Onko jonkun lapsella sellainen kaveri joka dominoi lastanne ihan täysillä?

Vaikeimpina aikoina harjoittelimme kotona vaikeita tilanteita.Siis mitä sanoa joa toinen kiristää.Myös keskustelu lapsen vanhempien kanssa auttoi hieman,edes se että tilanne on tiedossa.

osalta onneksi eli jos tää yks onneton on nenä ylöspäin ja potkii kiviä niin lapsella on mahdollisuus leikkiä kuitenkin muiden kanssa. Useasti hän ei vaan käytä mahdollisuutta hyväkseen vaan yrittää nimenomaan lepytellä tätä yhtä kiukkupussia =(

Lapseni vaihtaa tavaroita esim. kortteja (joita on itse kerännyt ja haalinut kovasti), jos joku kavereista haluaa juuri sen hänen rakkaan kortin niin hän vaihtaa sen ja juuri siihen korttiin mihin kaveri haluaa vaihtaa vaikka itsellä olisi niitä jo ennenstäänkin. Ei vain osaa pitää puoliaan kun on tyytyväinen siihen että on kaveri. Mitä tehdä äitinä asialle? Kun puhuminen ei ole auttanut, äidillä sydän särkyy...

että lapsen kaveri ei ollut " mitään" ikinä pahaa tehnyt vaan vieritti lapsemme päälle kaikki vaikka oli osasyyllinen myös tekoihin. Onneksi kaveri on vain enää satunnaisesti meidän lapsemme kanssa niin on helpottanut tilanne. 6

Päiväkotiin syksyllä tullut uusi tyttö - vuoden tytärtäni vanhempi - iski heti tyttäreeni silmänsä. Ystävystyivät. Mikäs siinä, kivaa, ensin ajattelin.



Sitten alkoi tyttärellämme kummalliset rajut mökötykset. Saattoi mököttää pari tuntia päiväkodissa kenellekään puhumatta. Syyksi alkoi selvetä tytön pahaolo siitä, kun ei saanut leikkiä muiden kanssa.



Päiväkodissa keskustelussa juteltiin kunnolla. Nämä tytöt siirrettiin pois istumasta vierekkäin ym. tällaista silmälläpitoa. Mökötykset laukesivat, tytär alkoi oppia panemaan vähän hanttiin.



Mutta yhä vieläkin tytär valittaa, että tämä kaveri ei anna leikkiä muiden kanssa. Tämä kaveri on erittäin vahva ja taitava manipuloimaan. Onneksi tyttäremme ei ole ihan heikko! Ja on sanavalmis.



Viimeksi piti taas päiväkodissa asiasta jutella, kun tyttäremme kertoi, että tämä kaveri estää häntä menemästä leikkimään muiden kanssa PITÄMÄLLÄ KIINNI.



Eli tällaista tasapainoilua tämä on. Tuolla toisella tytöllä ei juuri ole päiväkodissa muita kavereita, kun käyttäytyy aika huonosti muita kohtaan. Leikissä haluaa määrätä kaiken, huutaa jne.



Meillä on kovasti saatu apua tilanteeseen JUTTELEMALLA lapsen kanssa. Myös päiväkodin väen puuttumisesta ollut kovasti apua. Ehkä teidänkin kannattaisi puhua asiasta vaikka opettajalle ja kysyä neuvoa? Ja tämän kaverin vanhemmille? Siitä ei kyllä aina ole apua! Onnea matkaan. Yrittäkää kaikin keinoin tukea lapsenne itsetuntoa ja välittää viestiä, että hänen ei tarvi totella ketään toista lasta!

Meillä on lapsella samanlainen koulukaveri, joka on myös naapuri. Kiusaa mm. koulumatkoilla, jos lapseni haluaa olla välillä jonkun toisen lapsen kaverina. Soittelee puhelimella minuutin välein, jos haluaa lapseni kaveriksi ulos tms. Ei usko vaikka lapseni sanoo, että tulee sitten, kun on läksyt tai muut hommat tehty. Kerrankin soitti 5 kertaa ja sitten panin puhelimen kiinni.

