ärsyttävä ekaluokkalainen. en olisi uskonut, että oma lapsi voi käyttäytyä koko ajan paskamaisesti mua kohtaan...

Miltä luulet tyttärestäsi tuntuvan? Ihan oikeasti. Mieti oikein kunnolla.

mies ei ole tässä se ongelma, eikä isän uusi vaimo. lapsi saa huomiota, ehkä liikaakin. se saattaa olla yksi syy. uusi mies on ollut jo yli kaksi vuotta eikä mitenkään kuitenkaan ns. uusi asia elämässä. kiitos, että viitsit ottaa kantaa kakkonen.



ap

Mulla muutti yksi lapsista isänsä luokse asumaan, ja yllätys yllätys, ei yhtään ikävä, siis minulla omaa lastani. Lapsi aivan ok, ei mitään valittamista, mutta olen itsekin täysin yllättynyt, etten koe mitään intressejä tätä lasta kohtaan. No lainaahan ne lapset vaan on... Ajallaan lähtee kaikki.

Kyllä lapsi vaistoaa todella tarkasti jos sulla ei ole asiat hyvin, tai olet onneton. Jos et ole avoliitossa, ni mikä on tän miehen ja sun tyttäresi suhde, eli onko vaan sun mies, vai tytölle myös isä? Lapselle on todella kauheaa jos joku ei pidä siitä tai huomio millään lailla. Mieti asioita rauhassa, jotain kyllä keksit, miten asiat saa paremmaksi. Pääasia että sulla ja tyttärelläsi on yhteistä aikaa, ja että teette asioita yhdessä. Sinä olet äiti ja kaikista tärkein ihminen lapsellesi.

ja varsinkin jos sulla uusi mies, tyttö kamppailee sun huomiosta, uusista olosuhteista ym.

Jos hän on suostuvainen, niin kuunnelkaa vielä lapsen mielipidettä. Olisi hyvä, jos lapsen isäkin joutuisi kokemaan arkea lapsen kanssa, eikä lapsen mielestä äiti ole tylsä ja ikävä ja isä jotain muuta... Ehdottomasti varaa joka tapauksessa kahdenkeskistä aikaa sinulle ja lapselle. Ei kotona, vaan jotain normaalista poikkeavaa kivaa yhdessäoloa.

lapsi riitelee koko ajan. tarkoitin uudella miehellä sitä, että ei ole lapsen isä ja olemme olleet erossa isän kanssa noin 3 vuotta.



mies hoitaa lasta aina tarvittaessa ja heillä menee hyvin aina kun minä en ole paikalla. riitely loppuu ja jos tulee riitaa, lapsi mököttää pienen ajan ja unohtaa. en vaan tajua, mitä minä teen väärin. ja lapsi sanoo miestä papaksi, eli ei ole kysymys siitä, etteikö heillä menisi hyvin. toisaalta välillä lapsi sanoo, että inhoaa miestäni, mutta ei osaa sanoa syytä. ja jos kysyn oletko mustasukkainen, hän saa raivarin...eli ehkä on siis kuitenkin mustis.



olemme puhuneet kaikesta ja paljon, mutta tuntuu, että puhuminen ei auta vaan lapsi dramatisoi ja on teatraalinen ja oikeastaan juuri sellainen kuin minäkin olen aikoinaan ollut... hän on fiksu ja osaa keskustellessa vetää aina sellaisesta narusta että tietää mulle tulevan huono ja syyllinen olo. eli esim. erosta ja työstä ja koulusta jne...



ehkä tuo dramaattisuus ja kaiken vieminen aina äärimmäisyyksiin on sitten vaan luonteenpiirre.

tai siis sen ajan puutekaan ei voi olla syynä...



ap

Ite olin ainanki ihan kamala ja loistava karkottamaan äidiltä kaikki miehet... Vaikka siinä miehessä ei oo mitään vikaa, se " vie" kuitenki lapselta äidin.



