Mä olen niiiiin katkera tuolle äijälle: pitää mua vauvakuumeista piinassa. OV

Mulla lakkaa ensi kuussa kokonaan kotihoidontuki ja eikä se kakkonen ole edes vielä tärpännyt. :´(

Ja senkö mukaan se pitäisi ajoittaa?

Kuulostaa hiukan oudolta. Ymmärtäisin jos olisi sinun iästäsi kiinni (" olen jo yli neljänkymmenen, ei montaa vuotta voi enää odotella..." ).

Kun kysyn mieheltä asiasta, sanoo hän vain, ett " tässähän on vaikka kuinka paljon aikaa" . No v*ttu niin varmaan onkin jos tulee ekalla yrityksellä raskaaksi.

Jos ukko vitkuttelee päätöksen kanssa ja sen takia menee mahdollisuus, olen varma, että eroan hänestä jossain vaiheessa. Meillä ei ole mitään esteitä, miksi nyt emme voisi yrittää, mutta lähinnä tuntuu, että mies nauttii siitä, että saa päättää kaikesta, jopa mun elämästä. Mä olen kamalan katkera. Pahimmalta ehkä tuntuu se, kun ihmiset kyselee, että " koska esikoinen saa sisaruksia?" Mä en tiedä sitä itsekään, koska alamme yrittää. Tää vetää mielen tosi apeaksi. Ap

Mitäs se sitten ratkaisee? Luuletko, että samantien jostain tupsahtaa mies, joka on valmis kanssasi lasten tekoon ja pyörittämään ihanaa uusperhearkea? Herätys, hyvä nainen! Tuollako tolalla parisuhteesi on? Sinun " vauvakuumeesi" (joka on terminäkin niin hassu että siitä luulisi lähinnä teinityttöjen puhuvan) takia olet valmis hajottamaan jo olemassa olevan perheen...

En ole teini ja tässä nyt on kyseessä muukin, kuin se, että jos lasta ei kuulu.

Tässä tilanteessa kaikkein repivintä on se, että mies tietää, että mulla on paha olla sen takia, että se pitää mua otteessaan ja sitäkin huolimatta että olo on huono, ei voi antaa mitään vastauksia mun kysymyksiin. Jätkä on niin läpi-itsekäs.

No onhan se selvää, että kukaan itsekäs paska ei halua lasta, kun pelkää, että oma työmäärä kotona lisääntyisi. Nyt miehe ei tarvitse kuin käydä töissä. Mä hoidan kodin ja lapsen. Nyt nousee jo savu korvista. ap

Mutta ehkä on parempi tosiaan erota, jos arvostus miestäsi kohtaan on tuota luokkaa (ei halua samaa kuin sinä = läpipaska tyyppi).



Tai kokeile sinä käydä töissä ja elättää perhe ja kuunnella kuinka olet laiska idiootti, ja siihen päälle vielä vinkumista siitä että tähän taloon pitäisi saada lisää ruokittavia suita... Kukahan silloin olisi mielestäsi paska?

En ymmärrä miten se on mahdollista. Kun ei kohdallasi vielä eutanasiasta ole kyse, niin miten joku muu voi päättää sinun elämästäsi. Etköhän se ole sinä aivan itse, joka sinun päätöksesi tekee. Et voi syyttää ketään muuta omista päätöksistäsi, vaan kyllä sinun on itse hyväksyttävä omat, elämäsi varrella tekemäsi päätökset. Mies taas voi päättää omista asioistaan ja perheen asioista päätetään yhdessä. Älähän suutuspäissäsi ala vääristelemään totuutta.

Miehellä olisi velvollisuus vähintään sanoa, mikä ihme on syynä, ettei halua toista lasta (vielä).

että sanokoon mies ei, mutta kun ei sano edes sitä. Se tässä ottaa päähän, että joutuu roikkumaan ihan tiedottomana pitkiä aikoja. Lukisin edes pääsykokeisiin tai menisin töihin jos ei suostu toiseen lapseen, mutta kun ei ota selvää miehen mielestä :( SE tässä tekee miehestäni itsekkään paskan, eikä suinkaan se, että ei suostuisi toista lasta hankkimaan, mitä tuossa äsken joku loistava tekstini ' referoija' esittikin. Ap

Epävarmuudessa roikkuminen on todella vaikeaa, tiedän. Voisitko puhua miehellesi tästä, miltä sinusta tuntuu, kun et saa minkäänlaista varmuutta tähän asiaan? Jos sanoisit, että sinua auttaisi jo paljon, jos saisit tietää edes syyn siihen, miksi mies vitkuttelee? Luulisi ainakin, että jokainen ihminen tietää, miten epävarmuus raastaa ja miten jo pienikin tiedonmuru selkeyttää ajatuksia... Että siltä pohjalta miehesi voisi ehkä antaa jonkinlaista tietoa edes?



12 jälleen

Elämä rankkenee huomattavasti ja heikko liitto ei todennäköisesti kestä. Tätä miehesi voi aavistella.