vain sen kannattavuutta?? hohhoijjaa.. miks meette ikinä ihmiset edes naimisiin, jos se on VAIN " seuraava askel" tai jomman kumman mielestä " akkojen vouhotusta" ??



minulle naimisiin meno oli lupaus olla yhdessä mieheni kanssa kuolemaan saakka. Se on pyhä asia, tahdon ja rakkauden asia.

kirjoitin että kihloihinmeno ja naimisiinmeno on mielestäni jollain tapaa askel syvempään ja vakavempaan suuntaan aina. Selvennyksenä et toki suhteemme on syvä ihan näin avoparinakin, en sitä meinannut, onhan meillä lapsikin.



Ehkä hieman romanttista haaveiluakin... Mies puolestaan on auttamattoman epäromanttinen, sellainen käytännön mies joka ei paljoa hempeile. =)



ap

...mut kysynpä silti. Tunneasia se minullekin naimisiinmeno on, mutta toki myös käytännön asiat siinä kiinnostavat.



Musta nyt on mielenkiintoista kuulla muitten ajatuksia naimisiinmenosta.



ap

Minulle naimisiinmeno kannattaisi myös rahallisesti. Miehellä on talo, mökki ja auto, minulla ei mitään. Minä olen maksanut asumisen ja elämisen silläaikaa kun mies on laittanut rahansa johonkin säilyvämpään. Tyhmästi tehty, tiedän. Nyt jos tulisi ero olisin minä ihan tyhjän päällä.

Varsinkin silloin asialla on merkitystä, kun on yhteistä omaisuutta tai lapsia.



Itse olen nyt toista kertaa naimisissa. Eka suhde kesti reilut 10 vuotta, tässä toisessa ollaan nyt kuudetta vuotta. Ei se papin aamen suhdetta muuta, mutta kun laki on laki, ja se kohtelee avopareja ja aviopareja eri tavalla...

Etenkin jos on lapsia.. Jokaisella on vakaumuksensa ja kunnioitan sitä, mutta itselle ei olisi tullut mieleenkään saada lapsia avoliittoon, naimisiin ehdottomasti ensin. Esim. eron tai kuoleman sattuessa avoliitto paljon turvattomampi.



Ja sitten se tärkeämpi puoli: minustakin avioliitto on tärkeä askel suhteessa, se lopullinen lupaus pysyä yhdessä kuolemaan saakka. Me ehdimme olla kihloissa kolmisen vuotta ja kyllä loppuajasta tuli sellainen " keskeneräinen" olo, että asiat on jääneet roikkumaan.. jos kerran rakastaa ja haluaa olla yhdessä myötä- ja vastamäessä ja sen myös virallisesti kaikille ja ennen kaikkea itselleen ja puolisolleen näyttää, kyllä suosittelen naimisiin menemistä! =)

pitää käydä jossain virastossa todistelemassa, että avopuoliso on lapsen isä, kun taas avioliitossa tällaista muodollisuutta ei ole, puolisosi on lapsen isä ja piste. Eikö tämä jo riitä kuvaamaan asian merkitystä?

Eli odotin kolmatta lasta aika pitkällä, kun tuli todettua, että kaitpa tämä sitten on tässä :)



Tietysti mielessä oli myös jos toiselle puolisoista tapahtuu jotain niin lasten ja jäljelle jäävän puolison elämä voi olla helpompaa jos vanhemmat ovat avioliitossa keskenään.



Avioliitto, naimisiin meno ei sinällään ollut meille se juttu, koska olimme jo sitä ennen sitoutuneet yhteiseen perhe-elämään ja tulevaisuuteen. Suurempi merkitys ja viesti se on ulkopuolisille ihmisille, suvulle, kavereille, uudelle työnantajalle ja uusille tuttavuuksille.

Älä mene naimisiin jos olet tuota mieltä!



Avioliitto tarkoittaa sitä, että pariskunta lupaa toisensa toisilleen IKUISESTI. Eikä vaan " niin kauan kun mua niiku huvittaa" .

perhe-eläkkeen... tämä siis kuolemantapauksissa!

avioliitosta olisi suurempi kynnys erota. En pystyisi olemaan 100 % varma tunteistani miestä kohtaan, kuinka voisin luvata itseni hänelle koko loppuelämäksi??



Jos menisin naimisiin, en haluaisi koskaan erota. Mutta sitä kun en pysty lupaamaan, niin mieluummin elän avoliitossa. Ei kannata mennä naimisiin!!



Lapsellesi on ihan sama ootteko naimisissa vai ei.

