Aina sama juttu tähän aikaan vuodesta! :(

Alkaa jo pikkuhiljaa ottamaan päähän kun sama kuvio toistuu vuodesta toiseen näin joulun alla. Mieheni pojalla liittyy syksyyn monia ikäviä asioita ja niitä hän oireilee joka syksy vuoden vaihteeseen saakka. Mä vaan jotenkin ajattelen, että asialle " tarttis" tehdä jotain mutta tuntuu, että tuulimyllyjä vastaan saa taistella. On oltu yhteydessä sinne ja tänne ja saatu esim. sellainen konkreettinen muutos, että poika viettää enemmän aikaa äidillään (alussa kerran viikossa, nykyään jokatoinen viikko). En vaan tiedä, auttaako se kun jokatoinen viikko meillä eletään " helvetissä" (ja äitihän ei pojassa mitään ongelmaa näe). Tiedän, että tilanne rauhoittuu taas vuoden vaihteen jälkeen mutta toistuu taas viimeistään vuoden päästä. Pojan kaikki kontaktit on psyk.puolelle katkenneet koska ikää on sen verran, että lastenpuolelle ei enää huolita ja nuorten puolelle tarvii olla oma suostumus (ja poikahan ei tietty halua mitään " hoitoa" ).



Mä alan olla aika kypsä kun ei kellekään voi oikein asiasta puhuakaan: sellasia ystäviä ei oo ja jos oliskin en haluais heitä jatkuvasti kyseisellä asialla rasittaa. Mies on itsekin väsynyt tilanteeseen mutta koska kyseessä on oma poika ei hirveesti halua kuulla mun kritiikkiä. Jos mä jotai kysyn esim. koulupäivän kulusta, tulee vastaus sillä äänensävyllä, että enempi keskusteluhalukkuus on tiessään. Myös sanktio- ym. käytännöistä ollaan hieman erimieltä ja ne aiheuttavat riitaa.



Tuntuu vaan, että en jaksa innostua perhe-elämästä muutenkaan kun on tällainen asia mieltä vaivaamassa ja jonkun kanssa olis tarvis asiasta puhua. Mihinkähän vois ottaa yhteyttä, että vois jutella puolueettomasti ja luottamuksellisesti.



P.s.Pari vuotta sitten oli vielä tilanne, että hyvät hetket kantoivat huonojen yli mutta ei nyt enää. Viime kevät oli tosi rankka mikä oli yllättävää sikäli, että yleensä kevät on seesteistä aikaa.