Ottaa vieläkin päähän synnärin lastenhoitaja...

ap

kun olin niin herkillä ym.??



ap

itsekkii synnytin kotkassa ja mulle jäi myös paha maku suuhun parista hoitajasta.. samana päivänä kun synnytin, kerkesin olla muutaman tunnin vauvan kanssa osastolla, ennen kun vauva kiidätettiin teholle, olin sen jälkeen hyvin herkkä ja itkuinen ja silti sain paskaa niskaan..

terveitä ihmisiä joten en tajua mikset tosiaan voinut itse asioitasi toimittaa.

sama juttu, meidänkin pikkuinen vietiin teholle. Sokeriarvojen takia... Ja minulle ei edes kerrottu miksi vauva viedään jne. vaan yhtäkkiä vauvaa vaan alettiin kärrätä pois. Vasta kun aloin itkeä niin hoitajat tajusivat kertoa vauvan äidillekin missä mennään. Tehon puolella oli myös yksi ärsyttävä hoitaja, suuttui kun mies toi mulle suklaata ja söin sitä vähän...



ap

joo, olisin kyllä päässyt kävelemäänkin... mutta en myöskään TIENNYT SYNNÄRIN TAVOISTA, mitä tehdään itse ja mitä hoitajat tekevät jne. Ei minulle kukaan kertonut esim. että särkylääkkeitä saa kansliasta. Ja oloni oli synnytyksen jälkeen monta päivää todella pönttö, en tajunnut mistään mitään ja toimin/ajattelin hitaasti...



ap

Synnyttämisen jälkeen, kyllä kaikki eivät ole terveitä. Ajattelepa. Jollain voi olla niin kova verenhukka, ettei pysty itse kävelemään. Ajattelepa imukuppi synnytystä. Kyllä paikat varmasti on hellänä! Ap synnytti juuri esikoisensa, varmasti on paikat ollu kipeenä ja liikkuminen vaikeeta!!!!!!

se oli todella tyly, oltiin perhehuoneessa ja sanoi että kun olette täällä niin turha nappia painella. muut hoitajat sanoi että soittakaa heti kelloa jos tulee jotain! laitettiin vauvalle ruskovillan silkkimyssy sen sairaalahatun tilalle ja se oli vähän iso tietysti ja mun piti solmia se ylhäältä. no se hoitaja tuli huoneeseen, tiuskasi että mikä tää on täähän on liian isokin, otti sen myssyn pois ja laittoi taskuunsa ja lähti käveleen pois huoneesta! onneksi mieheni tajusi tilanteen ja sanoi napakasti että anna se myssy takaisin se on meidän oma. no hoitaja oli ihan nolona sen jälkeen.

särkylääkkeeksi antoi panadolia joka ei tehonnut, kaikki muut hoitajat antoi buranaa. se oli siis todella tyly ja ilkeä eukko!!!! sit kun kyselin että koska pääsis kotiin kun en saanut rentouduttua sairaalaympäristössä niin se hoitsu sanoi ivallisesti että voit sinä mennä tuollaiseen normaaliinkin huoneeseen jos teillä ei ole rahaa olla pidempään. se oli lähes viimeinen niitti, silloin sanoin aika tylysti takaisin ja sen jälkeen se hoitsu ei onneksi ollut meillä enää. sellainen vanha akka se oli jota selvästi jurppi se että oltiin nuoria ja onnellisesti naimisissa mieheni kanssa. ja kiitos miehelleni, se oli vauvan lisäksi ainoa ilo synnärillä!!!

Koko muu henkilökunta oli tosi ihanaa, paitsi se lastenhoitaja.



Sain komplikaationa verenmyrkytyksen ja olin pari viikkoa tipassa. Se käsi johon tippa meni, väsyi nopeasti ja särki lähes jatkuvasti. Pelkäsin pudottavani vauvan pesun tms. yhteydessä kun kuume oli korkea (39-40' c) ja käsi tasan voimaton jo muutaman päivän tiputuksen jälkeen. Muu henkilökunta auttoi mielellään ja neuvoi kaikessa, mutta tämä yksi kullanmuru vaan totesi happamesti että " on täällä muutkin äidit ollut tipassa ja ihan hyvin ovat pystyneet lapsensa hoitamaan" .



Myös hänen tapansa käsitellä lapsia oli jokseenkin ronski.



Äitini oli auttamassa meitä parina päivänä, ja huomasi sitten kerran tullessaan että vauvalla on huonot housussa. Äitini leperteli vauvalle kuinka nyt mennään pesulle ja että sitten on mukavampi olla. Lastenhoitaja sattui paikalle ja äyskäisi äidilleni ettei ne vauvat tuossa vaiheessa vielä tajua onko niillä vellit housuissa vai ei.