Seittemättä vuotta susiparina. On talo, lapsia, auto. Löytyy yhteistä lainaa ja me ollaan toistemme edunsaajat vakuutuksissa.



Naimisiin ollaan menossa " sitten joskus" . Aina joku kyselee " milloin?" Mutta ei ole mitään päätetty. Asiasta ollaan puhuttu aina välillä.



Tällä hetkellä ainakin odotellaan että lapset kasvaa niin otetaan ne mukaan juhlien ohjelmaan ja samalla jää muistikuvia niistä. Se tuntuu hyvältä.



Raha myös ratkaisee. Halutaan omanlaiset juhlat joihin sukua ja kavereita. Kun ollaan oltu jo jonkun aikaa yhdessä niin kai sitä tarttee pitää kaikille " kahvittelut" .



Musta häät on kaunis tapa juhlia parisuhdetta. Yhteistä taivalta löytyy sen verran että kai tyhminkin tajuaa että tässä rakkauttakin on.. ;)

vaikka epäilen kyllä että seiska on maksanut nuo häät :D täysin naurettavalta pohjalta naimisiin, jos tolla tyylillä mennään: " sitä tarvitaankin kossun kanssa" (kun toimittaja onnittelee)



Katsokaa seiska-lehden video robinson kossun ja xl-sailan häistä!! en voinutkaan linkittää linkkiä, vaikka välejäkin pistin...



" emmie oo pelkästään paha" buahahahahahhha... ei oo tosikaan :D

Vierailija:

Avioliitto tarkoittaa sitä, että pariskunta lupaa toisensa toisilleen IKUISESTI. Eikä vaan " niin kauan kun mua niiku huvittaa" .

Olemme miehen kanssa puhuneet paljon avioeroista, avioonmenemisestä jne.

Emme kumpikaan näe avioliittoa ikuisesti -juttuna, siis sitten että se olisi välttämätön. Toki se on bonusta; jos viihtyy yhdessä ja rakastaa, niin eihän sitä erotakaan kannata.

Mutta hampaat irvessä " me ollaan ikuisesti yhdessä" -linjalle emme ole lähdössä. Olemme yhdessä niin kauan kuin [b]meitä[/b] huvittaa.

minkä muun takia, jos ei avioliiton pyhyyden takia, mennään naimisiin kuin vain taloudellisten seikkojen(= ei saa leskeneläkettä jne jos toinen kuolee ellei ole naimisissa) jne jne..



mikä arvo avioliitolla on, ellei se, että tahtoo olla toisen kanssa kuolemaan asti.. se hampaat irvessä loppuun asti nyt tarkoittaa ehkä sitä, että pari ei enää halua nähdä toisessa kuin huonoja puolia, eikä tee asialle mitään, jos siltä alkaa tuntumaan hetkellisesti.. se on siis elämää, eikä se elämä siitä helpotu jos koko ajan vaihtaa ja menee taas " turhaan" uusiin naimisiin ja etsii aina sitä rakkauden tunnetta.. nimittäin rakkaus ei ole aina tunteen vaan myös tahdon asia! ja paljon laajempi asia kuin pelkkä tunne! ihmiset on näköjään kertakäyttökamaa... vaihdetaan kun siltä tosiaan tuntuu..!



eri asia, jos perheessä on väkivaltaa jne..

Ja taloudelliset/juridiset seikat ovat, rakkauden lisäksi, ihan hyvä syy mennä naimisiin.



Toki rakkaus on tahdon asia. En minä väittänyt etteikö niin olisi.

Haluan olla mieheni (emme siis ole naimisissa - vielä ainakaan) kanssa yhdessä. Kuolemaan asti? No ainakin näillä näkymin :) Toki olemme valmiita tekemään myös työtä suhteen eteen. Parisuhteessa kun ei " vain olla" vaan sitä täytyy kunnolla elää, hoitaa ja kunnioittaa.

Mutta kenellekään en lupaa kuolemaani asti kestävää liittoa. En pysty asiaa lupaamaan. Voin luvata pyrkiväni siihen, mutta en hinnalla millä hyvänsä.

Minulla on omat arvoni. JA tottakai pitää avioliitossakin kunnioittaa toista, antaa toisen myös hengittää jne jne jne.. mutta minä pidänkin sitä erittäin tärkeänä, että olemme mieheni kanssa KASVANEET yhteen.... siis positiivisella tavalla..ei ahdistuksen omaisesti.. ja pidämme myös lupausta lupauksena ja vaalimme avioliittoamme sen lupauksen tahdon voimalla sekä rakkaudella.