2-v tutista luopuminen ja siitä seuranneet pelkotilat ja nukahtamisvaikeudet
Laitan tännekin - kopsu siis taapero-puolelta:
Luovuimme 2v 2kk poikamme tutista n kk sitten ihan hyvällä menestyksellä. Poika kyseli (elekielellä kun ei vielä puhu) tutin perään pari kertaa ja alkoi sitten nukahtaa jokin pehmolelu suussa. Ongelmaksi huomasimme heti sen, että poika vaatii nukahtaakseen jonkun viereensä tai samaan huoneeseen. Ja silloinkin nukahtaminen kestää n puoli tuntia. Alussa ajattelimme sen kuuluvan asiaan.
N viikko tutista luopumisen jälkeen poikamme alkoi pelätä lähes kaikkea, etenkin pimeää, varjoja yms. Joskus myös tuijottaa vain jotain ja itkee sormet suussa, eli ihan selvästi näkee jotain mielikuvituksen tuotetta. Iltaisin poika ei hetkeäkään ole yksin vaan pysyttelee parin metrin etäisyydellä äidistä tai isästä. Öisin kun herää tulee kauhusta itkien juosten meidän vanhempien sänkyyn jatkamaan uniaan, ja siellä nukkuukin ihan hyvin aamuun asti.
Nyt nukahtaminen vaan vaikeutuu ja aika pitenee mitä huoneessa pitäisi olla. Ja aikaa on todellakin kulunut jo kk tutin jälkeen. Olen koittanut myös " opettaa" poikaa nukahtamaan itsekseen mutta huuto on aivan järkyttävää ja kestää niin kauan kuin vain antaa pojan olla itsekseen (tietysti välillä käydään huoneessa rauhoittamassa).
Mitä meidän pitäisi tehdä? Onko tämän ikäisellä normaalia suuret pelkotilat ja vaikuttiko tutista luopuminen niiden esiintymiseen? Miten saada lapsi nukahtamaan taas itsekseen? Ennen tutista luopumista tätä ongelmaa ei esiintynyt.
Olemme laittaneet TV:n pannaan eli sieltä ei katsota kuin todella valvotusti yhdessä vanhemman kanssa jotain harvoja lastenohjelmia. Aiemmin muumit oli kova sana mutta nyt ei poika edes halua katsoa niitä.
Olen ihan hukassa poikani pelkojen kanssa. Ja asiaa vielä vaikeuttaa kun poika ei osaa sanoa mikä pelottaa... Apua - onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (3)
pojallasi tutti on ilmeisesti toiminut sellaisena. Voit löytää googlesta selityksen sille, miksi pojalle tutista on tullut niin tärkeä. Siirtymäobjektin käyttö ei ole mikään huono asia, se on kehitysvaihe ja sitä pidetään ihan " edistyneenä" merkkinä lapsen psykologisessa kehityksessä.
kun päätin ottaa tutin pois. Pojalle tuli selviä vierotusoireita: levottomat jalat, nieleskeli jne., nukkuminen vaikeutui huomattavasti. Aikani katselin kärsimystä, ja annoinpa sitten tutin takaisin. Puhuttiin, että 3-vuotiaana sitten heitetään tutti roskiin, eikövaan.
Jossain välissä sitten oli hammashoitajallakin käynti. Hoitaja sanoi, että ei se pelkästään nukahtamiseen käytetty tutin lutsutus nyt niin vaarallista ole. Hampaat näytti ihan hyvältä. Hoitaja kertoi, että pahempi on mehu/maitopullo, koska siinä se sokeri oikein pakkaa yläikeneen.
Ihan helpotus oli kuulla nämä jutut, vaikka tuolloin olin jo itse tehnyt päätöksen, että pitäköön tuttinsa. Meillä vielä suorastaan piti opettaa levottomat vauvat tutille, tunsin itseni tosi idiootiksi, kun ensin pakotetaan syömään tuttia, ja kohta otetaan väkisin pois ;o)))
No, 3-vuotissyntymäpäivänä poika laittoi itse tuttinsa roskiin. Ei kysellyt sen koommin niitä ja alkoi nukkua heti ihan normaalisti.
mutta muille sanoisin että tämän vuoksi tuti jätetään pois noin vuoden vanhana, mielellään ennen.. Tai sitten annetaan syödä kunnes itse lopettaa..