Lue keskustelun säännöt.
Olen sairaanhoitaja - ja aivan loppu!!
24.05.2006 |
Olen 33v ja vasta 6v alalla ollut...naurettavaa?
Eilen kuitenkin lopulta tajusin, että olen aivan burn outissa, loppuunpalanut, työuupunut ja millä v*tun hienoilla nimikkeillä sitä haluaa kutsuakin. KYLLÄSTYNYT TYÖHÖNI! EI MOTIVAATIOTA!
Olen ollut pitkään, kuukausia, ärtynyt ja hermostunut. Alkoholia on kulunut tavallista enemmän. Eilen sain hirveät raivarit kun 4v tyttö ei syönyt (vaan leikki ruualla) viidennen sanomisen jälkeen, joten löin kiihdyksissäni hänen lautasensa palasiksi. Saan muutenkin raivareita mitättömistä asioista. Saatan tiuskia jopa potilaille! Eilen myös itkeä vollotin 2 tuntia yhteen soittoon ja mieli oli todella maassa.
Jos vapaapäiviä on kaksi peräkkäin, niin toinen niistä menee pilalle, kun sitä ajattelee taas seuraavaa työpäivää. Olen jopa toivonut, että saisin jonkun helkutin rannemurtuman, ettei tarvitsis mennä töihin! Lapsiakin sais tulla... ja pitkät hoitovapaat...
Töissä on ainainen kiire, mutta pahempana koen työasemani sekä epäoikeudenmukaisen pomon, jolla on aina joku hampaissa. Itse en ole vähään aikaan ollut, mutta se ei lohduta. Meillä ei töissä saa minkäänlaista positiivista palautetta, saatetaan laittaa sellaisiin tehtäviin, missä ei ole koskaan aiemmin ollut (perehdyttämättä) jne. Mistään asioista ei " uskalla" tai viitsi sanoa. Olen yrittänyt avata keskustelua (laihoin tuloksin).
Otanko loparit (vakivirka ja lyhyt työmatka) vai olenko sairausloman tarpeessa? Vai peräti kokonaan alan vaihdon? On alkanut pikkuhiljaa kiinnostamaan sekin vaihtoehto, mutta äkkipäiten ei kyllä tule mieleen, millä (kouluttamattomana) alalla tienaisin yli 2000¿/kk. Paska palkka tämäkin on, mutta myyjillä ja siivoojilla vielä huonommat, joten pärjäämistäkin ajateltava.
Tuntuu että olen loukussa eikä ulospääsyä ole. En osaa tehdä muuta! Pitkä kouluttautuminen tulee liian kalliiksi enkä halua minimipalkalle marketin kassallekaan...
Tässäkö sitten eläkeikään asti hampaita kiristelen...
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Olen 33v ja vasta 6v alalla ollut...naurettavaa?Eilen kuitenkin lopulta tajusin, että olen aivan burn outissa, loppuunpalanut, työuupunut ja millä v*tun hienoilla nimikkeillä sitä haluaa kutsuakin. KYLLÄSTYNYT TYÖHÖNI! EI MOTIVAATIOTA!
Olen ollut pitkään, kuukausia, ärtynyt ja hermostunut. Alkoholia on kulunut tavallista enemmän. Eilen sain hirveät raivarit kun 4v tyttö ei syönyt (vaan leikki ruualla) viidennen sanomisen jälkeen, joten löin kiihdyksissäni hänen lautasensa palasiksi. Saan muutenkin raivareita mitättömistä asioista. Saatan tiuskia jopa potilaille! Eilen myös itkeä vollotin 2 tuntia yhteen soittoon ja mieli oli todella maassa.
Jos vapaapäiviä on kaksi peräkkäin, niin toinen niistä menee pilalle, kun sitä ajattelee taas seuraavaa työpäivää. Olen jopa toivonut, että saisin jonkun helkutin rannemurtuman, ettei tarvitsis mennä töihin! Lapsiakin sais tulla... ja pitkät hoitovapaat...
Töissä on ainainen kiire, mutta pahempana koen työasemani sekä epäoikeudenmukaisen pomon, jolla on aina joku hampaissa. Itse en ole vähään aikaan ollut, mutta se ei lohduta. Meillä ei töissä saa minkäänlaista positiivista palautetta, saatetaan laittaa sellaisiin tehtäviin, missä ei ole koskaan aiemmin ollut (perehdyttämättä) jne. Mistään asioista ei " uskalla" tai viitsi sanoa. Olen yrittänyt avata keskustelua (laihoin tuloksin).
