Haittaako suuresti, jos Steiner-kouluun menevä käy tavallisen esikoulun?

Ilmeisesti Helsingin Steiner-koulussa opettaja hyväksikäyttänyt oppilastaan!

että jos vaan voi, niin kannattaa laittaa eskariin steineriin.

hassua että ne jotka tunnen steiner-koulun käyneistä eivät missään nimessä ole halunneet omia lapsiaan steineriin...

Samoin steirer eskarin käynyt lapsi voi hyvin mennä tavalliseen kouluun.



Eilen just puhuin yhden Steiner-koulun opettajan kanssa. Hänen ensimmäiset oppilaat ovat nyt parikymppisiä. Heillä oli ollut luokkatapaaminen ja jopa se kaikkein kriittisin poika oli sanonut, että kyllä hän omat lapsensa pistäis Steiner-kouluun.



Olethan käynyt tutustumassa koululla? Olenko jo tavannut tulevan opettajan?

Itse pähkäilen päinvastaista. Laittaako steinerpäiväkodissa oleva lapsemme lähi kouluun...Matka lähikouluun on paljon lyhyempi!

Päiväkotiin olemme kyllä olleet enemmän kuin tyytyväisiä!

keskiverron mukaan. Että mentäisiin enemmistön ehdoilla opetuksen nopeudessa. Mitäs jos lapseni haluavat edetä nopeammin tai sitten jokin asia vaatiikin pidempää opettelua? Jos ei opikaan lukemaan ekalla, vaan vasta tokalla, niin tavallisessa peruskoulussa koko muun opetuksen seuraaminen kärsisi tästä yhdestä aihealueesta.



En sano, että lapseni ovat taiteellisesti lahjakkaita, koska en kykene sitä arvioimaan, mutta he pitävät taiteista ja liikkeestä. Steiner-koulu panostaa enemmin tähän osa-alueeseen. Enemmän mielikuvitusta, vähemmän atk:ta.

Että vaikka olisit tyytyväinen päiväkotiin sinun kannattaa silti oikeasti tutustua myös siihen kouluun.

Kaikkien kohdalla ei vain ole toiminut se " lapsen tahtiin" opettaminen. Minusta on ollut järkyttävää huomata, että esimerkiksi steineria käyvän 15-vuotiaan yleistieto esim. Suomen historiasta on suppeampaa kuin monien tavallisen koulun oppilaiden, jotka ovat lukeneet historiaa vuoden. Myös kielet ja matematiikka ovat tuottaneet monille suuria vaikeuksia, kun eivät ole saaneet riittävää erityisopetusta. Moni 15-16-vuotias ei osaa ihan peruslaskuja jotka pitäisi oppia jo ala-asteella. Monet tuntemani lapset ovat siis pudonneet steinerissa kärryiltä juuri siksi, etteivät ole pysyneet muiden tahdissa ja saaneet erityisopetusta senkään vertaa kuin mitä sitä olisi saanut normaalissa peruskoulussa.



Mutta tätä ei tietenkään voi yleistää vaan on oma kokemukseni. Steiner-pedagogiikassa on toki paljon hyvääkin ja monia juttuja josta peruskoulujärjestelmämme saisi ottaa oppia.

Koulujen talous on yleensä todella tiukalla. Mutta kouluhan on tarkoitettu normaalaille oppilaille. Eli jos on tiedossa, että lapsi tarvii erityisopetusta niin steinerkoulu ei ole oikea paikka. Vaan se erityiskoulu, jonne pitäis mennä jos menis peruskouluun.

Monilla tuen tarve on lievää ja tulee esille vasta koulun myötä, mutta tarve on silti kuitenkin tärkeää, jotta oppisivat sen mitä oppimäärään kuuluu.

Varmasti vielä ekallekin voi tulla mukaan mikäli tilaa on/on ilmoittanut lapsensa tarpeeksi ajoissa kouluun. Ainakin Helsingissä on myös Steineroppien mukaista erityisopetusta tarjolla koulussa, siis jos on esim. lukivaikeutta tai muuta ' ' lievähköä' ' erityisopetuksen tarvetta.

mutta onko kenenkään etu jos lapsi ei kolmasluokkalaisena osaa lukea ja vanhemmat päätyvät vaihtamaan tavalliseen kouluun jossa sitten ehkä diagnosoidaan luki-vaikeus. Tarkoitan että rajansa sillä omaan tahtiin kypsymiselläkin...

