Lapsettomuushoidoista. Kuikuilin tuonne lapsettomuuspalstalle tiedonjanoisena. Mutta kas, koko palsta taynna ihmeellisia termeja.

http://groups.msn.com/lapsettomuus/aakkoset.msnw

Kunhan nyt ensin lääkäriltäsi kuulet mitä hoitoja juuri te tarviitte (lääkäri siis yleensä tietää parhaiten - tuskin teiltä kysytään että mitä sais olla...) niin varmaan se sitten kertoo myös mahd. tarvittavista lääkkeistä yms. Ja kun vähä aikaa roikut siellä lapsettomuuspalstalla niin alkaa termit avautua.

eli josko tuolta löytyis selitykset niihin lyhenteisiin yms. mitkä sua askarruttaa.

http://groups.msn.com/lapsettomuus/hoidot1.msnw

Tuolta ehkä voisi saada hyvää ensivaikutelmaa siitä, mistä kaikesta voikaa olla kyse, ja mitä kaikkia eri hoitoja onkaan:



http://www.lapsettomuus.com/hedelmoitys/default.asp



Mutta ensimmäisenähän teidän tulisi ihan varata aika omalle lääkärille ja sitä kautta pääsisitten juttelemaan asiasta asiantuntijan kanssa, joka osaisi selittää, ja pääsisitte perustutkimuksiin, joiden pohjalta sitten tietäisitte ainakin, missä on mahdollisesti vikaa, ja mikä siihen voisi olla ratkaisuna.

Toivottavasti et ole yhtä vähäsanainen lääkärissä.

Rumba alkaa sinun kiertosi kartoituksella (pidä kirjaa menkoista, auttaa asiaan...) ja mahdollisesta ssg:stä, eli varjoaineella tutkitaan onko munanjohtimesi auki. toimenpide tehdään ihan gyniksen vastaanotolla, ei tarvi nukutusta, kestää vain hetken.



Mies tutkitaan myös - eli simppanäyte labraan. Jos siinä on jotain häikkää, niin miehen kivekset ultrataan mahdollisten tukosten löytämiseksi. Joskus pienellä toimenpiteellä tuollainen tukos voidaan aukaista.



Lyhyesti hoidoista. Jos teillä on suht kaikki ok, ja raskautta on yritetty norm. väh. 1v., hoidot aloitetaan usein inseminaatiolla. Joskus kokeillaan clomikuuria (lääke parina päivänä kuussa) tätä ennen, sekin auttaa monella.



Jos siittiöitä on vähän, käytetään hoitomuotona ivf:ää tai icsiä.



Hoitoja on turha lähteä tässä selostamaan, niistä on hyvää infoa täällä:

http://www.lapsettomuus.com/hedelmoitys/sina.asp



Suurin steppi lapsettomuudessa on mielestäni sen itselle myöntäminen ja hoitoihin meneminen. Kuten jo kirjoitinkin, niin 80% pareista saa apua hoidoista. Turha odottaa vuotta kauempaa, jos lapsea kerran halutaan...



tsemppiä!



t. ex-lapseton 2 lapsen äiti

puolelle hoitoihin (hoitojonoon). Kyllä ne asiat siitä pikkuhiljaa selviää, kun kysyy aina lääkäriltä että mitäs nyt kannattaa tehdä ja miksi. Voihan olla että teillä auttaa pelkät ovulaatiotikut, kuka tietää.

Toki ensin tutkitaan mistä lapsettomuus voi johtua kuten naisella katsotaan onko munajohtimet tukossa. Tämä tapahtuu paikallispuudutuksella. Noin milli laitetaan varjoainetta molempiin johtimiin ja ultralla seurataan onko tukoksia. Yleensä tämä varjoaine poistaa mahdolliset tukokset jos niitä on.

Miehen siittiötkin tutkitaan onko niitä tarpeeksi ja kuinka eläviä.

Toki muitakin asioita katsotaan mistä voinee johtua mutta nuo taitanevat olla pääasialliset.



