Tuttavani on sairaalloisen ujo ja arka, eika puhu koskaan mitaan vieraassa tai vahan tutummassakaan seurassa. Sosiaalisilta taidoiltaan han on muutenkin kovin rajoittunut ja
vaikuttaa siksi huonokäytöksiseltä murjottajalta. Arvatkaa, mihin ammattiin hän pian valmistuu!
Kommentit (12)
oikein hyväksi asiakaspalveliaksi. Ehkäpä tutullasi on myös näin.
Minäkin olen juuri tuollainen ap:n kuvaama, sairaalloisen ujo ja onnistun vähillä sanomisillanikin usein töksäyttelemään jotain noloa ja loukkaamaan ihmisiä.
Mutta tuo on vain vapaa-ajalla, töissä minulla on eri rooli ja olen aivan erilainen. Minua pidetään erittäin reippaana ja ystävällisenä ja ihmiset asioivat kanssani mielelläni ja saan usein kuulla kehuja.
Meidän ryhmässämme on myös muutama erittäin epäsosiaalinen opiskelija. Ujous ja arkuus ovat aivan inhimillistä piirteitä ja siitä voi jossain määrin kasvaa ulos. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että lääkärin työ vaatii väistämättä tiettyja sosiaalisia taitoja, koska kyseessä on kuitenkin ihmissuhdetyö. Ei tarvitse olla suupaltti, mutta on kyettävä riittävään vuorovaikutukseen sekä asiakkaiden että työyhteisön kanssa.
Tästä asiasta on keskusteltu ennenkin, kun on todettu, että lääkärien vuorovaikutustaidot ovat heikot. On mm. suunniteltu soveltuvuustestejä.
ps. ap. ei varmaan peruskoulupohjalta ymmärrä, että sosiaalisilla taidoilla tarkoitetaan muutakin kuin muista selän takana pahaa puhumista tai av:lla notkumista.
Lääkäri tuli heti mieleen, kun luin ap:n aloituksen. Niin moni lääkäri on juuri tuollainen: puhuu papereille, ei katso silmiin, ei tervehdi, mutisee jotakin itsekseen, töksäyttelee. On toki toisenlaisiakin, kuten oma lääkärini.
Mutta jos on huonosti käyttäytyvä, sosiaalisesti täysin lahjaton, ihminen ei ole minusta hyvä asiakaspalvelija, ei ainakaan hyvä lääkäri. Ja tällaisia lääkäreitä on Suomi pullollaan.
Vaan näkyy töykeytenä ja huonona käytyksenä?
Mutta, kaikkea voi oppia, ja ujoudestakin päästä.
t. eräs (ennen sairaalloisen) ujo (mutta empaattinen)
Kyse voi olla myös huonosta itsetunnosta. Ja muutenkin -- valmistuttuaan ja päästyään kiinni työelämään hän saanee riittävästi itseluottamusta.
Ai niin, olen itsekin kuvailemasti henkilön kaltainen, Ap! En vaan jaksa olla porukassa tai höpötellä joutavia. Mutta silti toimin alalla, jossa olen usein suorassa kontaktissa asiakkaaseen ;) Eivätpä töissä uskoisi millainen olen siviilielämässäni, sen verran paljon on tullut positiivista palautetta asiakastilanteiden hyvästä hoidosta...
Kumma juttu, mutta miksi lääkäreiksi rupeavat ovat usein sellasia joilla ei ole kovin hyviä sosiaalisia taitoja....vai just sen vuoksiko, että potilas on aina se altavastaava niin he ikäänkuin korottavat itsensä.