Yksi varhaisimmista ja varmaankin parhaiten tunnistetuista

pedagogisista vaihtoehdoista Suomessa on steinerpedagogiikka. Usein

steinerpedagogiikka mielletään opetusmenetelmäksi, jossa otetaan

huomioon lapsen luovuus, yksilöllisyys ja eri kehitysvaiheet. Se,

mitä ei laajasti tunneta, on steinerkoulujen taustafilosofiana oleva

antroposofia. Antroposofia tulee kouluissa esiin

läpäisyperiaatteella. Sitä ei kaikille varsinaisesti opeteta, mutta

sen mukaan toimitaan käytännössä, esimerkiksi ruokarukouksissa

saatetaan kiittää Jumalan sijaan Äiti-Maata pöydän antimista.

Antroposofisia ajatuksia ilmentävän Kristiyhteisön uskonnonopetusta

steinerkouluissa ja muissakin kouluissa voi saada, mikäli vanhemmat

tätä vaativat ja opetukseen osallistuvia oppilaita on vähintään

kolme. Mitä sitten on antroposofia ja miten se vaikuttaa

steinerkouluissa?



Rudolf Steinerin (1861-1925) perustama antroposofia ei ole

varsinaisesti uskonto: sillä ei ole uskonnollisia rituaaleja tai

kirkkoja. Kuitenkin antroposofialla on monia sellaisia käsityksiä,

jotka voidaan luokitella uskonnollisiksi ja jotka eroavat

kristillisistä käsityksistä. Steinerin ajatuksiin on vaikuttanut

teosofia. Steiner toimi Teosofisessa seurassa ja oli jopa sen

johtajana, mutta huomasi pian liikkeessä epäilyttäviä piirteitä.

Esimerkiksi teosofian tiettyjen suuntausten nojautuminen tiukasti

buddhalaiseen ja hindulaiseen oppiin häiritsi häntä. Steiner erosi

Teosofisesta seurasta ja perusti Antroposofisen seuran vuonna 1913.

Antroposofiaan ovat teosofian lisäksi vaikuttaneet romantiikan ajan

ajattelijat, esimerkiksi Goethe ja Hegel, joiden ajatuksia Steiner

piti tärkeinä ja joita vieläkin lainataan antroposofisissa

julkaisuissa. Etenkin Goethen ajatukset kokonaisvaltaisesta tieteestä

ja väriopista kiehtoivat Steineria ja niitä sovelletaan

steinerkouluissa.



Antroposofia

Antroposofiassa tärkeää on hengellisen olemisen korostaminen.

Okkultismista, esoteerisista teosofisista opeista ja länsimaisesta

henkisestä perinteestä vaikutteita saaneen uuden opin avulla oli

tarkoitus yhdistää jälleen uskonto ja tiede yhdeksi. Maailma kehittyy

Steinerin mukaan kausittain kohti henkisempää tilaa ja täten

evoluutio koskee koko maailmankaikkeutta ja jatkuu yhä.

Antroposofiassa ihminen ja universumi vastaavat olemukseltaan

toisiaan; ihminen on mikrokosmos, jota vastaa universumin

makrokosmos. Ihminen on myös samaa olemusta Jumalan kanssa. Aivan kuin pisara vettä on samaa ainetta kuin meri mutta ei yhtäläinen,

samoin ihminen ja Jumala suhtautuvat toisiinsa. Syntiinlankeemuksessa

ihminen ei joutunut eroon Jumalasta vaan omasta henkisestä itsestään.

Tämä syntiinlankeemus oli materialismi. Jumala ei ole varsinainen

persoona vaan Steinerin mukaan Jumala, jumalallinen ja henkinen ovat

samaa asiaa. Ihminen kehittyy kohti jumalallisempaa olemassaoloa

jälleensyntymisten ketjussa karman lain (syyn ja seurauksen laki)

alaisuudessa.



Steinerin käsitykset Kristuksen eri minuuksista eroavat

kristillisestä kannasta. Hänen mukaansa aluksi maailmassa oli kaksi

Jeesusta. Raamatussa kerrotaan Jeesuksen käyneen 12 -vuotiaana

Jerusalemin temppelissä. Steinerin mukaan tällöin beetlehemiläinen ja

nasaretilainen Jeesus yhdistyivät ja Jeesuksen minuuteen yhtyi

Zarathustran minuus. Jordanin kasteessa Jeesukseen liittyi Kristus -

minuus, jota ei hänessä tätä ennen ollut. Ristillä kuoli vain

Jeesuksen fyysinen minuus, hänen Kristus-henkensä poistui jo

Getsemanessa Jeesuksen ruumiista.



Steinerin mukaan Jeesuksen ristiinnaulitseminen oli tärkeä tapahtuma,

sillä tällöin Kristus sovitti maailman objektiivisesta synnistä.

