Onko hyvä, että uusiosuhteessa lasta viedään "uuden" sukulaisiin?
Vastatkaa vähän puolueettomammat ihmiset, onko hyvä (ja miksi), että lasta viedään tapaamaan isän uuden naisystävän vanhempia?
Minä koen avioeron vain omalta puoleltani, missä mies petti ja jätti ja nyt minun näkökulmastani "leikkii perhettä" ja "esittelee lasta", vaikka se ei olisi tarpeen. Minusta ensisijaisesti hänen pitäisi huolehtia siitä, että lapsen suhden hänen omiin vanhempiinsa (asuvat kahdessa paikassa) olisi hyvä, eikä niinkään kantaa huolta siitä, kuinka läheiseksi muodostuu lapsen ja hänen uuden naisystävänsä vanhempien suhde. Yhteisiä lapsia heillä ei ole.
Siis auttakaa, vakuuttakaa epäuskovainen!
Kommentit (7)
ja ymmärrän kyllä tuon "mies haluaa esitellä lasta" -tunteen oikein hyvin. Siis jos susta tuntuu, ettei mies aidosti ja "luonnostaan" halua ottaa lasta tilanteeseen johon muutenkin olisi menossa vaan ikään kuin varta vasten menee näyttämään lasta "uusille isovanhemmille". Ihan taatusti ärsyttäisi minuakin.
Samalla kuitenkin miehen uusi naisystävä on nyt osa miehen, ja lapsesi, perhettä ja myös naisystävän vanhemmat ja muu suku kuuluu tähän diiliin, sille ei voi mitään. Samalla tavalla jos ja kun sinä tapaat jonkun uuden ihmisen, tämä ihminen, hänen vanhempansa ja sukunsa ovat osa sinun ja lapsesi perhettä ja sukua ja varmasti toivoisit lapsesi voivan olla osa myös sitä yhteisöä. Eikä tämä ainakaan minusta ole pois biologisilta isovanhemmilta millään tavalla, jos nyt asiat eivät etene niin, ettei lapsesi koskaan tapaa isänsä puoleisia isovanhempia vaan aina vaan äitipuolensa vanhempia (ja silloinkin on lapsen isän asia, miten hän tilanteen hoitaa..).
En nyt tiedä minkä ikäiset lapsi ja mies ja uusi nainen on kyseessä, mutta on myös mietittävä tilannetta, että miehelläsi ja hänen uudella naisystävällään joskus on yhteinen lapsi. Jos sinun lapsesi ei olisi jo jollain tavalla tutustunut naisystävän vanhempiin ja muuhun sukuun, voisi lasten asema isänsä luona ollessaan muodostua vielä eriarvoisemmaksi kuin muuten, ja stressi muutoksen edessä olla lapsellesi aika iso.
Tiedän, että tuntuu ilkeältä kun miehen uusi naisystävä tällaistenkin tilaisuuksien kautta haluaa jotenkin osoittaa sitoutuvansa lapseen ja pitävänsä tätä osana "perhettään", mutta noin lapsen kannalta se on oikeasti huomattavan hyvä vaihtoehto, paljon parempi kuin esim. lapsen ja äitipuolen välinen mustasukkaisuusdraama tai välinpitämättömyys naisen osalta.
Tässä näitä perusteita, mutta siis tosiaan, ymmärrän jos vihloo.
Ääh... Ärsyttää kun huomaa itsessään pikkusieluisia piirteitä.
Ihan oikeita perusteluja olette käyttäneet. Näinhän se asia varmaan on. Jotenkin vaan harmittaa, kun lapsi (3v) käy isäänsä tapaamassa esim. joka toinen viikonloppu (välillä isälle on sopinut tiheämminkin), mutta harvoin kuitenkin normaalielämään verrattuna, niin sitten lähdetään naisystävän sukulaisiin. Jai mikä vielä ärsyttävämpää, silloin lähdetään kavereiden kanssa ulos ja lapsi jää illaksi naisystävän hoitoon - tosin vain kerran, mutta "melkeinhään" voin jo yleistää :)
Eihän se minunlle kuulu... Tai tavallaan kuuluu, onhan se miunn lapseni jota riepotellaan ympäriinsä, mutta yritän suhtautua hieman suvaitsevammin noihin uusiosukulaisiin... Huoh...
:)
ehkäpä on hyvä että mies sisällyttää lapsen uusioperheen kuvioihin, että uudet ihmiset ymmärtävät alusta asti että on mies + lapsi, eikä vaan mies. Koska ajan kuluessa tulee kutsuja juhliin ja juhlapyhiksi, miehen ei silloin tarvitse valita lapsen ja uusien ihmisten välillä, tod näk valiten uudet ihmiset, (perustelen sillä että nainen osaa kääntää miehen pään 6-0 verrattuna lapseen) jos kutsu koskee mies + lapsi suurinpiirtein heti alusta asti. Sitten se on teidän välinen asia että kumman kanssa lapsi viettää nämä juhlapyhät ja jos mies vie lapsen uusiosukulaisen luo, niin sitten se on hänen valintansa.
