Miksi joku ei halua adoptoida?

Siksi että se ei (ainakaan tällä hetkellä) tunnu itselle sopivalta, enkä aio adoptoida siksi että ' se kuuluu tehdä jos ei saa biologisia lapsia' .



Ehkä mieli muuttuu mutta nyt ei kiitos meille.

En kyllä hoitojakaan alottaisi jos en tulisi raskaaksi. Jos luonto ei antaisi tulla raskaaksi niin siihen olisi tyytyminen.

Pitäisi olla vakituinen työpaikka, riittävän suuri asunto. Aikaa vievä prosessi. Myös tietyt ongelmat. Onko adoptio loppujen lopuksi edes hyväksi lapselle? Esim. tutkimuksia Ruotsissa tehty aiheesta.

tasavertaiseksi sisarukseksi minun jo olemassa olevalle lapselleni, enkä usko pystyväni siihen.

Olen joskus miettinyt, että voisinko ottaa ystäväni lapsen omakseni jos jotain sattuisi, mutta en usko, että voisin.

Adoptio on toki eriasia monella tavalla, mutta en koe sen olevan itseäni varten. Mielipide voi muuttua, ja kenties joskus olisinkin valmis adoptoimaan, mutta en nyt.

Noh ei sentään. Ajatus vaan tuntuu vaikealta. Lapsi olisi luultavasti jo " iso" , kokenut jo kaikkea, hänellä olisi ihan oma menneisyytensä, johon en itse voisi vaikuttaa. Ja sitten yhtäkkiä se kuitenkin muka olisi minun lapseni, jota olisi osattava rakastaa samalla tavalla, kuin sellaista lasta, joka olisi kasvanut minun sisälläni omista ja mieheni soluista saakka...



En siis mitenkään pidä adoptiota huonona asiana, se vaan tuntuu vieraalta ja vaikealta itselleni.

Itse bio- ja adoptiovanhempana olen sitä mieltä, että adoptiota ei edes pitäisi pitää itsestäänselvänä vaihtoehtona lapsettomuudelle. Adoptiovanhemmuus on kuitenkin joltain osin aina erilaista kuin biovanhemmuus.

Minulle ei ole ollut mikään ongelma rakastaa lapsiani yhtä lailla, vaikka vain toisella on meidän geenit ja on ollut meillä vauvasta asti. Adoptoituun rakkaus on kasvanut yhteisten hetkien kautta (aluksi rakkauden sijaan oli enemmän suojelunhalua ja hoivaviettiä). Kumpaakaan lastani en pois vaihtaisi. Mutta kyllä se etukäteen jännitti ja varmasti on ihan tervettä sitäkin aluksi pohtia.

1. RAHA

2. PELKÄÄN ETTÄ OLISIN YLITSEPÄÄSEMÄTTÖMÄN KATKERA LAPSEN BIOLOGISELLE ÄIDILLE JOS LAPSELLA OLISI JOKU ÄIDIN RASKAUDEN AJAN HUUMEIDEN TAI ALKOHOLIN KÄYTÖSTÄ JOHTUVA VAMMA

3. OLEMME MIEHEN KANSSA ERITTÄIN RAUHALLISIA LUONTEITA, JA JOS LAPSI TAAS OLISI TODELLA RÄVÄKKÄ JA PÄINVASTAINEN LUONNE LUULEN ETTÄ MEIDÄN OLISI VAIKEA SULATTAA SITÄKIN



Ps. Sori, CAPS jäi päälle...

Ihan hyvin olisi voitu elää sitten ilman lapsiakin.

mut sit ei siitä ainakaan vois " syyttää" ketään muuta!

Mitä vaatimuksia on, maksaako se jotain, kauanko kestää jne.

Itse en ehkä adoptoisi, ainakaan kotimaasta. Jotenkin ajattelen, että ihminen joka ajautuu adoptoimaan lapsensa, on jotenkin poikkeuksellinen, esim. ad/hd, muu keskittymis-, tarkkaavaisuushäiriöinen, alkoholi-, mielenterveysongelmainen, masennukseen taipuvainen jne.. ja ne geenit olisivat myös adoptiolapsella.

Arvostan kyllä suuresti niitä jotka ovat tarjonneet kodin adoptiolapsille.

*vanhempien pitää olla naimisissa myös yksinäinen voi adoptoida

*tulojen pitäisi olla mahdollisimman pysyvät eli vähintään toisella " vakituinen" työpaikka

*pitää tulla omillaan toimeen, myös lapsen tulon jälkeen

*kotimaisen adoption kulut ovat pienet, mutta se on epävarmempaa ja mahdollista vain lapsettomille

*ulkomainen adoptio maksaa tuhansia euroja