Ihastuminen kun on naimisissa...
Minulle kävi näin:
Olen naimisissa (jo yli 5 vuotta) ja olemme kohdanneet monenlaisia kriisejä... Lapsettomuus, keskenmenot, oma vakava sairaus, läheisen itsemurhayritykset ja hoitoon joutuminen, miehen työttömyys jne jne jne...Tuntui, että en enää rakasta miestäni. En vain jaksa.
Sitten tapasin sattumalta miehen, jonka kanssa seurustelin ennen kuin olimme tavanneet nykyisen mieheni kanssa (yli 9 vuoden jälkeen). Tapasimme muutaman kerran ja olen umpi-ihastunut... (mitään vakavaa ei ole vielä tapahtunut) En tunne mitään miestäni kohtaan ja se on kamalaa myöntää... Tiedän, että se johtuu suurimmaksi osaksi kokemistamme kriiseistä ja siitä, että emme ole selvinneet niistä yli...
Apua, tunteet on hieman sekaisin.
Kommentit (3)
rupeat pettämään häntä. Miehelläsi on oikeus tietää, jos et enää tunne mitään häntä kohtaan. Kaikista eniten loukkaa se, että toimii toisen selän takana.
vakavia kriisejä, ei edes liittyen parisuhteeseemme, vaan elämän erittäin kovia koettelemuksia lyhyen avioliittomme aikana. Minulle kävi kanssa hyvin varhaisessa vaiheessa tuo tunteiden kuoleminen miestäni kohtaan. Olen ihan samaa mieltä, tunteiden kuoleminen liittyi juuri niihin merkittäviin vastoinkäymisiin ja varmaan siihen, että ainakaan itse en ollut päässyt niistä asioista yli.
Mieheni ei nähnyt liitossamme mitään moitteen sanaa, minä puolestani näin, että liitto oli kuin joku tuskallinen tyhjä pussi, missä ei enää ollut tulevaisuuden perspektiiviä näkyvissä. Se vaan jotenkin meni niin ja minun oli aivan pakko tehdä joku ratkaisu. Ei ne helppoja asioita ole, sittenhän tulee kysymykseen se, että saattaa joutua olemaan yöpyksinkin. Eli tilanne on aina kauhean yksilöllinen, toinen ei voi antaa mitään oikeaa neuvoa. Omassa mielessäni tuntui vahvasti siltä, että jatkomahdollisuuksia ei ole.
mutta onneksi vedin käsijarrusta ennen kun olisi ollut myöhäistä.
Meillä myös pitkä liitto (14v.) Työssäni on paljon miehiä (pelastusala) Niin siinä vaan kävi,ilman että kukaan varoitti. Ihastuin ja melkein rakstuin. Myös tuo mies oli varattu ja perheellinen. Tapasin hänet 2 kertaa työn ulkopuolla. Sitten vaan ikäänkuin heräsin siitä unesta ja tajusin ettei tämä voi jatkua. En halunnut satuttaa/menettää miestäni. katkaisin " suhteen" heti. Aluksi tuntui että jouduin luopumaan jostain elämää kalliimmasta. Mutta siihen auttoi aika. Myöskin otin itseäni niskasta kiinni omassa avioliitossa. Puhuttiin mieheni kanssa asioista niiden oikeilla nimillä. Kyynelten läpi tajusin että tuo mies on se ketä ihan oikeasti rakastan. Myöhemmin tulin raskaaksi ja irtisanouduin. Emme ole ihastuksen kanssa nähneet sen jälkeen.
Sinun pitää katsoa tilannetta " silmiin" . Huomaat että vastaus sinun tunteisiin on se minkä sydämmessäsi tunnet.