Hoidoissa ensimmäinen on inseminaatio eli miehen siittiöistä " pestään" parhaimmat. Ne laitetaan kohtuun kun on ovulaation aika. Mikäli naisella on ongelmia saada menkat ajallaan niin ne hoidetaan lääkityksellä, jotta siittiöt saadaan oikeaan aikaan tuikattua. Näitä tehdään yleensä neljä (riippuen toki iästä ym ym). Sen jälkeen tehdän IVF tai ICSI. Käytännössä nainen kasvattaa useita munarakkuloita aloittaine menkkojen alusta piikittelyn. Hieman ennen ovulaatiota ne kerätään. Labrassa sitten IVF:ssä laitetaan lautaselle yksi munarakkula ja siiitiöitä ympärille uiskentelemaan ja katsotaan meneekö kukaan ja nappaa sen jos niin jakautuminen alkaa. Jakautumista seurataan labrassa pari pv ja sen jälkeen se siirretään kohtuun. Mikäli siittiöt uiskentelee vaan eivätkö ymmärrä hyvä päällen niin tehdään ISCI, jossa otetaan yksi siittiö ja neulan avulla laitetaan se munarakkulaan.



Mikäli keräyksessä saatiin useita niin ne pakastetaan ja siirto tehdään srv ovulaation kohilla. Tämä on PAS.



Täydennelkää......

puolella saa 3 yritystä, niin kyllähän se todennäköisyys pikkuhiljaa kasvaa (kun aina kolmannes onnistuneista on pelistä pois)

t. ex-lapseton, ivf-pojan äiti

jos katselit tuota Organonin lapsettomuussivujen etusivun tilastoa. Ne ovat onnistumiskertoja per hoito. Keskimäärin joka 4. hoito onnistuu noin karkeasti ottaen.



Prosenttimäärä 80% on onnistuneen lopputuloksen saaneiden parien määrä kaikista hoitoihin hakeutuneista pareista.



Eli nämä ovat kaksi eri asiaa.

Asioista selvää ottaminen on se pienin ja helpoin juttu koko lapsettomuushoidoissa kuitenkin. Jos jo se tuntuu niin vaikealta, että ei edes tahdo alkaa, eikä tunnu siltä että lapsi on sen arvoista, niin enpä tosiaan tiedä kannattaako jatkaa. Valehtelua se minusta olisi nimittäin, jos väittäisin, ettäkö tämä EI olisi todella rankkaa niin henkisesti kuin fyysisesti kuin taloudellisestikin...

Et ole selvästikään vielä kypsä itsesi ja tilanteen kanssa. Jos olisit todella tosissasi tämän asian kanssa, et latelisi tuollaista tekstiä.

Tässä tilanteessa neuvoisin sinua todellakin odottamaan, miten tilanne muutoin kehittyy. Tärkeintä on tehdä niin, kuin itsestä tuntuu. On aivan turha lähteä hoitoihin tuollaisella asenteella. Siksi hiukan epäilenkin sinua.



Lapsettomuuden tuska on niin suuri, että siitä on ilkeä vitsailla saati provoilla täällä.

epäkypsä äidiksi.

En minä mitenkään pilaile taikka provoile mielestäni.

-ap

Et kuulosta ap lainkaan valmiita ryhtymään tuohon hommaan.

vai iskikö sinulle kammo kaikkia noita mahdollisia hoitoja ja operaatioita kohtaan? Voisin sanoa, että ei kannata miettiä asioita yhtenä klönttinä, vaan ottaa tilanne kerrallaan. Oma kokemukseni hoidoista oli ensikäynti, clomiresepti, pari seurantaultraa ja kahdessa kuukaudessa kaksi viivaa raskaustestissä. Eli vaikka olin jo lukenut kaiken mahdollisen ivf -hoidoista yms, en sillä tiedolla koskaan tehnyt mitään.

asia kertaansa. :/