Lue keskustelun säännöt.
Miestäni harmittaa ettei ollut lapsena päiväkodissa!
14.12.2005 |
Oli kärsinyt kovasti ollessaan tuttavaperheellä hoidossa, jossa nuorempi poika oli alvariinsa kiusannut. Lisäksi mieheni oli vaikea sopeutua hiljaisena poikana isoon ryhmään ekaluokkalaisena, ja inhosi koulunkäyntiä aluksi.
Onneksi mieheni todellinen luonne on päässyt kasvamaan näin vanhemmiten. Ja hiljaisesta pojasta on tullut kaikkien rakastama mies.
Päiväkodin hyviksi puoliksi mieheni on sanonut juuri sen, että kaveri ei ole yhden tai kahden ihmisen varassa, vaan päiväkodista löytyy yleensä jokaiselle sielunkumppaneita.
Kommentit (2)
Kiltti lapsi on vanhempien näkökulmasta katsottuna ihanne ;) Mutta lapselle kiltteys voi ihan oikeasti olla ennemmin rasite kuin siunaus, etenkin aikuisena. Myös tuo ryhmässä toimiminen mietityttää, olisi lapselle varmaankin helpompaa ymmärtää koululuokan touhua, jos hän ehtisi tutustua menoon edes pari vuotta päiväkodissa. Kuitenkin toistaiseksi olen ollut niin itsekäs, että olen pitänyt lapsemme (4,5 v) tutulla perhepäivähoitajalla. Päiväkoti kun tekee lapsesta helposti äänekkäämmän ja kovemman riehumaan...?
Kotona en lapsiamme hoitaisi kouluikään asti, ellen sitten samalla ottaisi samanikäisiä hoitolapsia joukkoon touhuamaan. Sisaruksenikin kokivat kärsineensä siitä, että eivät " saaneet" mennä koskaan hoitoon. Kavereiden saaminen oli vaikeaa, ja jututkin ihan erilaisia kuin muilla samanikäisillä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja onhan se niin, että kotona kasvaneet ovat usein pullamössöjä.