Unohin jo että oliko suunnitelmissa aika kaksistaan äidin ja lapsen kanssa, vai lapsen ja isäpuolen? Molemmat olis loistava idea:)

na on se kyllin turvallinen aikuinen. Aikuinen, jolle uskaltaa kiukuta ja purkaa paineita. Näin se varmaan menee. Pitää vaan rakastaa kovasti...

mutta se ei poista sitä etteikö olisi rasittavaa, ymmärrän! Tietysti uusi mies on osasyy asiaan, kai sen tajuat. Kuitenkin sinulla on oikeus uuteen mieheen, se on selvä. Tilanne varmaan rauhottuu ajan kanssa.



Osasyy on myös lapsen luonne.



Minulle pisti korvaan tuo että " isä suuttuu" . Mitä se tarkottaa? Pelkääkö lapsi olla isän luona, miten pahasti se isä suuttuu. Ehkä tuo sinun luona kiukuttelu on korvausta sille että isän luona pitää olla kuin enkeli. Puhu lapsen isänkin kanssa asiastam miten hän oikeasti toimii tytön kanssa?



Millanen lapsi on sitten koulussa ja hoidossa, onko kovin arka ja uskaltaako sanoa mielipiteensä. Jos kodin ulkopuolelle on kovin tottelevainen aina niin sitten purkautuu tietysti jossakin.



Niin, nämä syyt yhdessä luulisin...

vastailen kysymyksiin...isän luona isä suuttuu ja karjaisee ja komentaa ja asettaa tiukat rajat rangaistuksineen (ei tv:tä, karkkia tms..). tiedän 7 vuoden kokemuksesta, ettei käy käsiksi lapseen. mutta koska siellä on muitakin lapsia ja huomio jakaantuu, luulen, että käyttäytyy siksikin siellä paremmin. kaikki ei pyöri vaan hänen kiukuttelunsa ympärillä. ja sitten turhautuu kun ei ns. kannata kiukutella siellä ja sitten ottaa kaiken irti kotona asiasta. tai jotain. ja minä ilmeisesti ymmärrän ja olen liian miltä tuntuu, keskustellaan ja miksi ja plääplää silloin kun pitäisi karjaista ja käskeä lopettamaan pistää lapsi käytöksestään " tilille"



koulussa ja muualla ei ole arka, vaan tulee kaikkien kanssa toimeen ja on liiankin " hyvä" ja miellyttämisenhaluinen, aivan kuten minäkin välillä. Oppi lukemaan juuri 5 täytettyään ja turhautuu kotitehtävien helppouteen välillä. ja koulussa samoin, mutta opettajan mielestä ei tarvinnut lisätehtäviä. olen tehnyt niitä sitten itse, että sai illalla tehdä vaikeampia laskuja jne...

Olen hoitanut 4,5-vuotiasta tyttöä, joka reagoi uuteen äitipuoleen ihan samalla lailla kuin tyttäresi tekee. Tytön äiti oli vasta kuollut ja elämään oli tullut puolen vuoden sisään ensin hoitaja ja sitten äitipuolikin. Äitipuoli lähti tytön pikkusiskon kanssa reissuun ulkomaille ja tyttö jäi minulle päiviksi hoitoon, iltaisin ja viikonloppuisin oli isänsä kanssa. Se osittainenkin " häipyminen" oli selkeä virhe, joka kyllä näkyi lapsen elämässä, vaikkei ehkä niinkään muille kuin minulle.



Hoitamani tyttö kiukkusi minulle, huusi usein ja kauan ihan syyttä ja oli kamalan vaikea. Kiukuttelua riitti, mutta isälleen ei uskaltanut kiukutella. Ilmeisesti minä olin se, jonka tyttö koki tarpeeksi turvalliseksi ja antoi pahan olon näkyä, vaikka muuten käyttäytyi ihan normaalisti ja hyvin esim. kerhossa, kylässä ja iltaisin isänsä kanssa.



