" ONNEKSI MINULLA EI OLE LAPSIA"

mutta olen joskus miettinyt että kuinka asian voisi mukavasti ilmaista. Tarkoitus ei ole kritisoida heidän valintaansa, mutta on hyvä sanoa että itse valitsen toisin ja olen näin tyytyväinen. t. ap

huumorilla siis. Siinäkin tapauksessa että olet päättänyt että et koskaan hanki lapsia. Sillon saat sanottua mitä ajattelet mutta et ehkä kuitenkaan loukkaa niitä joilla on lapsia.

Meidän työpaikalla taas naureskellaan aina toinen toistemme lasten edesottamuksille, eikä kenelläkään kyllä tunnu erityisen raskasta olevan...ehkä se on asenteesta kiinni...



Mutta kysymykseesi: kait sen voi ihan tavallisestikin sanoa, että lasten hankinta ei kuulu sinun suunnitelmiisi. JOku tuollainen " onneksi minulla ei ole lapsia" on mun mielestä aika typerää, ihan sama kuin jos joku valittelisi painoaan niin siihen sanoisi, että onneksi minä en ole lihava tms.

koska vaikka lapsista valitetaan niin ei niitä todellakaan pois haluisi antaa kun taas liikakilot todellakin joutavat roskiin ja ovat monelle ongelma.



Siksipä jos joku kovasti valittaa lapsista ja vielä itse sitten tokasee lapsettomalle jotain että " saat sinäkin vielä joskus kokea" niin kyllä siihen voi musta noin vastata kun ap, mutta tosiaan huumorilla.

Vierailija:

koska vaikka lapsista valitetaan niin ei niitä todellakaan pois haluisi antaa kun taas liikakilot todellakin joutavat roskiin ja ovat monelle ongelma.

Siksipä jos joku kovasti valittaa lapsista ja vielä itse sitten tokasee lapsettomalle jotain että " saat sinäkin vielä joskus kokea" niin kyllä siihen voi musta noin vastata kun ap, mutta tosiaan huumorilla.

Enempää ei tartte selitellä ja jos inttävät, hymyilet ja sanot, että on teidän yksityisasia.

ja huumorilla, jos tarve vaatii jotenkin asiaa kommentoida. t. ap

Jos ei voi sanoa jotain hyvää, voipi pitää suunsa kiinni. Ei mulle kyllä ikinä tullut tarvetta sinkkuna ja lapsettomana sanoa kenellekään noin. Vai enkö vain ymmärtänyt ap:n ongelmaa?

kyllä mä ymmärrän ap:n ärsyttävän ongelman. Jos työkaverit kerta kerran jälkeen jauhaa tuota " ymmärrät sitten kun sulla on lapsia" ja muutenkin lapsettomalle valittelevat päivästä toiseen väsymystään niin kyllä mua ainakin lapsettomana ärsyttäisi se ja täytyyhän siihen nyt jotain kommentoida. Tuntuu varmaan sitten jos vaan hymähtelee myötäilevästi että ne entisestään jatkaa sitä samaa rataa. Mitä siihen sitten kuuluu " vastata" sinun mielestäsi. Sanoit että jos ei ole positiivista sanottavaa niin ei sitten mitään?



Minulle taas kolmen lapsen äitinä ei tulisi mieleenkään käyttäytyä tuolla tavalla!

" oikeaa elämää" voi olla ennen kuin on lapsia. Ja toisaalta sitten valittavat huonoa suhdetta ja elämän ankeutta. :( On ihan kiva kuitenkin sanoa, että itse on tyytyväinen näin ja ei ole tarkoitus päästä samaan tilanteeseen. t. ap

Mutta on se ihme, jos jotkut ajattelee, että lapsia on pakko tehdä!



Ja onhan se lapsien hoito raskasta, mutta kyllä siitä saa vielä enemmän. Ihan elämän tarkoituksen esim.



Voisitko jotenkin tuollaisissa valitus-tilanteissa vaikka:



-Kysyä, onko lapsista iloakin? Kumpaa enemmän: iloa vai taakkaa?



-Ehkä siinäkin asiassa voisi hätkähdyttää, että voithan sä sanoa, ettei kenenkään ole pakko lapsia tehdä.. Mutta siitä kyllä ehkä monet kimpaantuu. En kyllä ymmärrä miksi. Monien ihmisten kohdalla olis ihan hyvä vaan, jos olisivat jättäneet lapset tekemättä! Jos kerran halutaan elää niin itsekkäästi ja rakentaa uraa tms. Ihan ok valinta.

Piiloagressiivisesta tyylistä tunnistaa.

Kumma juttu. Nimittäin kun minä olin kolmeakymppiä lähestyvä lapseton, en muista että olis kertaakaan kukaan sanonut jotain tyyliin odotaa vaan miten kamalaa on sitten kun teilläkin on lapsia. Eikä minusta ihmiset valittaneet suuressa naisvaltaisessa työpaikassa koko ajan lapsiperheen arjen raskautta, itse asiassa mulle ei jäänyt mitään mielikuvaa sellaisesta. Päin vastoin mieleen on jäänyt erityisesti se, kuinka aidon iloisia ihmiset oli kun kuulivat raskaudestani, ei siinä ollut mitään no niin, nyt sunkin elämä muuttuu helvetiksi -pohjavirettä.



Ap:lla kaverit valittaa, puolitutut, valittaa, työkaverit valittaa, kaikki valittaa. Tämä sama valitustarina kerrotaan aina eri näkökulmasta, tyyli on aina sama.