miksei hyvinkoulutetut ystävysty vähemmän koulutettujen kanssa?
Kommentit (46)
eri työpaikat, erilainen ajatus- ja arvomaailma... Kyllähän joskus hyvin ja huonommin koulutetuilla yhteistäkin löytyy, ja silloin syntyy myös ystävyyssuhteita. Usein vain on niin, että ihmiset jakautuvat persoonallisuutensa ja kykyjensä perusteella erilaiseen koulutukseen ja elämätkin ovat sitten aika erilaisia. Koulutus ei jaa ihmisiä, vaan jo se lähtötilanne.
Mutta helpomminhan sitä ystävystyy kaltaistensa kanssa, ja kaltaiseni ihmiset ovat usein olleet kiinnostuneita opiskelusta, esim.
Duunarit ja tohtorit samalla palstalla, eihän siitä mitään tule. Normaalissa elämässä ei tällaista tappelua ja näkemyseroja ole, koska näin erilaiset ihmiset pysyttelevät erossa toisistaan.
Samanikäiset lapset eivät riitä ystävyyden perustaksi.
Ei silti välttämättä yhtään parempia ihmisiä.
Itselläni on ollut kaikenlaisia ystävyyssuhteita. Pisimpään ovat kuitenkin kestäneet ne suhteet, joissa kokemus- ja ajatusmaailma ovat jotakuinkin samanlaisia. Toki vähemmän koulutettu voi olla kiinnostunut samanlaisista asioista, mutta useimmiten näin ei ole. Varmaan asiaan vaikuttaa myös erilainen varallisuustaso siinä kuin koulutuskin. Eli kun paremmin tienaava rentoutuu ystäviensä kanssa esimerkiksi kylpyläreissulla tai ravintolaillallisella, niin huonommin toimeentuleva ei pääse mukaan.
Ei se koulustus ole se perusta mille ystävyys valetaan, mutta perusduunareitten elämänpiiri ja kiinnostuksen kohteet ovat usein (ei aina!) sellaisia etteivät ne oikein kohtaa omani kanssa.
Miksi väkisin aivan erilaisten ihmisten pitäisi yrittää olla ystäviä? Tottakai toimeen pitää tulla kaikkien kanssa, mutta en kyllä tunne yhtään huonosti koulutettua, jonka sydänystävä voisin kuvitella olevani. On vain niin erilaiset arvo- ja ajatusmaailmat, ei kertakaikkiaan mitään yhteistä.
elämänviisautta, vaan vain kirjaviisauden...
Vierailija:
Duunarit ja tohtorit samalla palstalla, eihän siitä mitään tule. Normaalissa elämässä ei tällaista tappelua ja näkemyseroja ole, koska näin erilaiset ihmiset pysyttelevät erossa toisistaan.
olen muuttanut helsinkiin enkä tunne täältä ketään muuta kuin työkaverini. työni määrittää siis hyvin pitkälle sen, keiden kanssa olen tekemisissä.
Kyllä minulla on ihan kaikenlaisia ystäviä. Se on enemmän kiinni ihmisen persoonasta kuin koulutuksesta. Ja sitä paitsi, koulutus ei ole mikään fiksuuden tae, niin kuin joku tuossa edellä mainitsi. Tunnen todella " tyhmiä" korkeasti koulutettuja - ja vastaavasti tunnen todella fiksuja kouluttamattomia.
Vierailija:
elämänviisautta, vaan vain kirjaviisauden...
Vierailija:
Duunarit ja tohtorit samalla palstalla, eihän siitä mitään tule. Normaalissa elämässä ei tällaista tappelua ja näkemyseroja ole, koska näin erilaiset ihmiset pysyttelevät erossa toisistaan.
Omalla kohdallani se johtuu lähinnä siitä, ettei ole yksinkertaisesti mitään puhuttavaa. Vielä nuorena ja hyvinkoulutettuna on hyvin vaivalloista olla samanikäisten seurassa, kun noin 95% heistä puhuu vaan baarireissuistaan ja mies- tai naisseikkailuistaan. Itse haluaisin keskustella koulutusalaani liittyvistä uutisista tai muuten yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista. Valitettavasti useasti vailla korkeakoulututkintoa olevat ihmiset eivät ole kiinnostuneet edes yleissivistyksestä -ainakaan laajemmassa mittakaavassa.