Luulen, että tytölläsi on paha olla ja se näkyy pahantuulisuutena ja kiukutteluna. Juuri tuollaista se hoitotytöllänikin oli, huutoa omassa huoneessa lattialle maaten, eikä siihen auttanut mikään. Minusta oikea ratkaisu on yrittää säilyttää lapsella mahdollisimman pysyvät, turvalliset puitteet. Ei muutoksia tai uusia hoitajia/isäpuolia, mikäli mahdollista. Liian tiukka ei kannata olla, tyyliin " kersantti" , vaan koittaa pitää ne rajat rauhallisella ja lujalla otteella. Tyttö tarvitsee paljon rakkautta ja tunnetta siitä, ettei häntä hylätä.

oltaisiin kesällä niin että isällä viikko ja minulla viikko? se olisi siksikin hyvä, että lapsi oppisi paremmin olemaan siskopuolensa kanssa ja arkea heilläkin... mitä mieltä olette?



ap

sanasi väärin, mutta ekaluokkalaisen kanssa ei pidä keskustella " kaikesta" . Lapsen pitää saada olla lapsi ja aikuisten asiat ovat aikuisten asioita. Kaikesta keskusteleminen ei sinänsä ole itseisarvo.



Mutta juu. Ymmärrän kyllä tytärtäsi. Omaan elämääni isä- ja äitipuolet tulivat vasta lukioiässä ja sen jälkeen ja eivät he kyllä koskaan ole omaa perhettä.

Kuulostaa ihan mun ekaluokkalaiselta tytöltäni! Ja meillä asuu koko perhe saman katon alla. Tytöllä on kaksosveli, jonka kanssa on harvoin ongelmia.



Ihan samanlaisia ajatuksia mullakin tyttöni käytöksestä. Tosi fiksu ja ihana tyttö, kun sille päälle sattuu, ja välillä taas ihan hirviö. Vääntelee naamaansa ja irvistelee, kun yritän saada häntä yhteisymmärrykseen, tai vaan huutaa ja raivoaa. Ja tätä on kestänyt koulun alkamisesta. Vuodenvaihteen jälkeen oli muutama kk " tyyntä" , kunnes myrsky taas puhkesi. Mulla palaa pinna yleensä tosi nopeasti, ja sorrun huutamaan takaisin, vaikka tiedän, ettei se auta yhtään. Tyttö silloin sanookin, että" mä tiedän, että sä et rakasta mua" . Tuntuupa tosi kivalta. Vaikeata välillä onkin rakastaa, mutta ehdottomasti rakastan pikku-raivotartani, ja näytän ja sanon sen myös.



Open kanssa olen ollut yhteydessä asian tiimoilta, ja koulussa käyttäytyy kauniisti, vaikka on sitten muuten aika huithapeli ja huolimaton. Kavereita on, ja on yksi luokan suosituimmista tytöistä, kun aluksi ajattelin, että häntä kiusataan tmv.



En siis minäkään ymmärrä tyttöni käytöstä, mutta olen ajatellut, että yritän kestää ja jaksaa, koska on meillä hyviäkin päiviä, ja että ehkä tytön temperamentti on vaan noin raju. Ehkä sitten murrosikä onkin helpompi, kun nyt on jo ihan kauheata.. ;



Tsemppiä sulle ja jaksamista, kohtalotoveri!

teimme juuri lapsen kanssa iltapalaa yhdessä ja keskustelimme siitä, jos hän olisi isällä kesällä joka toinen viikko. hän sanoi että se olisi ihan mukavaa. perustelin sitä siskon kanssa olemisella ja sillä, että isälläkin on paljon ikävä häntä ja että silloin ku n on koulussa sellainen ei sovi niin helposti. ja sanoin että äiti rakastaa maailman eniten, eikä se vaikuta siihen...

samoin meillä tulee sitä, että sä et rakasta mua jne.. vaikka koko ajan sanon sitä...



ap

tasajalkaa. Ei kyllä ole ilkeä tms. Joskus huutaa " usko jo" tai vastaavaa. Kiukku ja itku menevät kyllä äkkiä ohi, mutta uusi piirre tämä tytössä on.