Lue keskustelun säännöt.
jos epäilee että jotakin on lapsen kehityksessä vialla..
19.01.2006 |
mitä pitäisi tehdä?
Yhdessä sukulaisperheessä on lapsi, joka ei tunnu kehittyvän normaalia tahtia, mm. ei juurikaan ota kontaktia, siis katsekontaktia ja hymyilee vain heikosti vaikka lähenee 6 kk. Ei liiku, ei juuri tartu esineisiin. Vanhemmat eivät ole itse huolissaan, yksi sukulaisista on yrittänyt kysyä, ovatko he huomanneet mitään. Nyt tämä sukulainen soittelee minulle ja kysyy onko minun mielestä kaikki ok. Miten tämä asia pitäisi hoitaa tyylikkäästi? Jos lapsella tosiaan on jotakin, olisi hyvä saada hänelle kuntoutusta mahdollisimman varhain. Ei paljon auta että minä ja sukulainen arvailemme asiaa. Asumme perheestä kaukana, enkä tosiaan voi puhelimessa alkaa mitään puhua kun olen nähnyt lasta vain noin neljä kertaa lyhyesti. Tämä sukulainen joka soittelee, on nähnyt lasta useammin.
Kommentit (9)
kaikissa neuvoloissa ei vaan ole niin paljon kykyä puuttua.. Ja luulen että pienen lapsen kanssa vanhempien on helppo uskotella itselleen ja terveydenhoitajalle että kaikki on hyvin. Esim. että kyllä jo paljon hymyilee, nyt on vaan niin väsynyt kun on uniaika.
En tosin ole itsekään varma vaikka kaikki olisikin hyvin - toiset lapset tuntuvat olevan enemmän unessa ja toiset heti valmiita tarkkailemaan maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivoisin että minulle sanottaisiin ääneen eikä puhuttaisi selän takana. Silti en uskalla mennä sanomaan mitään kun en ole varma. Ja kun sukulainen on jo kerran yrittänyt, mutta vanhemmat torjuivat asian.
ellei sitten ole jo muutenkin seurantaa, vaikkapa keskosuudesta tai kouristelusta tms syystä johtuen.
Kun ongelma näyttää paremmin luonteensa, siihen on helpompi puuttua. Lisäksi lapsi mitä ilmeisimmin kehittyy koko ajan. Alussa parhaat vuorovaikutuksen tukijat ovat kuitenkin omat vanhemmat.
huomioista ja puhumisista huolimatta asioihin on alettu puuttua vasta noin 1v iässä - esim just siksi, kun lapsi ei ole lähtenyt liikkeelle, eikä välttämättä seisokaan vielä.
Varhaisesta puuttumisesta puhutaan paljon, mutta se harvoin toteutuu ihan sellaisena ainakaan, että kun ongelma havaitaan, sitä aletaan " korjata" heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmat ovat nuoria ja onnellisia, kaikki hyvin. Ovat hyvin hyvin aktiivisia lapsen suhteen, reagoivat kaikkeen nopeasti. Saa olla melkein aina sylissä.
Juuri siksi ettei kuntoutus ja muu lähde koskaan hetkessä, minusta olisi hyvä että asiaa alettaisiin seurata mahdollisimman varhain. Toivottavasti kyse on vain kehityksen lievästä viivästymisestä ja lapsi ottaa myöhemmin isoja harppauksia.
- siis kun useimmiten ei tosiaan muuta seurantaa rinnalle oteta, paitsi jos on näitä muita erityisiä syitä (jotain todella selvästi huolestuttaava, esim). Onhan vauvoilla nämä lääkärineuvolat (8kk) ja muut.
Tarpeen vaatiessa jumpat ja muut voidaan aloittaa tosi nopeastikin, jos sille on todella kipeä tarve. Lievät tapaukset ovat usein väliinputoajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän perheitä, joissa kehitysvamma on paljastunut 7-8kk iässä, kun lapsen motorinen kehitys on poikkeavaa. Eli vaikka lapsi ei liiku 7-8kk iässä se ei tee hänestä vammaista. Antakaa olla.
Monet suht lievät tapaukset toki voivat mennä pitkään läpi. Nyrkkisääntönä on yleensä, että apua aletaan hakea jos lapsi ei liiku 1v mennessä.
Mun mielestä vielä voi katsella ihan rauhassa. Yleensä ensin katsellaan fysioterapiaa, jos ei liikunnallinen puoli lähde vauhtiin.