Mistä edes tiedän kenenkään vähemmän tutun koulutusta? Kaikki tuttavani ovat korkeasti koulutettuja. Jos se nyt sitten edes mikään arvo on.
t: " hyvin" koulutettu
Eli kun ihan uutta ystävyyssuhdetta alkaa rakentaan aikuisella iällä, pitää aika monen asian naksahtaa että tuntee yhteenkuuluvuutta. Pitää olla samanlaisia kokemuksia, ongelmia ja tulevaisuudentoiveita. Esimerkiksi: millaista on olla nainen miehisellä alalla, mitä on kun mies tekee väitöskirjaa ja on ulkomaanreissuilla, millaista on olla vähän vanhempi äiti, mitä on yhdistää vaativa työ ja äitiys. Haluaako edetä uralla ja mihin suuntaan ja mitä esteitä on tiellä ja miten ne ratkaistaan. Ystäviä syntyy samalaisista kokemuksista.
ja niin olen itsekin. Kavereina on kyllä vähemmänkin koulutettuja, mutta en kerta kaikkiaan voi kunnolla ystävystyä heidän kanssaan. Heitä kun kiinnostaa yleensä kaikenmaailman BB:t ja muut julkkikset, joista itse en jaksa puhua. Niin ja lukevat mieluummin Seiskaa kuin Suomen kuvalehteä...
Joo ja tiedän, että on " ajatteleviakin" matalasti koulutettuja, mutta en vain ole heihin tutustunut!
Kyllä keskustelu heidän kanssaan oli sellaista hyvää päivää kirvesvartta -tasoista. Toki varmaan sukupolvierokin korosti asiaa, mutta omien vanhempieni kanssa juttu oli ihan toisissa sfääreissä. Anoppilassa keskusteltiin kahvipöydässä naapureiden tai sukulaisten sairauksista tai yleensä muiden ihmisten kuulumisista (itsellä ei ollut kuulumisia). Ei puhettakaan, että olisin voinut jutella yhteiskunnallisista asioista syvällisesti ja rakentavasti, pohtia uskonnon merkitystä nykyihmiselle, keskustella kirjallisuudesta tms. Joo, en toki vanhempienikaan kanssa aina puhu syvällisiä, mutta jos kaikki arkinenkin (työ, rahat, auto, matkustelu, lastenkasvatus, käsitys parisuhteesta) on kovin erilaista, niin kyllä se puhe siitten jää niihin naapureiden sairauksiin ;-).
13 oletti itse, että huonosti koulutetut meuhkaavat täällä. Taitaa olla omakohtaista kokemusta vai? : )
eniten merkitsee kuitenkin se, että on ne yhteiset jutut, arvot, puheenaiheet jne..
Minusta kuitenkin tuntuu että alemmin koulutetuilla on ennakkoluuloja korkeakoulutettuja kohtaan. Ei hirveästi huvita kertoa koulutuksestaan ja osa ihmisistä on todella allergisia näille koulutus, työ ja ulkomaankomennusjutuille.. Niistä ei saisi puhua melkein ollenkaan, vaan ihmetellään, miksi se koulutus ja työ on niin tärkeitä.. No siksi, että niissä on paljon kiinnostavia puheenaiheita.. JOpa sellaiset ihmiset pelkäävät näitä aiheita, jotka ovat olleet ulkomailla, opiskelleet jne.. mutta mitään puhuttavaa niissä ei ole.. no puhutaan sitten taas lapsista, sairauksista, meikeistä ja kaupoista.. ei vain kiinnosta kovin pitkälle
ja toiseksi kyllä koulutus vaikuttaa ajatteluun ja ajattelumalleihin, logiikkaan jne.. Mutta tämä ei ole yksiselitteistä: on tyhmiä korkeastikoulutettuja ja erittäin fiksuja ei-koulutettuja.. En tykkää olla ihmisten seurassa, jotka ottavat kaiken aina annettuna sen enempää miettimättä. Paljon hauskempaa ja haastavampaa on olla ajattelevien ihmisten seurassa, joiden huumori on älykästä eikä toisia ihmisiä pilkkaavaa tms.
niihin korkeamminkoulutettuihin ei niin vaan tutustu...