Tämän takia minä en synnytä koskaan!

Minullekin synnyttäneet kaverit ovat vaan sanoneet " repesi aika pahasti" , enkä ole tajunnut.



Nimim. 28v. triplaaja

siinä on hyvänen aika kyseessä ihmisen koko loppuelämä! Kuka haluaa kulkea Tena housuissa jo nuorella iällä ja miettiä, livahtikohan taas pöksyihin p*skaa ja haiseeko se? Puhumattakaan seksielämästä :( Surullista!!

miesten kehoja vähempiarvoisia.

Totta, että ennen ei näitä juuri hoideltu, mutta aloin miettiä, että hoitamattomuus on varmaan kehitysmaissa vielä nykyäänkin arkipäivää.

Naiset sitten haisevat alituiseen kuselle, josta syystä miehensä hylkäävät ja heittävät perheestä ulos. Tämän jälkeen saattaa olla esim. 16-vuotiaan " naisen" elämä jo eletty, sillä yksinään nainen ei noissa maissa pärjää, eikä kukaan huoli poispotkittua kuselle haisevaa naista.



Tästä oli iso juttu Hesarissa muistaakseni viime vuoden puolella.

Ekassa synnytyksessä mullakin oli sadisti ja toisessa synnytyksessä repesi peräsuoli ja virtsarakko, mutta ei se niin paha juttu ole kuin kuulostaa. Kolmatta kertaa menen kesällä ja ei huoleta yhtään : )

t.10

järkysti repeämiä ja koko synnytystä, mut siitä jäi vaan hyvät muistot!Vaikka pieni repeämäkin tuli,3 tikkiä mut hyvin parani,synnytyksestä 4kk nyt eikä oo housuun lirahdellu missään vaiheessa.

suurempi riski on joutua auto-onnettomuuteen matkalla synnärille!!



ja kunnon synnytystapa-arvio kyllä seuloo pahimmat riskit. nuo repeämäthän yleensä tulevat liian isosta vauvasta. tuskin on kukaan 5kg vauvaa synnyttänytkään ilman repeämiä..

Tietenkään tilastoluvut eivät siinä vaiheessa lohduta kun se sattuu omalle kohdalle.

Ilman mitään ongelmia, ja nyt jo pelkään seuraavaa mahdollista raskautta... No ehkä sitten viiden vuoden päästä olen taas urhea, ja eikös noin(linkki) yleensä tapahdu ensikertalaisille...?

Nyt kyllä laantui lapsentekohalu kummasti. Noita juttuja kun lukee niin oikein kauhistuttaa. Ja aika montahan noita oli, joilla oli esim. sulkijalihakset revennyt. Eli jos se on todella harvinaista niin mites tuolla noin monta saman kokenutta oli? Sympatiani heille... En tiedä kestäisinkö samaa.

Olen lapseton ja tähänkin asti ajatellut haluavani sektion, kipupelkoinen kuin olen. Välillä olen tuumannut, että meneehän se kipu ohi ja olenko turhan heikkohermoinen. Noita juttuja selailtuani tajusin, että ei se välttämättä olekaan ihan kerralla ohi enkä enää suostu ajattelemaankaan mitään muuta kuin keisarileikkausta. Puistattavaa.

mulla oli niin noin 1-2vkoa synnytyksen jälkeen

...saanutta ja yhden, jolla on tosiaan avanne ja ulostepussi synnytysvaurion takia. Mistä olet tuon lukeman kuullut tai lukenut? Kuitenkin monet näistäkin naisista hankkivat vielä lisää lapsia ja ehkä repeävät uudelleen. Tässä voitaneen vain todeta, että " elämä on" .



Ei elämää kannata pelätä. Ihmisen luontainen sopeutumiskyky on ihan uskomatonta luokkaa...

En ole kirjoitellut ko. ketjuun, mutta näin vain minullekin kävi. Olen jonossa korjausleikkaukseen, mutta olen tietoinen kuinka mitätön paranemisprosentti niissä on :' (.



Jos ei olisi lapsia, tekisin itsarin. Kyllä tämä sen verran elämää pilaava asia on. Ja minun kohdallani tämä juttu tapahtui toisessa synnytyksessä ja sanon sen olevan lääkäreiden syytä. Heidän painoarvio heitti yli kilolla. Minä TIESIN että sieltä on tulossa viisikiloinen, ja niin sieltä tulikin. Tunsin kyllä että vauva on iso. Lääkärit eivät uskoneet minuun vaan painoarvioihinsa. Sanoin, että se on iso ja pyysin päästä leikkaukseen.



MINUA EI KUUNNELTU JA NYT MINUN ELÄMÄNI ON PILALLA.

Minä en osannut vaatia tarpeeksi, sillä niin vain meidät naiset on siihen kasvatettu, ettei osata VAATIA.



Tällä kirjoituksella haluan kannustaa, että VAATIKAA jos teillä on esim. tuntuma isosta lapsesta, luottakaa ITSEENNE älkääkä lääkäreihin. ÄLKÄÄ ANTAKO LÄÄKÄREIDEN KÄVELLÄ YLITSENNE.



LÄÄKÄRIT EIVÄT TIEDÄ PAREMMIN!!!!

vaikka sen synnytys olikin täys katastrofi. Olin yksi tuolla em. ketjussa kirjoittaneista. Tämä siis varsinkin niille, jotka lukevat ja joille jää nyt joku pelko kytemään..Lapsi oli iso ja tuli vauhdilla, nyt täytyy vaan yrittää jumpata sulkijalihaksia, ettei sitten töissä ollessa tulisi vahinkoja.



Toisaalta vaikka näitä isoja repeämiä sattuu prosentuaalisesti harvoin on ei se mieltä lämmitä kun sattuu kohdalle.

Ihan normaalisti (hyvin!) menneen synnytyksenkin jälkeen miltei jokaisella on pientä virtsanpidätysongelmaa yms., mutta siihen ei saa minkäännäköistä jälkihoitoa. Synnyttäneet jätetään suremaan kohtaloaan yksin. Kuitenkin on kyse isoista asioista, jotka vaikuttavat henkilön loppuelämään ja naiseuteen.



Mulle jäi synnytyksestä muistoksi ikävä, pistävä kipu klitoriksen kohdalle, ja se ei tunnu menevän ohi millään jumpalla. Saman olen kuullut myös parilta ystävältäni. Surullista :(