1 munkaveri diivailee koko ajan rahoistaan, matkoistaan, sisustamisestaan. Tietaa, et meilla niukalti varoa kahden pienen kans ja kun ma olen kotona.
Tuntuu, että on toisaalta jotenkin kateellinen. Mutta mua alkanut nyppiä oikein todella. Kannattaiskohansanoa suorat sanat? Menee sekin kaveruus.
Kommentit (7)
En ymmärrä, väliäkö sillä siis meneekö välit vai ei, jos sanot jotain. Mä en edes jaksais tuollaista " kaveria" kovin kauan katella.
Olisi kiva varmaan aina kuunnella mitä uutta on keksinyt.
mutta tuntuu hölmöltä sekin jos on jossain matkalla käynyt, niin eikö siitä saisi kertoa millaista oli ja mitä kohteessa tehtiin.
Meillä meinaan näin että miehen sisko on tälläinen vähä-resurssinen, niin aina saa olla varpaillaan, ei tiedä uskaltaako kertoa jos on lähdössä matkalle, lähettääkö kortti matkalta vai onko sekin vittuilua.
Jos on kotiin hankittu jotain uutta ja se jossain keskustelussa tulee ilmi, hän heti haukkana kysymässä, paljonko maksoi.
Aika normaaleja puheenaiheita (ehkä rahastot ei vältämättä, mutta mutta) Olisi kiva saada tuollainen ap:n kaveri, teitä köyhiä kitisijöitä riittää munkin tuttavapiirissä : (
eri matkakohteista! Sinäkin ap voit sitten myöhemmin lasten ollessa isompia matkustella kohteisiin, jotka mielestäsi kuulostavat mielenkiintoisemmilta.
Ehkäpä kaverisi saattaa kadehtia sinun elämääsi pienten lasten kanssa. Aika aikansa kutakin ;)
Suomessa on vähän hassu ajatusmaailma, jos kysyy toiselta mitä teette talvilomalla ja tämä KERTOO että lähdemme Karibian risteilylle, se on LEVEILYÄ ja DIIVAILUA. Tai jos joku kertoo asiallisesti ostaneensa uuden sohvakaluston niin sekin on väärin. Pitäisikö köyhempien tuttujen mieliksi valehdella, että mennään junalla Järvenpäähän tai että kirpputorilta hommasin nämä huonekalut?
resursseja tehdä vastaavia asioita. Tuskin tuosta nyt välit menisi?