Päiväkotitätejä paikalla?

Minkä ikäinen lapsi kyseessä? Millaisessa ryhmässä? Niihin kyllä menee aikaa, ystävyyssuhteiden luomiseen. Omalla lapsellani meni n. 4kk, vaikka kyllä leikki jonkin verran muiden kanssa tuona aikana, mutta ennen kuin oikein oli kaveria, niin meni se liki puol vuotta. Päiväkodeissa työskentelevänä olen ollut huomioivinani, että mitä nuorempana aloittaa siellä, sitä enempi kavereita.

Sitä ennen on ollut perhepäivähoidossa ihan 1 vuotiaasta lähtien. Tyttö on 5-vuotias ja kovasti seurallinen mutta kotona leikkii hienosti myös yksin. Saattaa olla hieman arka tai ujostella kavereiden joukkoon pyrkiessään...

Mutta lähinnä olisin kiinnostunut että miten muissa tarhoissa puututaan tilanteisiin joissa muut lapset eivät ota yhtä leikkeihin??

jonkun kanssa, siitä tulee vain enemmän ongelmia. Mutta tätä ei kyllä kovin usein näe. Yrittäisin varmaan saada ryhmää vaihdetuksi tms., jos noinkin kauan jatkunut tuo...

" Pakotettiin" ottamaan mukaan leikkiin. Keskusteltiin siitä kuinka ei ole kiva jäädä yksin. Välillä myös tahallaan sekoitettiin ns. vakioryhmiä keskenään.



Henkilökohtaisesti minusta ei ole ok sanoa että " teidän täytyy ottaa Maija mukaan" . Tuollainen pakottaminen luo usein pahan mielen kaikille; Maija saa kotileikeissä sen inhottavimman roolin ja muut ärsyyntyvät ylimääräisen mukaan tuppautumisesta.

Päiväkodissa kannatan enemmin tuota vakiintuneiden leikkiryhmien sekoittamista.

Pienellä paikkakunnalla asutaan, joten vaihto ei tule kysymykseen. Päiväkodissa on 3-vuotiaasta eskari-ikäisiin, noin 20+ lasta luullakseni.



Saako tarhassa siis vapaasti sanoa toiselle että " et saa leikkiä meidän kanssa" ?



Olisiko sitten neuvoja miten voisin rohkaista lastani yrittämään saada kavereita? Joko tarhassa vallitsee " viidakon lait" eli sillä on eniten kavereita, jolla parhaimmat lelut ja sievimmät vaatteet? Millaiset lapset pääsevät helpoimmin mukaan leikkeihin?

se vaivaa? Pääsääntöisesti antaisin lasten valita itse kaverinsa, mutta jos joku on aina yksin, niin voisi yrittää ohjattua leikkiä alkuun tai jotain tuokiota tämän lapsen, ja muutaman muun kanssa, jotka mielestäni sopisivat yksinäisen kavereiksi. Tämmöisissä tilanteissa on ujonkin helppo päästä porukkaan, ja usein leikit leviävät muuallekin. Myös joku pieni retki vaikka tämän lapsen ja jonkun toisen kanssa vaikka kirjastoon voisi auttaa asiaa. Mutta puhu toiveistasi tädeille ja kysy voisivatko he tehdä asialle jotain.

Olen ollut töissä eri päiväkodeissa ja niissä missä ongelmia on ollut ,on jaettu lapset parehin yms ryhmiin leikkimään keskenään.



Meilläkin nyt kotona sama ongelma, tyttö ei pääse toisten leikkeihin pk:ssa juuri lainkaan. Sama juttu pihapiirissä. Ei ole itse kiusaavaa tyyppiä tai määräilevä luonne. Taitaa vain sitten jollain tavalla ärsyttää muita...

olimme juri muuttaneet paikkakunnalle, ja pikkuveli halusi isoveljen ja hänen ryhmäläisten seurassa leikkiä. Isoveljen kaverit eivät meinanneet alkuun tähän taipua. Hoitajat juttelivat näille isommille tyyliin " mieti miltä tuntuisi, kun ei tunne ketään, ja sitten ei oteta edes leikkiin mukaan" . Tällainen ystävällinen juttelu riitti, eikä sen jälkeen ole ongelmia ollut.

oteta koskaan leikkiin mukaan. Ollaan vaan saatu päähän,että tuon kanssa ei leikitä.



T pk:n täti

ne herkät ja ujot jää usein leikeissä ulkopuolelle. Se ei ole varustelutason kysymys... luonteesta kiinni enemmän. Oikein ekstrovertillä paljon kavereita yleensä.