Se, että tutustuttaa lapsen mahd tuleviin isovanhempipuoliin, ei välttämättä vie mitään pois suhteesta lapsen vanhempiin. Ei kenenkään lapsen, avioero tai ei, elämä voi olla keskittynyt vain omien vanhempien ympärille. Heidän tulee oppia tutustumaan uusiin ihmisiin.
ymmärrän huolesi, arvaan että mietit minkä roolin uudet ihmiset haluavat/aikovat ottaa, mutta usko pois, mikään ei voita/korvaa äiti-lapsi suhdetta. Meidän erosta on nyt yli 2vuotta, ja poika on viettänyt jo lyhyitä viikonloppulomia uuden tyttöystävän vanhempien luona. Meidän suhde sen kun paranee ja lähenee, etenkin kun olen vähän oppinut jo hellittämään ja hyväksymään sen että en voi määrätä taikka hallita miehen perheen tekemisiä. Luottamus on kovilla, mutta sisimmässäni tiedän ja sen kyllä tunnustankin että on hyvä isä. En halua enää periaatteesta kiristellä hampaita ja olla hyväksymättä.
Olen aidosti iloinen että poika on nauttinut niistä viikonlopuista meren rannalla, se kasvattaa hänen kokemuksiaan ja oppejaan ja luo suhteita uusiin ihmisiin. Kenelläkään ei voi olla liikaa ystäviä.
Voit tarjoutua lapselle kuuntelijaksi noiden vierailujen jälkeen jos lapsi haluaa niistä puhua. (meillä vain mainitsi että oli kivaa hiekkarannalla ja meni rakentamaan junarataa) ... huomaat kyllä lapsesta jo asia ahdistaa tai hämmentää, meillä ei ainakaan niin ole käynyt. Puhu asiasta kavereillesi kun tiedät näistä vierailuista -> puhu huolet ulos.
Kyllä tässä on kova koulu aikuisella ihmiselläkin edessä, kun yrittää ajatella, mikä on lapselle hyväksi/eduksi :)
Yritän ohjelmoida itseni ajattelemaan juuri kuten sanotte - lapselle on hyvä nähdä uusia ystäviä ja saada läheisiä ihmisiä, vaikka ne sitten olisivatkin uusioperheen kautta tulevia.
Jos uusioperhe sitten joskus "loppuu", niin tuskinpa silloin vaaditaan tapaamisia mukana olleeseen lapseen? Toisaalta, eihän kaikkien kavereidenkaan kanssa yhteydet ikuisestit pysy - tämä on nykyaikaa - yritän sukeltata siihen! :)
Meillä miehen vanhemmat nyt eivät edes asu Suomessa. Mutta aika useinhan se on niin, että perheen "emäntä" pitää yhteyttä sukulaisiin ja sinne sitten hommaa muutkin.
Kyllä se sinun lapsesi tietää, kenen sukuun kuuluu ja tulee :) Ei sitä niin vain muuteta. Aika usein lisäksi ajan myötä (etälapset) eivät oikein edes halua tulla "puolivanhemman" sukulaisiin.
Oletkin jo saanut hyviä neuvoja ja vinkkejä! Ja oletkin jo varmasti oppinut sulattamaan asiaa. Hyvä niin!
Omalta osaltani voin sanoa, että kannattaa katsoa asiaa mahdollisesti pitedemmälle. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä nyt 10 vuotta. Minulla ja miehelläni on kolme yhteistä lasta. Olemme ihan tavallinen perhe. Miehelläni on kuitenkin lapsi edellisestä suhteestaan. Hän käy meillä joka toinen viikonloppu. Olimme tietenkin aikoinamme samassa tilanteessa kuin ex-miehesi nyt, eli tyttöystävä eikä yhtään yhteistä lasta.
Tuntui luonnolliselta kuljettaa aikoinaan lasta mukanamme minunkin sukulaisissani ja ystävieni luona. Eihän siitäkään mitään tule, että vieraita pääsy kielletty joka toinen viikonloppu tai itse ei voida käydä missään, kun lapsi meillä. Nyt se vasta olisi hassua, kun meidän koko perhe kutsutaan syntympäiville ja me kaikki menisimme, mutta yksi jätettäisiin kotiin. Tai menisimme lastemme kanssa jouluksi isovanhempien (minun vanhempieni) luo niin miehen lapsi ja mahdollisesti mies joutuisivat jäämään kotiin...?
mun vanhempien luona. Syy: vanhempani kuuluvat minun perheeseeni ja elämääni ja mies on mun puolisoni. Kumppanini on tervetullut meidän sukumme yhteisiin rientoihin niin lasten kanssa kuin ilman.
Ymmärrän ettei tilanne ole sulle helppo. Voin kuitenkin sanoa, että eivät mun miehen lapset ole meihin leimaantuneita - kunhan en halua eriarvoistaa heitä. Veljeni tytärpuoli kun on tervetullut niinikään.
Voi olla, että miehesi haluaa olla tyttöystävänsä suvun kanssa tekemisissä. Toisaalta asia ei valitettavasti ole sun päätösvallassa, miehen ei tarvitse "totella" toiveitasi enää.