Kuitenkin henkilön itsensä tekemät synnit jäävät jälleensyntymisen

kautta sovitettaviksi. Tällaisen opin Steiner katsoi löytyvän

Raamatusta, kunhan sitä osaa tulkita oikein ja ymmärtää sen syvemmän merkityksen. Tämä on mahdollista Akasha -kronikan avulla. Akasha -kronikka on jonkinlainen kosminen muisti, jonka voi lukea vain

henkisin silmin. Steiner kirjoittikin oman tulkintansa Jeesuksen

elämästä, ns. Viidennen evankeliumin vuonna 1913, missä hän kuvaa

Jeesuksen elämää 12-vuotiaasta 30-vuotiaaksi. Steinerin opetuksiin

siis liittyy okkultismia ja esoteerisia salatieteitä.



Lapsen kehityksestä

Steiner toimi opiskeluaikanaan erään kehitysvammaisen pojan

opettajana. Tänä aikana hän kehitteli käsityksensä lapsen

kasvatuksesta ja kehittymisestä. Ensimmäinen steinerpedagoginen

koulu, Waldorf -koulu, perustettiin vuonna 1919 Stuttgartiin Waldorf-

Astorian tehtaan työntekijöiden lapsille.

Steinerin ajatukset jälleensyntymisestä ja ihmisen kehittymisestä

kohti henkisempää vaikuttivat myös hänen pedagogiseen

suuntautumiseensa. Ihmisessä erilaiset ruumiit yhtyvät toisiinsa.

Fyysinen ruumis on kiveen verrattavissa. Elämänruumis eli

eetteriruumis on kasvikuntaan verrattavissa ja kasveilla on sekä

fyysinen että eetteriruumis. läinkuntaan voi verrata sieluruumista

eli astraaliruumista, jollainen on myös eläimillä. Astraaliruumista

hallitsevat energiakeskukset, chakrat. Seuraava taso on minuus eli

kokonaispersoonallisuus. Vain ihmisillä on minuus. Ihmiset kehittyvät

vielä tästä ylöspäinkin eri aikakausina. Tätä eri ruumiiden

kehittymistä pyritään steinerkouluissa tukemaan erilaisin

menetelmin.



Jälleensyntyminen vaikuttaa kasvatukseen niin, että vanhempien ja

muiden kasvattajien tulisi kohdella lasta sen mukaisesti, että tämä

on vanha sielu. Ennen kouluikää kehittyy lapsen fyysinen ruumis

eniten. Tällöin ei pidä liikaa yrittää kehittää muuta kuin fyysistä

ruumista. Ensimmäisen ikäkauden aikana eli alle kouluikäisenä lapsi

vasta irrottautuu henkisestä olemisesta ja orientoituu tässä

maailmassa vaeltamiseen fyysiseen ruumiiseen kiinnittymällä. Tätä

sieluruumiin kiinnittymistä edesauttavat esimerkiksi lastentaudit,

minkä vuoksi antroposofit eivät mielellään rokota lapsiaan. Lapsi

sovittaa tautiensa kautta myös edellisen elämänsä huonoa karmaa ja

mikäli tähän puututtaisiin, lapsen jälleensyntymäkierto voisi

häiriintyä.



Koulussa ensimmäinen kausi on 7-14 -vuotiaana, jolloin kehitys

kohdistuu lapsen elämänvoimaruumiiseen ja tunne-elämä on tärkeällä

sijalla. Tiedollisen opetuksen tahti on hitaampi alemmilla luokilla

kuin peruskoulussa. Sama opettaja opettaa luokkaa koko tämän ajan.

Goethen värioppi tulee esille esimerkiksi niin, että tiettyinä

ikäkausina käytetään vain tiettyjä värejä, joiden katsotaan tukevan

lapsen henkistä kasvua. Erilaisten tarinoiden ja myyttien asema tällä

ikäkaudella on voimakas ja niitä käsitellään eri aineissa. Opetus

etenee yleensä niin, että tiettyä keskusaihetta käsitellään

esimerkiksi viikon ajan ja sitten siirrytään toiseen aiheeseen.



Itsenäinen ajattelu alkaa Steinerin mukaan kehittyä n. 14-vuotiaana.

Toinen kausi 15-21 -vuotiaana keskittyy sieluruumiin eli

astraaliruumiin kehittämiseen. Tänä aikana opettajan tehtävänä on

innostaa oppilasta muodostamaan oma elämänkäsityksensä.

Steinerkoulujen yläaste kestää 15:stä 18:aan ikävuoteen, yläasteella

opetus siirtyy aineenopettajien hartioille. Viimeisen luokan jälkeen

oppilas voi mennä ylimääräiselle 13. luokalle, jossa keskitytään

ylioppilaskirjoituksiin.



