Olen sairaanhoitaja - ja aivan loppu!!

ensi hätään hae vaikka sitä sairaslomaa. Oletko miettinyt palkatonta vapaata tai vuorotteluvapaata? Saisit aikaa miettiä mitä haluat tehdä. Voisit työskennellä hetken aikaa muualla ja katsella onko se ruoho vihreämpää muualla.



Toisaalta jos olet aivan uupunut ja burnoutissa niin tarvitset ammattiapua eli kävisin joka tapauksessa työterveyshuollossa.



T:ph, alalla ollut 11v

Pysähdy hetkeksi niin voit taas nauttia elämästä ja lapsestasi. TYÖ ei ole koko elämä, joten ei ole mikään häpeä pitää vähän breikkiä.

Työsi on todella raskasta ja arvokasta *ojentaa kimpun ruusuja*. Itse voin suoraan sanoa etten sitä jaksaisi. Palkkasikin voitaisiin tuplata, sekin voisi auttaa kun tuntisi että että työtä arvostetaan myös rahallisesti. Kumpa päättäjät pian tajuaisivat.

tosiaan burn-outissa :o(



Alaa _on_ mahdollista vaihtaa, itse vaihdoin vakuutusalalle, jossa päivätyössä tienaan 2200 e/kk, ei kultakaivos mutta olen viihtynyt paremmin kuin sairaalahelvetissä. Ja on firman etuja yms. joista kuntaalalla ei ole tietenkään tietoakaan.

Ota saikkua, niin pitkään että ehdit tehdä suunnitelman alan tai työpaikan vaihdosta. Mutta älä äkkipikaisesti irtisanoudu, joudut sitä selittelemään jatkossa...

Just tulin kauheesta iltavuorosta ja aamulla sama helvetti odottaa. Minkälaisessa paikassa olet ap työssä?

Mulla on lisäksi ongelmia parisuhteessa, tunnen itseni huonoksi äidiksi, kun en jaksa lasten kanssa enkä itsenikään.

Parempia aikoja sitä kai pitää odotella..?

Ja nyt on hoitajien markkinat,jos vielä haluat ammatissasi jatkaa, mieti josko voisit vaihtaa toiseen toimipaikkaan?

Ja tiedän tuntemuksesi!itse paloin samaisessa hommassa aikoinani loppuun ja katsoin parhaaksi silloin vaihtaa kokonaan alaa mutta nyt olen miettinyt taas paluuta alalle. Työstä pidin mutta en siitä ilmapiiristä,naisvallasta,huonosta kohtelusta,mihinkään ei pystynyt " vain sijaisena" vaikuttamaan,työvuorot p. . stä jne.



Tosin olen seurannut juttuja hoitoalan meiningistä ja pahemmaksi vaan on tuntunut menevän enkä tiedä onko sittenkään haluja palata alalle

ikä- ja työhistoriat on minulla aika lailla samanlaiset. itse olen tosin tällä hetkellä hoitovapaalla 1-vuotiaan kuopuksen kanssa ja käyn välillä vain keikkailemassa.



olen tyytyväinen tähän tilanteeseen nyt mutta ennen äitiyslomalle jäämistä olin ihan burn outin partaalla. jouduinkin jäämään sairauslomalle 8 viikkoa ennen äitiysloman alkua uupumuksen vuoksi, purskahdin itkuun ä-neuvolalääkärin luona kun hän kysyi että miten jaksan töissä...



minulla on myös osastonhoitaja ihan p*rseestä ja olenkin nyt päättänyt että sitten kun joskus palaan töihin niin en mene enää omaan työpaikkaani takaisin vaan irtisanon itseni ja etsin jonkun muun työpaikan. ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on työntekijän markkinat joten turha kärsiä hullusta pomosta kun voi mennä muuallekin.



alanvaihtoa olen myös miettinyt mutta samat ongelmat siinä kuin sinullakin! olenkin yrittänyt kartoittaa missä muualla sh voisi työskennellä ja esille on tullut ainakin apteekki, vakuutusyhtiöt, lääketeollisuus ja kela. palkkakin saattaa olla jopa parempi kuin hoitotyössä.

Itse tein töitä osastolla 5v. Kesken hoitovapaani sain tilaisuuden pitkään sijaisuuteen poliklinikalla ja tartuin siihen. Sanoin irti vakityöni, johon en aio enää koskaan palata. Viikon olen ollut polilla ja työ on paljon kevyempää sekä fyysisesti että henkisesti kuin osastolla. Iltaisin jaksaa leikkiä lapsen kanssa ja kotikin kiiltää.

syyt ovat selkeät henkilökuntaa on liian vähän.