Otanko loparit (vakivirka ja lyhyt työmatka) vai olenko sairausloman tarpeessa? Vai peräti kokonaan alan vaihdon? On alkanut pikkuhiljaa kiinnostamaan sekin vaihtoehto, mutta äkkipäiten ei kyllä tule mieleen, millä (kouluttamattomana) alalla tienaisin yli 2000¿/kk. Paska palkka tämäkin on, mutta myyjillä ja siivoojilla vielä huonommat, joten pärjäämistäkin ajateltava.
Tuntuu että olen loukussa eikä ulospääsyä ole. En osaa tehdä muuta! Pitkä kouluttautuminen tulee liian kalliiksi enkä halua minimipalkalle marketin kassallekaan...
Tässäkö sitten eläkeikään asti hampaita kiristelen...
Ensinnäkin sairaslomalle! HETI! Kiireesti! Tuossa kunnossa olet jo vaaraksi ympäristöllesi.
Et voi enää mennä töihin, ymmärräthän? Hyvää tässä asiassa on se, että tunnistat itsekin ylittäneesi rajan.
Haet siis sairaslomalle ja pyydät itsellesi keskusteluapua. Mikäli s-loma pitkittyy, on terapeutin kanssa keskustelu tarpeelistakin koska s-lomaa ei muuten saa.
Kriisitilanteessa ei kannata tehdä mitään lopullisia päätöksiä. Niiden aika on sitten kun olet päässyt pahimmasta yli. Ammatinvalinta kysymyksissä saat apua myös työnantajalta jos et enää kykene nykyistä tehtävää hoitamaan. Liian kevein perustein ei kannata vakituista työpaikkaa antaa pois.
Vierailija:
Olen 33v ja vasta 6v alalla ollut...naurettavaa?Eilen kuitenkin lopulta tajusin, että olen aivan burn outissa, loppuunpalanut, työuupunut ja millä v*tun hienoilla nimikkeillä sitä haluaa kutsuakin. KYLLÄSTYNYT TYÖHÖNI! EI MOTIVAATIOTA!
Olen ollut pitkään, kuukausia, ärtynyt ja hermostunut. Alkoholia on kulunut tavallista enemmän. Eilen sain hirveät raivarit kun 4v tyttö ei syönyt (vaan leikki ruualla) viidennen sanomisen jälkeen, joten löin kiihdyksissäni hänen lautasensa palasiksi. Saan muutenkin raivareita mitättömistä asioista. Saatan tiuskia jopa potilaille! Eilen myös itkeä vollotin 2 tuntia yhteen soittoon ja mieli oli todella maassa.
Jos vapaapäiviä on kaksi peräkkäin, niin toinen niistä menee pilalle, kun sitä ajattelee taas seuraavaa työpäivää. Olen jopa toivonut, että saisin jonkun helkutin rannemurtuman, ettei tarvitsis mennä töihin! Lapsiakin sais tulla... ja pitkät hoitovapaat...
Töissä on ainainen kiire, mutta pahempana koen työasemani sekä epäoikeudenmukaisen pomon, jolla on aina joku hampaissa. Itse en ole vähään aikaan ollut, mutta se ei lohduta. Meillä ei töissä saa minkäänlaista positiivista palautetta, saatetaan laittaa sellaisiin tehtäviin, missä ei ole koskaan aiemmin ollut (perehdyttämättä) jne. Mistään asioista ei " uskalla" tai viitsi sanoa. Olen yrittänyt avata keskustelua (laihoin tuloksin).
Otanko loparit (vakivirka ja lyhyt työmatka) vai olenko sairausloman tarpeessa? Vai peräti kokonaan alan vaihdon? On alkanut pikkuhiljaa kiinnostamaan sekin vaihtoehto, mutta äkkipäiten ei kyllä tule mieleen, millä (kouluttamattomana) alalla tienaisin yli 2000¿/kk. Paska palkka tämäkin on, mutta myyjillä ja siivoojilla vielä huonommat, joten pärjäämistäkin ajateltava.
Tuntuu että olen loukussa eikä ulospääsyä ole. En osaa tehdä muuta! Pitkä kouluttautuminen tulee liian kalliiksi enkä halua minimipalkalle marketin kassallekaan...
Tässäkö sitten eläkeikään asti hampaita kiristelen...
Ihan kuin kinun suustani!!!
En tosin ole hoitoalalla, mutta työolosuhteet kuullostaa identttisiltä.
Nyt on työntekijän markkinat. Hae töitä toisesta toimipisteestä. Itse olen keikkalainen, saan päättää koska menen töihin ja minne. Osastoissa on todellakin eroja- joissakin työolot ovat niin syvältä...työntekijänä sitä voi helposti luulla, että vika on itsessä, kun on riittämätön tunne, ja ainainen kiire, vaikka vika olisikin mahdottomissa työoloissa. Huomaat sen, kun vaihdat työpaikkaa. Ja sinulla on jo hyvin työkokemustakin.