Lapset on niiiiin perseestä!!! Miksi ryhdyin äidiksi? Oi miksi??????

Ikuisuuskysymys...

hyvä hyvä hyvä!

Yritä nyt sitten jotain joulumieltä saada tässä. Hermot on niin kireellä,

että ihan itkettää.

kasva aikuiseksi, et ansaitse lapsiasi, kunpa sun lapset otettais huostaan tai muuta yhtä mukavaa ja mieltä ylentävää kuten täällä yleensä?

Meilläkin huutoa,tappelua, itkua ja vinkumista riittää ja välillä itketään kaikki kolme, mutta sitten taas tajutaan, että eihän tässä mitään hätää ollutkaan. Tsemppiä ja voimia, kyllä se siitä!

mut onneks on hyviäkin hetkiä:=)..vaikka tuntuu että enemmän on niitä stressaavia hetkiä.. kai se on asenteesta kiinni, ainakin mulla...

Tuntuu välillä ihan hirveältä. Lapsiani rakastan mutta välillä tuntuu vain että ei jaksa..

ne lapset mistään perseestä oo, ihan toisesta reijästä ne tulee;)

Myöntää täytyy, että kylläpä ne äidin pikku kullanmurut saapi aikaiseksi välillä melkoista ohimosuonten pullotusta:D Mut löytyy niitä ihaniakin hetkiä, onneksi yleensä enemmän kuin huonoja, huumoria kehiin, se pelastaa monesta pulasta:)



t: kolmen pikkuriiviön, eikun siis kullanmurun äityli

kumpikin lapsi ollu flunssassa ja minä sitten myös. Katkonaista unta, väsymystä... Senille hyppiviä ylipirteitä toipilaita. Riitelyä lasten välillä, mökkihöperyyttä itselläni.



Ja olisin vielä eilen voinut huutaa (jos ei olis itsehillintää yhtään) tuolla pihalla, että lapset on perseestä ja katua niiden saamista.



Mutta nyt toinen nuhanenä nukkuu ja toinen on kerhossa. Minä täällä leppoisasti palstailen ja toikkuvat kotityötkin on tehty. Mikä tässä on ollessa. Kotiäitiyshän on yhtä juhlaa - taas välillä.