Kuinka rohkeita elämänmuutoksia olette tehneet...? Uskallanko...?

Ensi kuussa on edessä muutto toiselle paikkakunnalle miehen työn perässä. Olen hoitovapaalla kahden lapsen kanssa vakituisesta virastani yhden oppilaitoksen koulutussuunnittelijana. Kohta nuorin on jo 3-vuotta, eli töihin pitäisi palata. Työpaikan ilmapiiri on ikävä ja tuo papereiden pyörittely jäykässä organisaatiossa tympii. Niin ja työmatka pitenee kohta puolella. Eli tunnin matka olisi yhteen suuntaan autolla. Muuttoon en voi oikein vaikuttaa, kun nyt asutaan miehen työsuhdeasunnossa ja uusi on tarjolla. Ennen viran saantia tein lukuisia sijaisuuksia ja haaveilin vakinaisesta virasta... Mutta sain viran paikasta, josta en olisi sitä välttämättä halunnut.

Olen kasvatustieteen maisteri, mutta en luokanopettaja. Luokanopettajan ammatti on ollut kuitenkin aina unelma-ammattini. Kustansin opintoni mm. tekemällä luokanopettajan sijaisuuksia. Aikoinani en huonon yo-todistuksen vuoksi päässyt edes okl:n pääsykokeisiin... Mutta kasvatustieteen opinnot yliopistossa suoritin hyvin arvosainoin ja gradusta sain magnan. Haluaisin siis irtisanoutua typerästä virastani ja lukea luokanopettajaksi. Onko tuo edes mahdollista? Olenko hullu?