Päättäjät herätys !!!!!!!!!!!! ennen kuin on liian myöhäistä.



Minulle läheinen henkilö on tällä hetkellä vakavasti sairas ja on sydänosastolla. Potilaan omaisena haluan kertoa että ainakin potilaat ja heidän läheiset arvostavat työtänne, vaikka pomot voi olla paskoja.



Tämä viestisi ja muut ketjussa olevat sai ajattelemaan - heti huomenna aion siellä kansliassa käydä kiittämässä arvokkaasta työstä jota osaston henkilökunta tekee.



Mutta takaisin ap. ongelmaasi älä tee hätiköityä irtisanoutumista vaan hae sairauslomaa se ei ole mitenkään väärin, olet levon tarpeessa. Pidä lomaa vaikka useampi kuukausi ja mieti sen jälkeen tulevaisuuttasi uudelleen. Onko sairaalassa mahdollisuus sisäisiin siirtoihin eri osastolle

tai hae virkaa jostain muusta sairaalasta tai tk:sta.



Irtisanoutuminen on se viimeinen ratkaisu, harkitse tarkkaan.

Mene työterveyslääkärin luo ja sano että olet TODELLA väsynyt työhösi tällähetkellä! Saat varmasti saikkua kun sanot kuinka asiat ovat ja lääkärihän on vaitiolovelvollinen! Sitten lepää ja mieti rauhassa tulevaisuutta ja sitä mitä elämältä haluat! Jos sinulla on kotona 4-vuotias, on sinulla mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa esim. 90h /3 vk siihen asti kun nuorimmainen on käynyt toisen luokan loppuun! Eli tosi monta vuotta! Tässä häviää palkassa vain n. 1000 mummonmarkkaa kuussa, mutta vapaapäiviä tulee listaan kolme enemmän! Tekee jo ihmeitä!! Itse olen myös hoitaja ja tällähetkellä hoitovapaalla. Teen keikkoja satunnaisesti viikonloppuisin (yllättävän hyvin tienaa niistäkin) ja aion olla kotona kunnes poika täyttää kolme vuotta, vaikka välillä onkin todella tiukkaa rahasta! Nautin täysin siemauksin joka päivästä kun ei tarvitse sinne työmaasairaalan sirkukseen mennä!! Sinullahan on myös mahdollisuus anoa " puolikasta" , eli tehdä 50%, jossa myöskään ei rahallisesti häviä hirmu paljon, koska veroprosentti pienenee huomattavasti ja töissä ei juurikaan tarvitse kuin käydä kääntymässä! Joskus pitää ajatella myös itseään ja ehkä NYT on juuri se paikka! Tsemppiä sinulle joka tapauksessa ja jaksuja!!

Nimim. toinen hoitoalaan kypsynyt

Kävin jo tuossa MOL: in sivuilla huvikseen katselemassa, mutta taidan tehdä niin, että haen nyt ensin sitä sairauslomaa (aarrgghh, pomo nylkii mut ja soittaa perään kun lähden sairauslomalle kesken kesälomakautta = en voi lähteä). Jos löydän sairausloman aikana jotain mielenkiintoista voinhan aina ottaa virkavapaata ja kokeilla uusia tuulia.



Olen ensiavussa töissä, joskus myös osastolla. Itseasiassa meillä ensiavun työntekijöille kuuluu myös muut erikoispolit jossa sitten kierrämme kuka mitenkin, (onpa heitetty perehdyttämättä colonoskopioihinkin). Yleensä kyllä tietyt ihmiset vastaa esin gynen polista jne.



Ensiaputyöstä tykkään, mutta sekin alkaa repeämään käsistä. Kiire on liian kova liian useana päivänä. Osastolla en viihdy eikä selkä sitä kestäiskään.



ap

Jos mulle vaan sanotaankin, että lepää viikko ja ota " nappia" , kyllä se siitä....!!?



Onko kukaan saanut kieltävän päätöksen tuossa tilanteessa?



Eilen tuli mieleen, että otan auton ja ajan kauas kauas mökille enkä vastaa puhelimeen enkä kerro kellekään mitään. Häviän.

Vielä ei ole " kanttia" tehdä sitä, mutta sen verran tajuan, että jos en nyt tee asialle jotain, se on väistämätöntä, halusin tai sen =(



ap

Jos esim. työterveyslääkäri ei anna, yksityinen alan ammattilainen varmaan jaksaa ymmärtää tilanteen.



