Lue keskustelun säännöt.
Mulle tulee välillä ihan haikea olo, kun hyvä kirja loppuu.
03.03.2006 |
Jotenkin samastun kirjaan ihan täysillä ja kuvittelen ihmiset ja paikat
niin tarkasti, että unohdan joskus ettei kaikki olekaan tosielämästä. Sa-
atan esim. surra kirjan henkilöä joka kuolee, kunnes tajuan surevani
jotain mikä ei ole edes oikeasti tapahtunut tai kyseinen henkilö on vain
keksitty.
Kommentit (8)
on sellainen kirja jonka loppuminen suretti viimeksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laura Honkasalon henkilöitä, erityisesti Sinun lapsesi eivät ole sinun jätti tosi haikean olon ;-)
Siis se, joka kertoi tosipohjaisesti rikkaiden rouvien lastenhoitajasta New Yorkissa. Suosittelen. Kevyttä lukemista, mutta koskettavaa.
Luin viimeksi Tuulen Viemää, suosittelen, ei ollutkaan mikään hömppä romantiikka juttu miksi olen sen luullut, vaan historiaa sisältävää mielenkiintoista luettavaa (ja romantiikka myös :-)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on esimerkiks lähes mahdotonta lukea hyvää kirjaa julkisissa kulkuvälineissä kun mua nolottaa kun saatan itkasta tai nauraa ääneen kirjan tapahtumille. Ja usein tulee tosi haikea olo kun kirja loppuu, viimeisiä sivuja lukee hitaasti, että sais nauttia siitä mahdollisimman pitkään!
Vierailija:
Mun on esimerkiks lähes mahdotonta lukea hyvää kirjaa julkisissa kulkuvälineissä kun mua nolottaa kun saatan itkasta tai nauraa ääneen kirjan tapahtumille. Ja usein tulee tosi haikea olo kun kirja loppuu, viimeisiä sivuja lukee hitaasti, että sais nauttia siitä mahdollisimman pitkään!
Joskus jo kirjan puolessa välissä harmittaa että kohta se loppuu. Siksi luen usein samalta kirjailijalta monta kirjaa peräkkäin, kun kirjoitustyyli ja henkilöt on melko samanlaisia.