Miksi olet huono äiti? Nyt kaikki syyllisyydet pinoon!

Pierettää ja laiskottaa enkä jaksa tehdä mitään lasten kanssa!

lapset askartelee ja minä vaan olen koneella, enkä ole läsnäolevasti mukana.



hermostuin just tänään ja tukistin 9 v poikaa, joka ei uskonut, ei totellut,e i lopettanut vaan ärjyi ja raivosi vaan koska piti mennä lukemaan ensi viikon kokeisiin.



nukun viikonloppuaamuisin pitkään, 8 tai 9:ään, ja vaadin että lapset ovat hiljaa eivätkä riitele.



En tee mitään monipuolisia ruokia, ihan perushöttöä vaan. kasviksia ja salaatteja pitäisi olla enemmän.



emme ulkoile tarpeeksi usein, esim. tänään ei ollenkaa, eikä kait huomennakaan. koululainen ja päiväkoti-ikäinen.

En jaksaisi olla lapseni kanssa, mieluummin tekisin jotain muuta. Lapseni ei tätä tiedä, sillä leikin kyllä, mutta teen sen vain velvollisuudesta.

mutta pelaan esim kimbleä tai afrikan tähteä kerran päivässä. yhden pelin siis/päivä. olen kai tosi huono? ulkoillaan ehkä 2 kertaa viikossa.

pidän telkkaria paljon päällä että lapset olisi hiljaa. niitä on monta ja ne leikkii jo yhdessä. nyt ne katsoo telkkaria ja minä pieren ja juon kahvia ja odotan linnan juhlia.

miten olis muka huono äiti, kun antaa korviketta? Eikö se nyt ole pääasia että lapsi saa ruokaa? :O

vauva mukana.

En herännyt yöllä kun vauva itki nälkäänsä (mies joutui aina herättämään mut). Yösyötön jälkeen nukahdin aina vauva mahan päällä, herättiin yhdessä joskus myöhään aamulla.

En käynyt koskaan puuha-, muumi- ym maissa lasten kanssa. Mummi sai kärsiä ne reissut.

En koskaan leikkinyt lasten kanssa.

Ehkä ei olis pitänyt tehdä lapsia ollenkaan. Onneksi ovat jo nuoria aikuisia.

- Lopetin imettämisen puolen vuoden jälkeen, vaikka maitoa olisi mainiosti riittänyt. Inhosin vain sitä hommaa niin paljon, että päätin tehneeni tarpeeksi.

- Kiroilen ja korotan tenavalle ääntäni kun se hölmöilee ja osoittaa mieltä, vaikka aikanaan vannoin itselleni että tulen olemaan pitkähermoinen ja lauhkea - hahhah!

- Ulkoilemme tosi vähän, selitän asian hyvinpäin itselleni ajattelemalla että muksu kuitenkin ulkoilee viidesti viikossa päivähoidossa.

- Sorrun vieläkin välillä antamaan (1,5-v) lapselle purkkiruokaa kun jääkaapissa ei ole mitään järkevää ruoka-ainesta enkä yksinkertaisesti jaksa lähteä kauppaan jotta saisin tehtyä ruokaa. Itse ja mies syödään sitten vaikka leipää.



Ahhh mikä avautumisen helpotus!! :D

enkä jaksa leikkiä kovinkaan usein.

Menin töihin kun molemmat olivat alle 2v.

En jaksa aina olla se lehmänhermoinen johdonmukainen kasvattaja kun esikoululainen venyy ja vanuu ja uhmis huutaa. Sitten lopuksi huutaa äitikin.

Ai niin, mä vihaan leikkipuistoja :)

tähän ketjuun ei ole tullut vielä ainuttakaan kauhistelevaa tai tuomitsevaa kommenttia?!

En ole viennyt käskyäni loppuun asti. Tuo tuli ekana mieleen. Annana lasten syösdä liian epäterveellisesti.

No okei, ehkä jatkuva huutaminen mutta siihenkin saa apua. Suomessa näyttää asiat olevan hyvin.

Unohdan useana aamuna harjata tytön hiukset :-|

jotta itse voisin roikkua netissä.

Hermostun välillä uhmaikäiselle ja olen itse ihan yhtä lapsellinen; karjun takaisin karjuvalle lapselle ja kysyn onko toi karjuminen nyt kivaa. Uhkaan heittää leluja roskiin kun ei vie niitä paikalleen. Välillä tuntuu että ainoa mitä puhun lapsiparalle on älä tee sitä, älä viitsi huutaa, älä ota, älä koske, ei saa, pois tieltä... Silloin on paha mieli itselläkin.



Vauvalle en vaihda heti vaippaa kun on pieni kakka, kun kakkaa kuitenkin kohta lisää eikä ole ihottumaa.

Syötän lasta (1,5v) tosi paljon, vaikka osaa syödä itsekin..

En vaan jaksa sitä keittiön siivousta sen jälkeen. Annan vieläkin aika paljon purkkiruokia..

Annan periksi liian helposti. Käydään aika harvoin ulkona, joinain päivinä ei ollenkaan..

taaperon aamupuuron antamatta, ja antanut leipää, jotta saisin nukkua pidempään.

tiedän, pitäis hakea apua.

joka kitinästä tissille. Olen istuttanut joskus vauvaa sitterissä surffatakseni vauvapalstalla.

jaaaaaaa....hm...en ole aina reagoinut heti kun vauva itkee, jos olen miehelle vihainen. En tiedä miksi!

ja pyysin anteeksi ja päätin että en enää koskaan.. Lapsi kohta 7 ja välillä MAHDOTON, mut se ei ole mikään syy tietenkään vaan omat huonot hermoni (perinnöllistä kai).