muita kolmikymppisiä, jotka teininä ajatteli et 30:set on tooosi vanhoja?

enpä enää ajattele... =D

No, ei tunnu ihan noin kalkkeutuneelta todellisuudessa.

niin, silloin teininä, oli 21 v jo " multa" Mutta en ole samaa mieltä, että keskiiässä elämä vasta alkaa. Kyllä se vetää maankuoren puoleen. Loppumaisillaan ois oikein sanottua.

Nyt olen kohta nelikymppinen, enkä tunne vieläkään itseäni vanhaksi. =)

Itse asiassa kolmekymppisenä minulla kyllä olikin hetken aikaa kausi, jolloin tunsin itseni kauhean vanhaksi ja tuntui, että elämä oli jotenkin pysähdyksissä. Nyt nelikymppisenä tunnen itseni vielä aika nuoreksi ja hymähtelen niille vanhuuden tuntemuksille, joita kymmenen vuotta sitten koin. Välillä tietysti tulee epäuskoinen olo, että miten nämä vuodet ovat näin hujahtaneet, että minäkin olen jo neljäkymmentä, mutta silloin tapaan aina muistaa, että kymmenen vuoden kuluttua viisikymppisenä muistellessani tätä aikaa, hymähtelen varmaan itselleni, että voi kun olin silloin nelikymppisenä vielä niin nuori.



Mutta niinhän se menee, että se ikä jossain hamassa tulevaisuudessa, jota ei vielä itse ole kokenut, tuntuu aina jotenkin kammottavan korkealta. Täälläkin on aika ajoin noin kaksvitosten söpöjä kommentteja siitä, kuinka esim. 40-vuotias naisvanhus ei enää missään nimessä saisi tehdä lapsia, kun on jo niin kauhean vanha ja raihnainen (ja lapsiraasu saattaa jo nelikymppisenä jäädä orvoksi, jos äiti elää vaikka 81-vuotiaaksi, joka on naisten keskimääräinen elinikä nykyään). On toisaalta ihan ymmärrettävää, että nuoret naiset ajattelevat niin, sillä heidän mielissäänhän tuohon neljänkympin ikään on vielä ikuisuus - vaikka todellisuudessahan se heilläkin on vain hetken päässä - ja siksi heistä tuntuu, että totta kai ihminen on jo silloin ihan kauhean vanha. Ja kuitenkin suurin osa heistä nelikymppisiksi tultuaan kokee varmasti itsensä ihan nuoreksi ja elinvoimaiseksi eikä miksikään keski-ikäiseksi täti-ihmiseksi.