G: kuinka moni pääsee jatkuvasti sanomaan miehelleen " minähän sanoin niin...."

tuo on yksi pahimmista parisuhteen vuorovaikutusongelmista.

Korkeintaan siinä vaiheessa, jos on uudestaan tekemässä samaa mokaa saatan sanoa, että viimeksikin kävi niin ja niin jne...



Vaan mun mieheni on kyllä kai sitten tosi järkevä, taikka olen itse aika tyhmä, koska aika harvoin tällaista käy. Useammin melkeinpä taitaa mennä niin päin, että mies koettaa neuvoa jossakin asiassa, minä en ollenkaan kuuntele ja - hups - " hei mitä tälle koneelle nyt tapahtu!?"



Ja mieheni kunniaksi ihailtavan usein tulee sitten kiltisti vaan uudestaan neuvomaan, eikä sano " mitä mä sanoin..."

sano vaikka olisi aihetta. ja ap. taitaa ollakkin nalkuttava tampio

Koska tuo on mielestäni tosi epäkohteliasta, eikä toimi. Siis minusta olisi tosi raivostuttavaa, jos mulle sanottaisiin, että siinäs näit. En varmaan haluaisi yrittää uudelleen tai parantaa tapojani. Kiukuttaisi vaan.



Siksi en pilkkaa. Jos toiselta menee joku pieleen, osoitan ensiksi myötätuntoa ja tarjoudun usein auttamaan ongelman korjaamisessa. Jos toinen ei edes tajua, että meni pieleen, niin saatan tuoda asian esille. Pyrin siihen, että keskustelu käydään muodossa, että hm. sun ajatuksesi ei toiminutkaan, mitenkäs nyt toimittaisiin?



Kun puukkoa ei hierrä selässä, niin yhteistyö sujuu paljon joustavammin.



Esimerkki:



Hän sanoi, että antaa vauvan kosketella kukkia. Minä sanoin, että ei saisi, koska a) kukat ovat myrkylliä b) vauva ei opi vielä aikoihin koskemaan nätisti kasveihin, ohjattu koskettelu ei edistä niiden kunnioittamista, vaan luultavasti vain innostaa menemään ominpäinkin repimään/maistamaan.

No, hän antoi muutaman kerran kokeilla kasvia, nätisti silittelikin ja sitten naps, repikin jo lehtiä ja raapi kasvia. Puolisko sitten vähän nolona tuli kertomaan, että nyt se repi ja sai sitä maitiakin käteensä. Minä sanoin, että niin, josko nyt sovittaisiin, että ei anneta koskea? - sovittiin.

Sama keskustelu käytiin meillä vielä asiapapereiden näpräämisestä samalla kaavalla. Kun vauva oli huitaissut lattialle kameran ja repinyt pari paperia, uskoi puolisko taas, että ei ehkä kannata;) Mun ei enää tässä asiapaperiasiassa tarvinnut sanoa mitään.

Ja viimeksi kun oli kyse tietokoneesta:

Näyttö oli aina olut tosi hämärä ja mies syytti huonoa näyttökorttia, kysyin häneltä, että eikö voitaisi säätää noista napeista mitkä tuossa näytössä on ja hän sanoi, ettei ne napit ole siihen tarkoitukseen. No miespä sitten vihdoin osti uuden näyttökortin ja asensi sen, näyttö oli aivan yhtä hämärä! Vihjaisin napeista näytössä ja kun hän niitä katsoi löytyi sieltä nappi jolla sai näytön kirkkaaksi! HÖLMÖ! Yritti olla niiiiin toetokone-tuntija eikä edes tiennyt että kirkkautta säädetään näytöstä! Ja itse kun en viitsinyt sörkkiä " miehen" konetta.. :))