Jos mies on ulkomaalainen miksi lasten nimet pitää olla

Jaa... no olen samaa uskontoa kuin ex-siippa joka on ulkomaalainen. Lapselle annettiin nimi ihan muusta maasta kuin kummankaan kotimaasta. Ei edes kummankaan äidinkielinen.

jotka ovat hänen kansallisuuteensa sopivat ja lapset on miehen uskonnossa.Nimen mitä vaimo ehdotti miehelle ei käynyt.Tulee vaan ajatus et onko Suomalaiset vaimot tosiaan noin tossukoita.En yleistä,mut tuli kuva että näin on ulkolaisessa liitossa?

koska sukunimikin on ulkomaalainen. Joten ei siihen mikään Eetu sovi. Ja itse olen vihannut omaa sukunimeäni lapsesta asti, joten en halunnut sitä itselleni. Sitä sai aina sanoa moneen kertaan, vaikka ihan suomalainen sukunimi onkin.



Lapset ovat miehen uskonnossa, koska itselleni uskonto ei merkitse niin paljon, että olsiin halunnut lapset minun uskontoni mukaan.

ainakin lapsilla miehen maasta etunimet ja toiset nimet suomalaisia. J a ihan yhdessä päätettiin kummatkin nimet. :) Ja virallisesti lapset eivät kuulu mihinkään uskontoon. Että ehkä kaikki ei kuitenkaan ole samanlaisia...

lapsemme kuulu samaan uskontokuntaan mieheni kanssa. Joku raja sentään =)

meilläkin Suomalainen sukunimi mut Kreikkalainen lapsen etu nimi toisella lapsella taas ruotsalainen etunimi ja ollaan täysin suomalaisia.

Koska lasten syntyessä ei useinkaan välttämättä tiedä, missä maassa perhe tulee aikanaan elämään, on lasten kannalta armeliasta että nimi ei kuulosta ihan karmealta kummankaan vanhemman kotimaassa vaan on jossakin määrin neutraali. Esim. monet turkkilaiset (oma mieheni ei ole turkkilainen vaan ihan muusta, länsimaasta) nimet kuulostavat tosi rumilta kuten Öznar ja jotain sinne päin.



Esimerkiksi espanjankielisissä maissa kaksi L-kirjainta ääntyy kahtena j:nä ja J h:na. Siis tähän tapaan:



Tanja = Tanha

Ville = Vijje

Johanna = Hoanna



jne.

Minäkin olen sitten " tossukka" , koska annoin mieheni antaa lapsillemme nimet! Mieheni on siis ulkomaalainen, ja hänen kulttuurissaan mies antaa lapsilleen nimet. Tämä ei tuottanut ongelmia, koska hän kuunteli myös minun toiveitani (ei tullut Fatimaa meille!), ja hän myös osasi hyvin miettiä nimet suomalaiseen suuhun sopiviksi, mutta myös " sopivan" kansainvälisiksi. Kuopuksen nimen " määräsin" kuitenkin minä, koska tämä minun toiveestani nimettiin kuolleen appeni mukaan.



Ja ajattelepas; tämän lasten nimeämisen lisäksi olen " joutunut" pitämään oman sukunimenikin naimisiin mennessämme, koska mieheni kulttuurissa on tavallista tehdä näin!!! Lapset tietysti ovan mieheni sukunimellä.

Varsin eksoottista suomalaisittain... ;)



Oikeasti ei ole väliä, mistä maasta etunimet tulee, vaan sillä, että kumpikin pitää nimistä, ja että ne äännetään suunnilleen samalla tavalla kummallakin kielellä.



En tiedä, mikä lapsesta tulee uskonnoltaan. Minä olen luterilainen, mies kuuluu toiseen kristittyyn uskonkuntaan, mutta kumpikaan ei juurikaan ole uskonnollinen ja lapsia ei taideta kastaa ollenkaan.

ei ollut tarkotus,oli vaan kuva että näin tosiaan on.Nyt tiedän että näin ei aina ole.T:ap

Loput lasten nimet onkin Ruotsalaisia,mitä moni ei edes tajua.

ulkopuoliseksi!