Useissa tarhoissa saa valita kenen kanssa leikkii ja mitä leikkii. Tietysti joskus voi isompia lapsia yrittää laittaa keskenään tekemään jotain, mutta pakotettu leikki ei tule toimimaan.



Voisitko ajatella lapselle jotain harrastusta, joka kasvattaisi hänen itseluottamustaan ja itsetuntoaan? Saisi sisäistä voimaa ikään kuin ja harrastuksen parista kenties ystäviäkin sitten...

Yleensä aina kun lapsi itse valittaa asiasta kotona, kerron tädeille seuraavana aamuna keskustelustamme. Mitään konkreettista en ole oikein vastaukseksi saanut. Päivittelyä lähinnä ja toteamuksia että " kyllä se siitä, ajan kanssa" . Siksi kyselenkin että mitä osaisin tädeltä tässä tilanteessa vaatia...

Kyllä lapsuusiässä kuuluu opetella ottamaan huomioon muut,joutuuhan sitä aikuisenakin olemaan tekemisissä muiden kanssa.

voisiko tätä lasta pyytää kotiin leikkimään,

niin se kaveruuskin lähtisi siitä kasvuun...

Tyttäreni käy kyllä monissa kerhoissa ja niissä hänellä on ns. vakiintuneet kaverit, joiden kanssa leikit menee tosi hyvin yksiin. Näillä kavereilla käymme myös kylässä usein puoli ja toisin. Mutta nämä kaverit eivät ole tarhassa.

Mutta luulisin, että päiväkodissa on asiasta koetettu keskustella ja varmasti yritetty aktivoittaa leikkejä ap:n lapsen ja muiden ryhmän lasten kesken. Mutta aina se ei onnistu. Ja koska ryhmän/päiväkodin vaihtaminen ei onnistu, niin sitten on keksittävä jotain muuta. Lapselle tärkeää tuntea kuuluvansa jonnekin ja tulla hyväksytyksi.



Jos päiväkodissa ei kyetä tekemään asialle mitään (voisihan sitä kenties vanhempainillassa asiasta vielä puhua tai pk:n johtajan kanssa?), niin on otettava muut konstit käyttöön.



Toivottavasti tilanteeseen tulee jonkinlainen positiivinen muutos!

Kyllä se voi tuntua yhtä pahalta kuin esim lyöminen ja kyllä ne lapset tosiaan tietää,että toisesta tuntuu kurjalta (siis kiusaajat).

Että onnistuisikohan ryhmän isompien lasten kanssa jonkinlaiset ryhmähengenkasvatusharjoitukset? Esim. niin, että jaetaan joukkueisiin sattumanvaraisesti ja sitten on pieniä tehtäviä sisällä tai ulkona. Tehtävät siten, että jokaiselle lapselle jotakin, mitä ainakin osaa tehdä -> onnistumisen kokemuksia. Ei varsinaisesti palkinnosta kamppailua, vaan ihan vaan ryhmittäin hauskaa ja yhdessä tekemistä. Ja saattaisi nitoa porukkaa paremmin kasaan kuin " nyt te leikitte näillä legoilla tässä kahdestaan" .

Täytyy miettiä miten saan näitä tädeille ehdoteltua. Ajattelin kuitenkin nyt tsempata ensin itse ja kutsua jonkun ikätoverin tarhasta kylään meille.



Tuosta ryhmässä touhuamisesta on esimerkki talvelta, jota itse olin todistamassa. Päiväkoti järjesti ulkoilutapahtuman, jossa oli tehtäväetappeja. Tyttäreni oli yhden ikätoverinsa kanssa lähdössä varmaankin yhdessä tehtäviä suorittamaan (ainakin seisoivat vierekkäin ohjeita kuuntelemassa) kun kolmas ikätoveri tuli ja suoranaisesti kaappasi toisen tytön mukaansa (otti kiinni ja veti mukaansa, ei se toinen kyllä vastustellutkaan). Sen koommin ei minun lapseni mukaan kelvannut ja päätyi kiertämään reittiä äidin kanssa.



Kumpi olis kannattavampi veto, pyytää tuo " kaappaaja" vaiko tuo " kaapattu" kylään? Kumpi suurempi todennäköisyys: että kaappaaja kaappais meidän tytön ensi kerralla vai se, että kaapattu pyristelis vastaan ettei lähde?

Kysy tyttösi omaa mielipidettä, kenet hän haluaisi ( pohdintasi tuosta kaapaajasta ja kaapatusta ).

Toinen hyvä idea voisi olla juhlien järjestäminen: kutsutte koko tyttöporukan kylään ja juhlitte jonkun teeman mukaisesti.