No, nyt liki viiden vuoden jälkeen tunnen enää jonkinlaista myötähäpeää mokomaa juntturaa kohtaan... Lienee (toivoakseni) jo eläkkeellä.

ja minä myös muistan olleeni ihan pihalla sairaalan käytännöistä kun en ollut koskaan ennen siellä ollut.

Muistan kun olin lähdössä kotiin ja oli luvattu, että joku tulee antamaan

viime ohjeita vauvan kotihoitoon. No, ketään ei kuulunut ja soitin kansliaan. Sieltä vastattiin No, mitä nyt? Selitin asiani, hoitsu kysyi :

Mitä haluat tietää?? Voi herran jestas!! Oli kiva lähteä kokemattomana

vauvan kanssa kotiin

Itselläni oli kyllä synnärilla olo ihan ok kokemus, sen sijaan juuri synnytyksen yhteydessä tuli parikin ikävää kokemusta. Ponnistuksen yhteydessä salin ovi repäistiin kesken kaiken auki ja yksi kätilö kyselee sieltä, että voisiko harjoittelija tulla huoneeseen. Oli mielestäni aivan väärä aika ja paikka kysellä moisia. Siihen asiaan oli annettu vastaus jo ajat sitten ja se luki myös papereissa. Kaiken lisäksi ovi oli auki juuri odotushuoneen suuntaan, joten mikäli paikalla oli väkeä, saivat he ihan live-kokemuksen synnytyksestä.



Ja seiskalle muuten vaan tiedoksi, että kaikki synnyttäneet eivät todella ole terveitä heti synnytyksen jälkeen. Itse en kunnolla kyennyt kuukauteen kävelemään emättimen repeydyttyä ja kolmannen asteen repeytymien vuoksi.



Anna ihmeessä palautetta ap!

Varsinkin 13: se silkkimyssy, sehän on ainakin 25 euron arvoinen! Heh, onneksi miehesi hoksas tarttua tilanteeseen ja pyytää sen takas! Muutkin loukkaukset toki tosi kauheita eikä edes rahalla mitattavia.



Mulla oli synnärillä Tammisaaressa IHANAT lastenhoitajat. Mutta muistan, että olin kans synnytyksen jälkeen aivan herkkänä, enkä oikeen tajunnut mistään mitään ja hävetti kysyä samoja asioita uudelleen. Onneksi hoitsut jaksoivat neuvoa uudestaan ja uudestaan. Olis ollut kamala, jos joku olis tiuskassu jotain.



Kysyin hoitsuilta uutta takkia tms. ja joku kiireissään sanoi, että niitä on kylpyhuoneessa. Mä sitten, että missä on kylpyhuone. Hoitsu siihen, että se on huuhteluhuoneen vieressä. Mä ajattelin kauhuissani, että mikä on huuhteluhuone???? Enkä uskaltanut kysyä lisää, vaikka hoitsut ystävällisiä kiireen keskellä. Siis vaikka oltiin ystävällisiä, olin niin paniikissa, etten uskaltanut kysyä tarkemmin... eli kyllä sitä synnytyksen jälkeen on jotenkin poissa tolaltaan ja peloissaan.

hyvä kun huoneeseeni löysin.



Olisit ap mennyt sitten niiden lääkekaapille itse penkomaan sitä lääkettä, kun kerran käskettiin itse hakea.

ja todellakin siellä on pari hoitajaa, jotka olivat todella tylyjä. Olen ajatellut antaa sinne palautetta. Olen myös muilta kuullut kuinka siellä töksäytellään ihan mitä sattuu.

tosi kurjaa lukea teidän juttuja mänteistä jotka ei tämmöistä asiaa ole ymmärtäneet.



minulla oli kanssa aika pöljä kokemus synnärillä. synnytys ei mennyt oppikirjan mukaan ja repesin pahasti, verenhukaksi arvioitiin reilu litra. vaurioiden kursimiseen meni repeämälääkäriltä pari tuntia (mua vastapäätä seinällä oli kello ja otin aikaa). kipulääkitystä sain ensimmäisen puolen tunnin ajan, sitten en enää koska verenpaineet ja hemoglobiinit oli niin alhaiset. kipu oli aivan älytön.



olin nukkunut huonosti pari yötä ja ponnistusvaihe oli kestänyt tunnin joten olin ihan lopussa ja jokseenkin lohduton. vauva kun oli kuitenkin turvallisesti ulkona ja hyvissä voinneissa, niin päätin siinä kursimisen kestäessä luopua kaikesta urheudesta ja itkeä ääneen (isoon), koskapa ainoastaan se tuntui helpottavan. kätilö (avusti lääkäriä siinä tikkaamisessa) oli mahtavan sympaattinen ja antoi luvan itseä niin paljon kuin keuhkoista irtoaa, eipähän hänkään minulle parempaa lohtua siinä enää keksinyt.



vaan eikö marssi ovesta sisään joku ihan random-tyyppi, vanhempi nais-ihminen kaivelemaan kaapista jotakin ja katsoo siinä kaivellessaan minua hiukka kieroon. ja alkaa semmoisella älyttömän narisevalla ja vittumaisela äänellä valistaa minua että " kuule kun se ei yhtään sua helpota vaikka kuinka itket! kato kun siitä ei oo tässä tilanteessa yhtään mitään hyötyä! yritä nyt kuule miettiä vaan muita asioita ja oot niinkuin et olisikaan!"



