Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen niin täynnä noita lapsia, tätä koti-äitinä olemista, tuota miestä..KAIKKEA!

Vierailija
23.02.2006 |

Miksi piti lähteä tähän, miksi?? Suurin typeryyteni IKINÄ oli tehdä toinen lapsi! Yhden kanssa elämä oli vielä auvoista ja ruusunpunaista, mutta kun toinen syntyi, kääntyi kaikki päälaelleen...kaikki menee päin vittua..minä olen huono ja huutava äiti ja esikoisestakin astui pieni peto esiin vauvan synnyttyä.



Luulin, että kaikki ajan kanssa helpottaisi, mutta ne vaikeutuvat vaan entistä enemmän. Tavallisesta arki-elämästä tulee pelottavaa ja painajaismaista..pelkään iltoja ja tulevia öitä, kun mieheni lähtee töihin ja minä saan juosta sängystä sänkyyn, milloin paijailemassa takaisin uneen tai imettämässä. Tästä on ihanuus kaukana ja mun pää hajoaa...

Olen ajatellut jo niitä pahimpiakin asioita :(

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
23.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tee asialle jotain, ennen kuin väsyt kokonaan!!!

Vierailija
2/4 |
23.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hänkin totesi tänään, että melkoisen" voimakasluontoinen" on tuo vanhempi tapaus. Periaatteessa tuntui pahalta kuulla se suoraan, koska nyt mietin, että onko sillä (esikoisella) kaikki ihan " kohdallaan" , tai että olenko MINÄ kasvattanut siitä sellaisen (kun olen niin hermoraunio jatkuvasti)..toisaalta taas helpotti, että edes joku näkee kuinka raskasta mulla noiden lapsien kanssa on.



Sitäpaitsi, ei mulla ole ketään kuka voisi auttaa. Äiti ja isä eivät suostu ymmärtämään, että mulla on tosi vaikea aika nyt ja tarvitsisin apua. Olen jo mennyt niin pitkälle, että olen itkien soittanut ja suorastaan ruinannut auttavaa kättä, mutta ei..ne toteavat vaan, että hekin ovat jaksaneet ja miksi mun pitää aina valittaa??, niin ja loppuun säälivät ääneen lapsiamme. Minähän se paha olen, kun en jaksa ja univelkaa on tolkuttomasti!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
23.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän kyllä hyvin sun fiilikset. Päivä kerrallaan, syötöstä syöttöön, unista uniin mennään. Ei kai tätä muuten pää kestäiskään. Koita jaksella!

Vierailija
4/4 |
23.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin vuosi sitten aivan samassa tilanteessa. Kertakaikkiaan väsynyt kahden pienen lapsen kanssa. En voi muuta sanoa kuin ihan HIRVEESTI voimia sulle! tee vain pakolliset kotityöt ja anna paljon aikaa esikoiselle, kun kuopus nukkuu. Istu lattialle ja lue kirjaa, piirrä jne. ja saat itekkin levähdettyä siinä samalla.



Meillä on nyt lapset 2v9kk ja 1v2kk ja elämä on jo huomattavasti helpompaa ja ihanampaa, mutta viime vuotta en ottais kirveelläkään takaisin...!



TSEMPPIÄ!!!!!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kolme kaksi