miettikääpä:jos olisit sen isoveljen tappaman tytön äiti, miten suhtautuisit poikaasi joka sen teki?

muuta tekisi kuin miettisi miksen huomannut vihaa aiemmin tai osannut puuttua siihen oikein. Varmasti olisi vihantunteita poikaa kohtaan..

Varmasti myös rakastaisin. Mutta järki käteen, uskaltaisinko enää asua saman katon alla? Melkoinen raivohullu...

Hänen näkemisensä olisi varmasti jo repivää, saati sitten tilanne jossa uusi vauva tulee: vahingoittaisiko poika sitäkin?Hirveä tilanne suojella lastaan lapseltaan!

Lause, jolla pyydät miettimään asiaa on erityisen epäkypsä ja jos sinulla olisi 1. ikää enemmän 2. lapsia useampi 3. järkeä suotu et kirjoittelisi tuollaisia asioita internet-palstalle.



Tilanne, jossa vanhemmat ovat tällä hetkellä on seuraava:

Tytär on kuollut ja poika huostassa. Vanhemmat ovat kotonaan tai sukulaisten luona. He ovat surullisina ja shokissa. He ovat menettäneet molemmat lapsensa. He ovat menettäneet koko elämänsä, joka heillä vielä oli viikko sitten.

Varmasti he tulevat ja joutuvat kokemaan tunteiden kirjon ja joutuvat käsittelemään hyvin vaikeita asioita ja tunteita.. Asioita, joita ei uskoisi koskaan joutuvansa kohtaamaan.

ja toisekseen-mitäpä sinä äidinkielen kukkanen voisit tietää mitä ap on itse kokenut tai lasten määrää? Ei se ole ratkaisevaa tälläisen asian kommentoimisessa.tarkoitus oli herättää ihmisiä miettimään asiaa vähän syvemmin kuin syyttelemään ensimmäisenä vanhempia ja kotioloja.Sitähän täällä tehtiin asian heti tultua julki.

En jaottele ihmisiä ja heidän älykkyyttään sen perusteella, että millä keskustelupalstalle he kirjoittelevat. Täällä AV:lla kirjoitteleminen, kun ei kerro älykkyydestä vaan kirjoitusten perusteella ja tyylistä voi hyvin paljon päätellä.





Itse en ole tältä palstalta lukenut asiaan liittyviä kirjoituksia kuin tämän kyseisen avauksen ja en siis tiedä, että mitä tähän asiaan liittyen on täällä kirjoiteltu. Toisekseen tässä avauksessa ei käynyt ilmi laisinkaan, että mikä tarkoitus tällä viestillä oli tms..



Mikä ihmeen äidinkielen kukkanen? Yleensä en katso, kun tänne kirjoittelen, että kaikki pisteet ovat paikoillaan ja lauserakenteet säännönmukaisia. Olen pahoillani jos se vaikeutti sinua ymmärtämään viestini sisältöä...

:):):):):))::):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):):)



Nyt lähden ulkoilemaan lasten kanssa, mukavaa palstailua ja mielenkiintoista ajatustenvaihtoa niille, jotka vielä tänne jäävät.



Muistakaa nettietiketti ja kirjoitelkaa sen puitteissa ;)

Toiseksi, luulisi että jo otsikosta voisi järkevät ihmiset päätellä mitä sillä haetaan.En arvannut että se pitää rautalangasta vääntää...

Kyllä perheen tuntemukset on minulla ainakin ihan selvillä, olen samankaltaisen tapauksen joutunut läheltä katsomaan nuoruudessani, joskaan siinä veli ei tappanut vaan vahingoitti siskoaan muuten elinikäisiin arpiin saakka.Ja oli kova isku myös vanhemmille, tottakai.Homman joutuivat käsittelemään ihan perhepiirissä, kun oli alaikäisistä kyse eikä ollut henkirikos. siihen aikaan ei yhteiskunta puuttunut näin kuin nyt tehdään, eikä ollut lööppejä huutamassa ja ihmisiä netissä arvostelemassa ensimmäiseksi kotioloja.

Kummastelen tapaasi alussa kommentoida niin varmanoloisena ikääni kuin lasten lukumäärääkin.Yllättyisit...ja toiseksi, olisiko niillä ollut väliä?Kyllä ihmiset kykenevät sympatiaan jo ennen eläkeikää ja kymmenpäistä lapsilaumaakin.ajattelin etten aliarvioi ihmisiä täällä, vaan luulin tosiaan otsikon jo riittävän.Todistit ajatukseni vääräksi.

poika pääsee jonnekin psykiatriselle puolelle hoitoon ja vanhemmat kykenevät olemaan yhä vanhempia, kun pahin järkytys on ohitse. Surullinen elämä tulee olemaan siltä ei voi enää välttyä. Tuska ei katoa koskaan. Toivon Taivaan Isän siunausta kaikille surun murtamille. Voimia. Me muut voimme vain rukoilla voimia tälle perheelle.

kuutonen on ainoa, joka tässä ketjussa on asiaa puhunut