Lue keskustelun säännöt.
Mitähän pahaa olen saanutkaan aikaan vuosikkaalle lapselleni...
27.02.2006 |
Minulla ei kestä hermo yhtään hänen kiukkuamista ja kitinää. Joo, tiedän ja uhkaikäkin on vasta edessä, eikä tuon ikäinen ilkeyttää kiukkua. Mutta hermo ei kestä niin ei. Huudan hänelle ja joskus käyn käsiksi. En suinkaan pahoinpitele...
Kommentit (5)
Jos se ei muuten onnistu, niin hankit mielialalääkityksen. Se tasaa tunteet, hermo kestää. Lapsesi on ansainnut kasvattajan, joka ei käy kimppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 3v ja 1,5v. Hermot menee kyllä lähinnä ton 3v:n kanssa.
Koeta hankkia muuta elämää vapaa-aikoina. Ja käy lapsen kanssa ihmisten ilmoilla leikkipuistoissa, perhekerhoissa... Se rentouttaa hermoja. Käy iltaisin harrastamassa liikuntaa. Se auttaa myös.
Keskity tähän hetkeen ja tulevaan. Älä syyllistä itseäsi menneestä. Siihen ei voi vaikuttaa. Kaikki äidit ovat menettäneet hermonsa joskus.
Huuda vaikka tyynyyn toisessa huoneessa mielummin kuin suoraan lapselle. Sekin voi auttaa.
jos itse ei lapsena ole saanut näyttää kiukkuansa, eli vanhemmat ovat kieltäneet ja tukahduttaneet kiukun heti alkuunsa, niin sitä ei itse vanhempana kestä katsoa oman lapsen kiukkuamista.
Tämä pätee kaikkeen: jos lapsena itkeminen ei ole ollut hyväksyttävää, niin sitä ei kestä nähdä oman lapsensa kyyneliä.
Mietipä tätä.
Ja nykyään osaan tosiaankin käyttäytyä: en huuda miehelle tai lapselle kuin äärimmäisen harvoin. Samoin osaan peittää tunteet töissä, enkä koskaan kiukkuile työkavereille. Muuten olen avoin ja sosiaalinen.
Lapsen 1v4kk kanssa meinaa kyllä palaa hermot. Jatkuvaa kiukuttelua ja rääkymistä ties mistä. Pari kertaa olen nyt ärjäissyt: " hiljaa" . Tottelee ihan hyvin. Huutamista kannattaa kyllä varoa, koska se menettää tehonsa hyvin äkkiä. Yritän itse välttää sitä ja käyttää vain harkiten. Tosin pahin eli uhmaikä voi viedä idealismin äkkiä... Mutta yritän kuitenkin. Itse sanon tätä ikää " esiuhmaiäksi" . (vrt. esimurrosikä)
sietäisi tulla pahoinpidellyksi...