Olen yrittänyt pysyä tiukkana ja sanonut lapselleni, että meillä eletään meidän säännöillä, kenenkään ei anneta pomottaa ja jos kaveri ei usko, niin silloin sen kanssa ei leikitä. Jos kiusaaminen sattuu kotona, puhun lapselle ja tarvittaessa lapsen äidille. Koulukiusaamiset pitää kertoa ensisijaisesti opettajalle ja jos opettaja ei usko, sitten puutun minä asiaan. Meno on nyt vähän rauhoittunut ja lapsella on onneksi paljon muitakin kavereita, joilla on paremmat sosiaaliset taidot.

Vierailija:

Eli lastani määräilee yksi hänen koulukavereistaan. Lapseni ei tämän kaverinmielestä saisi olla tekemisissä muiden kuin vain hänen kanssaan ja aina silloin kun hän haluaa. Jos kuitenkin lapseni muiden kavereiden kanssa on niin tää suuttuu ja osoittaa mieltään loppupäivän.

Tämä " kaveri" haukkuu muut lapseni ystävät ja menee jopa näille muille sanomaan, että " toi sanos ettei yhtään tykkää susta jne" joka on täysin pötyä.

Mitä tuollaisen hyväkkään kanssa pitäisi mielestänne tehdä?

lainaan toisille lapsille, jos nämä niitä vaativat. Tuntuu tosi pahalta, koska kuitenkin sitten jälkeenpäin hän on surullinen kun on antanut jonkun tosi tärkeän tavaransa lainaksi. Eniten minua harmitti, kun lapseni oli juuri saanut lahjaksi kalliin lelun, josta oli aivan innoissaan ja kun sitten illalla kysyin, missä tämä lelu on, hän itku kurkussa kertoi lainanneensa se yhdelle toiselle lapselle.



Olen jo syyllistänyt itseänikin, että olen ehkä liikaa korostanut sitä, kuinka tärkeää on osata jakaa tavaroitaan ja antaa toisenkin leikkiä omilla leluillaan...

Eli lastani määräilee yksi hänen koulukavereistaan. Lapseni ei tämän kaverinmielestä saisi olla tekemisissä muiden kuin vain hänen kanssaan ja aina silloin kun hän haluaa. Jos kuitenkin lapseni muiden kavereiden kanssa on niin tää suuttuu ja osoittaa mieltään loppupäivän.



Tämä " kaveri" haukkuu muut lapseni ystävät ja menee jopa näille muille sanomaan, että " toi sanos ettei yhtään tykkää susta jne" joka on täysin pötyä.



Mitä tuollaisen hyväkkään kanssa pitäisi mielestänne tehdä?

kuin toisella lapsella. toisaalta ovat naapureita, joten en oikein voi kieltää kokonaan leikkimistä. lapseni matkii siis jatkuvasti tätä toista lasta ja tilanne ärsyttää jo tosi paljon. Tein itsekin muuten aloituksen joku aika sitten samasta aiheesta, mutta kukaan ei vastannut...



t. kohtalotoveri

niin sitten lapseni saikin uusia kavereita ja paljon muutui lapsen luonnekin iloisemmaksi ja rauhallisemmaksi. (Tämän kaverin pillin mukaan olisi pitänyt mennä koko ajan)

kanssa vaan leiki muiden kanssa äläkä välitä vaikka yks näyttää nyrpeetä naamaa, mut tää lapsukaiseni on niin kilttiluontoinen et hän ei omien sanojensa mukaan halua suututtaa toista tahalteen.

Tää kaveri on vielä niin ovela et jos jotakin tapahtuu on hänellä aina valmiit sanat eikä hän ole tehnyt tietenkään mitään vaan muut aina..



En tiedä miten selvästi olisi lapselle sanottava et " jätä se kaveri omaan arvoonsa ja yks sama vaikka suuttuukin" et menisi oppi perille. Tai miten muuttaa ns. kiltti lapsi vähän rempseämmäksi, sellaiseksi joka uskaltaa vastustaakin toista?

ap

Lapseni on oppinut pitämään puolensa ja sanomaan ihan oman mielipiteensä asioista.Lapsestani on kasvanut sosiaalinen sovittelija.Välillä on ollut vaikeaa,mutta lapsellani on laaja ystäväpiiri josta löytyy ystävä silloin kun tämä pikkupomo mököttää.