Voisitko jatkossa ajatella osittaista hoitovapaata tai ns. puolikkaan tekemistä?



Olen sairaalassa osastotyössä osittaisella hoitovapaalla. Tietenkin palkka pienenee, mutta ainakin minulle se on ainut vaihtoehto. Vapaapäiviä tulee ihan mukavasti. Osastonhoitajamme ei kylläkään anna osittaisille hoitovapaalaisille yötyöaikahyvityksiä aikana, mutta 8-9 vapaata kolmen viikon listalla on jo hyvä aika olla kotona toipumassa ja perheen kanssa.

etta pelkaat vahingoittavasi lastasi koska olet niin stressaantunut tyosta. Varmasti saat sairista.

Itse paloin loppuun ja oli pakko laittaa oma terveys ah, niin suuren palkan edelle.

työsuojeluvaltuutettuun. Esimiehesi lannistava käytös pitää saada loppumaan. Saikulla makoilu ei auta, kun sama tilanne odottaa siellä taas. Tai miksi ette kaikki ano siirtoa toiselle osastolle? Ehkä jo alkaisi esimiehenkin esimiehet ihmettelemään, kun kukaan ei viihdy osastolla.



Toisekseen, kirjoituksesi todisti myös sen, ettei mikään palkankorotus saa hoitajia kestämään työtään paremmin.

Saman ikäisenä. Ajauduin tilanteeeseen pikkuhiljaa kunnes olin jo niin syvällä uupumuksessa, etten päässyt ulos. Minulla oli muitakin tekijöitä taustalla, mm. vastasin yksin vastuualueestani.



Näin jo vähän pidemmän ajan jälkeen näen työssä vain huonoja puolia: henkinen, fyysinen raskaus, mätä työyhteisö, alan heikko arvostus, huono palkka ja työajat. Pidin ihmisten kanssa työskentelystä, vaativastakin, mutta jaksaakseni muiden osatekijöiden olisi pitänyt olla kunnossa. Hoitoalalla on harmittavan usein päinvastoin.



Siirryin ensin osittaiselle hoitovapaalle. Kun huomasin, ettei sekään kohentanut tilannetta, aloin katselemaan ympärilleni. Hain kokeeksi työpaikkaa edes tietämättä, mitä hain. Tulin valituksi ja siitä alkoi uusi elämä. Siirtyminen pelotti, nyt myöhemmin ihmettelen miksi. Eihän ollut mitään hävittävää.



Palkka nousi, sain normaalit työajat, työyhteisö oli kiva, alkustressin jälkeen töissä käyminen alkoi tuntua tosi hyvältä. Kun fyysinen ja henkinen kuormittavuus väheni, jaksoin olla taas hyvä äiti ja se näkyi lasten käytöksessäkin nopeasti. Hetkittäin kaipaan potilastyötä, mutta se tunne menee nopeasti ohi kun muistaa kääntöpuolen. Oma jaksaminen ja perhe on tärkeintä.



En voi suositella ratkaisuani kaikille hoitajille vaan päinvastoin, toivon, että alalla saataisiin asiat kuntoon. Mutta jos on pää hajalla niin voi hyvin olla, että alan tai työn vaihto on ainoa tapa saada asiat raiteilleen.



Minulla oli paljon onnea matkassa kun sain palkkaa myöten koko tilannetta kohennettua ilman, että kävin mitään koulutuksia. Työtaustani oli vahva ansio hakiessani töitä. Siihen on vain vaikea itse uskoa kun ympäristö antaa viestiä, ettei hoitotyö ole minkään arvoista.



Hoitajat eivät välttämättä tavoittele suurempaa palkkaa muilta aloilta vaan samaa palkkaa helpommalla työllä ja ilman vuorotyötä. Hoitoalalla kun työn vaativuus ja palkkaus eivät kohtaa ollenkaan. Kokemukseni mukaan lähtijöissä on erityisen paljon perheellisiä, eikä se mikään ihme ole. Suomessa on aika huonot mahdollisuudet vaikuttaa työvuoroihinsa, työ ei jousta oman elämän tarpeisiin, mutta työntekijän pitäisi silti aina joustaa.



Onnea ratkaisuusi, oli se mikä vain!

Hae sairauslomaa burn outin vuoksi ja mieti mitä alkasit opiskelemaan.

toipumiseen. Nyt lähden uudelleen kokeilemaan alaa, mutta tuskin pitkäksi aikaa.