..joo, yritetäänpäs..



ei vaan, onneksi jompikumpi, lääkäri tai kätilö, huomautti rouvalle että nyt on äidillä ollut aika rankka synnytys ja että kipu taitaa olla ihan aitoa. kiitosta heille ehdottomasti.

Vierailija:

ei vaan, onneksi jompikumpi, lääkäri tai kätilö, huomautti rouvalle että nyt on äidillä ollut aika rankka synnytys ja että kipu taitaa olla ihan aitoa. kiitosta heille ehdottomasti.

Kuopus on syntynyt Kotkassa ja taitaa sama lapseton lastenhoitaja olla siellä edelleen... Minulle se kauhistui kun kolmen lapsen äiti suoritti lapsen aamupesut " väärässä" järjestyksessä (pyyhin rähmäiset silmät liian aikaisin....). Isommat syntyivät Kuusankoskella ja sieltä jäi tosi hyvät muistot lastenhoitajistakin ja ihanasti kävivät ohjaamassa lastenhoitoa ja imettämistä. Kotkassa ei kukaan tullut kummemmin kertomaan käytännöistä esim. ruokailun, sairaalavaatteiden, petivaatteiden tms suhteen. Varmaan esikoistaan saavalla jää aika orpo olo jos heitäkään ei infota paremmin. Onneksi Kotkassakin oli aivan ihanat kätilöt, ainakin meille sattui sellainen ja kokonaisuutena jäi hyvä kuva mieleen :)

välillä vain huvittaa nämä haukkumiset täällä palstoilla.sillä jokainen lukutaitoinen ymmärtää että jotkut äitien kirjoitukset ovat liioiteltuja.esim joku kirjoitti että kätilö oli sanonut " eikö teillä ole rahaa olla pidempään" tai jotain sinne päin.hei haloo.ja vielä toiset uskoo että joku kätilö nyt synnärillä tollasta kyselisi.

mullakin lapsi vietiin teholle aikoinaan matalien sokereiden takia ja vaikka olin tietoinen että niitä oli seurattu ja olivat olleet jo jotain raja-arvoja pari kertaa niin kyllä olin ihan avuton ja muka en ymmärtänyt mistä kyse kun kätilö ilmoitti ja kiireesti lasta lähti viemään.loukkaannuin kun en oikein ehtinyt mukaan.mutta jälkikäteen ymmärrän että ite olin ihan pysäkillä ja siinä keskellä yötä jos oisin yrittänyt jarrutella muiden menoa omien tarpeiden takia lasta ei oisi vieläkään saatu teholle:) ihan totta joskus äidit ovat tiellä,tai minä ainakin oisin siinä tilanteessa ollut.ja lapsen sokerit oli laskeneet ruokailusta huolimatta alle 1.0 ja se on pirun matala arvo.joten kiire alkoi olla.niin pirun hidas ja itkuinen olin. mutta herkässä tilassa sitä vain luokkaantuu niin ylihelposti.silti toki v-mäisiä kommentteja ei tarvi niellä.minä synnytin l-rannassa pari vuotta sitten.

Mulle tuli mieleen yksi kokemus, tosin ei ollut synnytyksestä kyse.

Multa poistettiin kaikki risat kurkusta ja kun heräsin nukutuksesta niin olin melkoisen kipeä. Menetin verta paljon ja oksensin sitä useaan otteeseen pois vatsalaukusta. Siitä toimenpiteestä oli jo useita tunteja aikaa (vierailuaika alkoi) mutta edelleen mulla oli leikkaussalin vaatteet päällä, sellanen paita vain. Ja siinä oli kauheita länttejä verta. Myös lakanoissa oli verta. Kysyin sitten hoitajalta että saisinko puhtaat vaatteet päälleni ja mahdollisesti jonkun lakanan sänkyyni? Tämä katsoi mua " kieroon" ja tiuskasi että itse voit hakea ne laittaa päällesi/sänkyysi. Olin ihan ihmeissäni että mistä ja miten uskallan nousta sängystä kun silmissä sumeni niin helposti kun vähänkin yritin lähteä liikkeelle... No, en saanut mitään puhdasta vaan olin niissä likaisissa kamppeissa seuraavaan päivään kunnes uskalsin lähteä yksikseni etsimään niitä vaatteita ja lakanoita. Että semmosta.