LOLALLE!

Luin haastattelusi OHO-lehdestä, ja hämmästyin ja vähäsen tunsin mielipahaakin siitä, kun totesit että raskauden jälkeinen masennus on " keksitty juttu" . Itse kahden lapsen äitinä tiedän että kaikki raskaudet, synnytykset ja vauva-ajat ovat erilaisia.



Ensimmäisen vauvan synnyttyä kaikki meni normaalisti, mutta nyt puolivuotiaan pojan saadessani olin kaksi kuukautta ihan pilvissä, touhusin ja olin huippuonnellinen.

Kunnes alkoivat itksekelyt. Lapsi oli helppo, nukkui yönsä suht. hyvin ja oli muutenkin tyytyväinen. Itselläni ei ollut liian ruusuisia kuvitelmia arjesta, minkä usein sanotaan laukaisevan masennuksen.

Olin edelleen onnellinen ja rakastin lastani älyttömästi. Silti päivät meni itkeskellessä..

Hain rohkeasti apua, koska tiesin että kyseessä on serotoniinin aiheuttamasta tilasta, joka on lääkkeillä korjattavissa.

Nyt elämä onkin taas ennallaan, ajatukseni ovat samanlaisia kuin ennenkin, mutta itkut ja liika herkkyys on poissa.



Olet varmasti fiksu nainen, mutta kommenttisi kyllä ihmetytti.

Se ettet sinä ole kokenut sitä ei tarkoita etteikö kukaan muu voisi sitä kokea. Onneksi et kuulu ystäväpiiriini, olisi kamalaa jos joutuisin selittelemään ja puolustelemaan itseäni tuollaiselle kapeakatseiselle ihmiselle kuin sinä :(