Lue keskustelun säännöt.
Voiko kuollut ihminen näyttäytyä lähiesilleen?
25.02.2006 |
Mun isoäiti kuoli vähän aikaa sitten. Olimme läheisiä, mutta nähtiin vain harvoin viime vuosina. Kuulin kuolemasta eräänä iltana puhelimessa ja seuraavana päivänä pihallemme oli ilmestynyt mustarastas. Se vaikutti aika kesyltä ja tillitti minua suoraan silmiin eikä pelännyt. Yritin häätää lintua pois, kun se kakki meidän portaille joka päivä. Se siis nyhjötti portaittemme vieressä joka päivä. Minulle tuli yhtenä päivänä olo, että lintu varmaan katoaa, kun isoäidin hautajaiset on pidetty. Näin kävi. Sen päivän jälkeen ei ole tuota lintua näkynyt.
Tämähän on varmaan vain mielikuvitusta.. Mutta jotenkin isoäiti oli juuri sen tyyppinen, että olisi varmaan valinnut juuri mustarastaan..
Onko ihan höpöä teistä?
Isoisäni kuolinhetkellä heräsin uneen, jossa minua halattiin todella todentuntuisesti. Oikein pelästyin, että asunnossani on joku. Aamulla minulle soitettiin ja kerrottiin kuolemasta. Yhdistin nämä kaksi tapahtumaa mielessäni toisiinsa. Olin herännyt samaan kellonaikaan, kun isoisä oli kuollut.
Ovatko nämä tapaukset vain surevan tapa lohduttaa itseään vai voisiko niissä olla jotain?
Kommentit (20)
Olen itse joskus rättiväsyneenä havahtunut siihen että näen isoäitini seisomassa sängyn vieressä. Ja hän kuoli minun ollessa muutaman vuoden ikäinen, minun ei pitäisi edes muistaa minkä näköinen hän on. Valokuvista olen tarkistanut että tuo nainen todella on ollut isoäitini. Vietin siis ensimmäiset vuoteni pääasiassa mummon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielikuvituksenne tuotetta, valitettavasti.
Eli voi ollakin että mummisi on tullut piipahtamaan. Mistäs sitä koskaan tietää.. ;)
En oo havainnu mitään tommosia. En oo taikauskonen.
Ei voi. Se on kuollut. Sitä ei ole enää olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman isoäitini kuoleman jälkeen minua seurasi joku lintu...aina kun olin surullinen ja mietin häntä, havahduin samanlaiseen linnunlauluun vieressäni. Kun eräs toinen läheiseni kuoli, väkivaltaisesti, törmäsi iso lintu ikkunaani ja kuoli siihen. Se oli vaan pelottavaa.
Siinä taas pari sekopäätä kuvittelee kuolleen olevan olemassa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosikymmenen vanha avaus tässä kummittelee.
Kun isäni kuoli, en kokenut mitään maagista. Kerran "tapasin" hänet unessa, eli alitajunnassani/mielessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai voi näyttäytyä. Ja kyllähän sen tuntee, että tässä tilanteessa on nyt jotain erilaista.
Kyllä lintu symboloi kansanperinteessä kuolemaa. Minulle käy aina lintu laulamassa ennen läheisen kuolemaa. Joskus menee kuukausiakin, mutta tiedän jo etukäteen, että pian joku kuolee. Mutta en koe sitä ahdistavaa. Meillä kaikilla on täällä oma aikamme. Kun veljeni kuoli, muutamaa päivää aikaisemmin lintu lauloi ikkunan takana iloisesti. Kiinnitin siihen huomiota, koska oli myöhäinen talvi-ilta ja pilkkopimeää. Monestiko linnut oikeasti laulavat pilkkopimeässä keskitalvella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
höpöä, mutta aika söpöö sellaista
Aivan ehdottomasti voi. En ennen uskonut itsekään, kunnes sain kuolleelta enoltani unessa viestin, joka myöhemmin osoittautui todeksi (ja jota en kuitenkaan siihen asti tiennyt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis voiko kuollut ihminen näyttäytyä lähiesilleen? Siis näyttäytyä ihmisille, jotka ovat olleet ennen tämän syntymää? NO TOTTA VITUSSA.
Ortodoksisen kirkon uskomuksen mukaan sielu viipyy kuoleman jälkeen maanpäällä 40 päivää, koska Jeesuskin ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi 40:n päivän ajan opetuslapsilleen.
Minä näen äidistäni unta. Jopa sellaisia, että aivoinfarkti paraneekin kokonaan ja sitten jännitetään, että uusiko se, vai jääkö äiti henkiin. Yhdessä unessa äiti vain katosi ja sitten ilmestyi kotiin taas. Ihan outoja unia, tosi todentuntuisia ja lapsuudenkotini on niissä aina sellainen, kuin se vielä äidin eläessä oli.
Itse asiassa kuolleen näkeminen kuoleman jälkeen tunnetaan jokaisessa ihmisyhteisössä. Se on Suomessakin itse asiassa melko yleistä, todella monella on kokemus siitä, että kuollut tulee tavallaan tervehtimään tänne jääneitä joko näkynä, unena tai jonkinlaisena merkkinä (esimerkiksi kuoleman vuosipäivänä tapahtuu jotain odottamatonta). Useimmille tämä on myönteinen ja lohduttava kokemus.
Meidän suvussa on aina joku kuollut samoihin aikoihin kun sukuun syntyy uusi lapsi, eli odotusaikana tai heti lapsen syntymän jälkeen. Tämän jälkeen kuollut on tullut tavallaan tervehtimään uutta tulokasta ja kertomaan että hänellä on kaikki ok. Itse olen kokenut tämän, ja äitini ja hänen äitinsä ja äidinäitinsä, en vain tiennyt tästä ennen kuin kerroin äidilleni omasta kokemuksestani.
Se voi olla mielikuvitusta, totta kai, mutta se auttaa suruprosessissa eteenpäin ja on siksi arvokas kokemus.
Olipa mielikuvitusta tai ei, niin vuosia sitten illalla huomasin iäkkään sukulaiseni seisovan huoneessani. Se näky kesti vain hetken ajan ja oli niin todellisen tuntuinen. Seuraavana päivänä tuli soitto, jossa ilmoitettiin, että tuo sukulainen oli kuollut. Tuosta näystä kerkesin kertoa puolisolleni ennen tuota soittoa.
Koin vastaavanlaisen tunteen kun oma isäni kuoli ja pitkän aikaa koin hänen olevan läsnä huolehtimassa.