Onko teillä samoin kuin meillä? Minua noi alla olevat jutut
ketuttaa mutta mies antaa ymmärtää että vaadin kohtuuttomia jos toivon muutosta. (Perheessä siis hoitovapaalla oleva äiti ja alle 2 vee lapsi):
1) Mies ei ikinä syö aamiaista meidän kanssa. Sekä viikolla että viikonloppuisin herää myöhemmin, minä herään aina lapsen kanssa. Olis kiva, jos mies edes joskus jättäis valvomatta aamuyöhön ja voitais ottaa esim. viikonloppua vastaan yhdessä.
2) Miehellä ei ole mitään toistuvia rutiineja lapsen hoidossa tai kotitöissä. Tekee jos pyydän, muttei koskaan omasta aloitteestaan mitään.
3) Meillä ei ole ikinä lomaa. Miehellä on pöytälaatikkoyritys ja se laittaa lomaksi aina isot tavoitteet. Tyyliin haluaisin tehdä tällä viikon lomalla 6 tuntia töitä joka päivä. Jos joku päivä menee lojuessa, seuravana päivänä mies maitsee että hyvä kun olen taas päässyt työrytmiin kiinni. Olis kiva jos mentäis lomalla edes vaikka mummolaan (jostain kylpyläreissusta tms. puhumattakaan), mutta joudun aina suostuttelemaan vastahakoista miestä ja se vie pahasti fiilikset lähteä ollenkaan.
Marisenko turhasta :(?
Pitäis sitä elääkin. Voisitte sopia, että edes viikonloppuna mies heräis lasten kanssa aamulla joko la tai su.
Ootko selittänyt, että kiva ois tehdä elämässä muutakin kuin olla kotona? Voisitko yksin lähteä minnekään? tai ystävien kanssa?