Kolmantena kautena eli 21. ikävuodesta alkaen ihmisestä tulee oma

persoonallisuutensa. Koulun tarkoitus on tukea koko tätä henkisen

kehityksen prosessia. Steinerkouluissa ei annetakaan numeroarvostelua

vaan oppilas arvostellaan sanallisesti ja kehitystä verrataan hänen

omaan tasoonsa, ei muiden oppilaiden tasoon. Henkisen kehityksen

tukemisessa yhtenä keinona käytetään eurytmiaa. Eurytmia on Steinerin

kehittämä meditatiivisen tanssin muoto. Siinä on tarkoitus ottaa ääni

ja tila huomioon liikkeessä ja se korostaa ruumiin ja hengen

tasapainon löytämistä liikkeen avulla. Käytännössä oppilaat liikkuvat

intuitiivisesti joko musiikin tai opettajan puheen mukana.

Peruskoulussa tätä kuuluu opetukseen yksi tunti viikossa.







Steinerin ajatukset eroavat kristillisestä käsityksestä huomattavasti

etenkin jälleensyntymisopin ja Jumala -käsitysten osalta.

Steinerkouluissa uskontoa opetetaan normaalin opetussuunnitelman

mukaan yläasteella ja oppilaan on mahdollista saada Kristiyhteisön

mukaista opetusta. Vaikkei antroposofiaa steinerkouluissa opetetakaan

kaikille, sen ajatukset tulevat opettajien kautta esille monissa

aineissa ja koulun juhlissa.



Kun puhutaan vaihtoehtokouluista, on syytä muistaa, että myös

nykyisessä peruskoulussa tapahtuu muutoksia. Esimerkiksi arvostelussa pyritään huomioimaan oppilas yksilönä ja antamaan oppilaille vaikutusmahdollisuuksia koulunkäyntinsä suhteen. Peruskoulu ottaa huomioon lapsen ikäkaudet ja kehittymisen. Erilaisten erikoiskoulujen myötä valinnanmahdollisuudet kasvavat entisestään. Ehkä vanhempien pitäisikin miettiä enemmän sitä, millaisen arvopohjan

kasvatuksessaan haluavat lapselleen antaa. Koulun tulisi tukea tätä

kasvatustavoitetta, ei sotia sitä vastaan.

oletko lukenut myös muita tekstejä kuin minkä tuohon kopsasit?

Suuri osa kirjoista on kyllä tosi huonosti käännettyjä, että jos haluat lukea mitä steiner on oikeati kirjoitellut niin sinun pitäis lukea niitä saksan kielisiä. Entä oletko käynyt kuuntelemassa luentoja? Kirjat ovat kuitenkin viime vuosisadan alusta ja maailma on muuttunut sen jälkeen. Esimerkiksi vasenkätisyyttä ei enää pidetä minään poikkeavuutena, tuskin Steinerkaan pitäisi enää nykyään jos eläis.

SofterSin:

keskiverron mukaan. Että mentäisiin enemmistön ehdoilla opetuksen nopeudessa. Mitäs jos lapseni haluavat edetä nopeammin tai sitten jokin asia vaatiikin pidempää opettelua? Jos ei opikaan lukemaan ekalla, vaan vasta tokalla, niin tavallisessa peruskoulussa koko muun opetuksen seuraaminen kärsisi tästä yhdestä aihealueesta.

Asiat ehkä opitaan/opetellaan niin, ettei se ole tylsää vaikka jo osaisi. Tai ettei siitä tule paineita vaikka ei olisikaan niin taitava. Se että on aktiivinen on tuossa koulussa tärkeää. Mutta sitähän lapset ovat luonnostaan. En siis tarkoita sitä, että pitäisi omatoimisesti kotosalla opetella laskemaan vaan että osallistuu vaan siihen hommaan siellä koulussa. Niinhän koululaiset kyllä tekevät joka paikassa.

Heillä ei juurikan käytetä oppikirjoja. Esim. vieraissa kielissä tehdään oma vihko, siis kopioidaan omat sanastot ja tekstit. Kuitenkin sellaisen oppilaan, jolla on lukivaikeutta ei suositella opettelevan kieltä omasta tekstistään, puhumattakaan siitä, kuinka työlästä ja aikaa vievää kopioiminen tällaiselle oppilaalle on.



Jos arvelet,että omasi edistyy nopeammin kuin muut, kuten suurin osa vanhemmista taitaa arvella, ei kai Steinerista voi haittaakaan olla. Mutta jos oikeasti luotat, että mahdollisiin opimisvaikeuksiin saa sieltä apua paremmin, enpä tiedä.



Lukemaan oppimisen hitaus ei toki ole vain yksi osa-alue vaan melkoisen perustava juttu kaikessa akateemisessa oppimisessa eikä siihen suta vain se, että saa edetä omaan tahtiin.