onko joltain harjoittelu kieltäydytty arvioimasta?
siis koulun työharjoittelua suorittamassa ja sain kuulla että jos en petraa niin minua ei oikein voi arvioida!!! aika kiva kuulla ja kuitenkin omastamielestäni olen ihan ok:sti hommani tehnyt, en mitenkään kyllä ala-arvoisesti.
Kommentit (26)
Mitä sait perusteluiksi, siis mitä olet tehny niin pahasti pieleen että ei voida arvioida..? Lähinnä tulisi mieleen poissaolot..
Ei siinä mitään, ihan aiheesta. Meni harjottelu penkin alle elämässäni juuri silloin tapahtuneiden mullistusten takia. Suoritin sitten kesälomalla puolet harjoittelun määrästä ja sain arvioinnin.
Eikös se sitten oo hylätty...Oletko käynyt siellä säännöllisesti/tehnyt mitään? Kauanko harjoittelu kesti?
poissaoloihin liity mitenkään, kun pois en ole kertaakaan ollut. Luulempa että taas johtuu siitä että olen vain vieraiden ihmisten kanssa ujo. Edellisestäkin harjoittelusta sain vain 3:sen(numerot myös 1-5). Ärsyttää vaan niin hemmetisti. Niin ja siis " varoitti" näin etukäteen, että voin parantaa työskentelyäni... huoh...
mitä olen osannut ja kokoajan edennyt, enkä tosiaankaan laiskotellut. Työni olen tehnyt niin hyvin kuin olen osannut.
Mun mielestä on työnantajan velvollisuus katsoa peiliin jos työntekijä ei tee työtä " vaaditulla tavalla" . Olen saanut kerran kenkää koulun työharjoittelusta, sen takia, koska kuulemma minulla ei ollut riittävästi ammattitaitoa. Olin menossa ensimmäiseen työharjoitteluuni, eikä esimies esim suostunut perehdyttämään, vaan vittuili koko ajan.
Aloin olla niin hajalla töihin menosta, että oksensin jo kotona ennen lähtöä...
Mun mielestä kestää useamman kuukauden ammattitaitoisenakin päästä työpaikkaan sisälle, saati sitten uutukaisena.
Itse olin aikanani myös todella inhottavassa työharjottelupaikassa, joka aamu sai kerätä kaikki voimavarat, että sinne jaksoi mennä. Vaihdoin ohjaajaa kesken harjoittelun, koska hänen mielestään tein KAIKEN väärin, ei ohjannut vaan aukoi nuppiaan joka asiasta.. Loppujen lopuksi sanonta: " se mikä ei tapa, vahvistaa" piti paikkaansa.. Jaksoin harjoittelun ja arvosanakin oli 4 (1-5 asteikolla)
työharjoittelupaikassa, hän ei itse minulle ole perehdytystä antanut. Toinen työntekijä kylläkin. He yhdessä minulle kertoivat missä mennään, tai siis mitä he ajattelevat. Jos vertaa sitä päivää kun astuin kyseiseen taloon, olen oppinut aivan milettömästi asoita, edellinen harjoittelupaikka oli täysin erilainen.
He siis eivät " tällä menolla" halua arvoioda minun näyttöäni joka olisi noin kuukauden päästä.
Ehkäpä kannattaa ottaa pikaisesti yhteyytä opettajaan, jotta saatte asian selvitettyä yhdessä. Jos koulumenestyksesi on hyvä, opettaja kyllä puoltaa sinua
selittivät missä haluaisivat minun kehittyvän. ne asiat ovat vain yksi osa koko siitä työstä mitä olen harjoittelemassa. Eivät kyllä minusta riitä syyksi jättää näyttöä arvioimatta.
Tuntuu siltä, että minun pitäisi osata asiat taydellisesti(5:sen arvoisesti), että suostuvat arvioimaan. Ja omasta mielestäni kyllä selviän näytöstä, vaikka en kylläkään 5:sen numerolla.
Joissakin työpaikoissa odotetaan harjoittelijalta samoja taitoja kuin valmiilta ammattilaiselta, eivätkä he itse asiassa edes kiinnitä huomiota kovin relevantteihin asioihin.
Olen omien epäonnistuneiden harjoittelujeni jälkeen ollut itsekin ohjaamassa harjoittelijoita - ja luojan kiitos toivottavasti osannut olla vähän mukavampi (vaativa, mutta INHIMILLINEN)
itse olen myös opiskelija, mutta sh. Ekoissa paikoissa oli lh-opiskelijoita ja heillä numeroa laskivat suurimmaksi osaksi vuorovaikutustaitoihin liittyvät jutut.
Kaikki meni ok muuten, mutta kun itseä ei laittanut likoon, niin se näkyi sitten arvstelussa. Oisko joku tollainen syynä?
Muutamalla opiskelijalla meinasi tulla hylsy, koska ihmisestä näkyi niin hyvin, että ei vois vähempää kiinnostaaa...ää
Jos puhutaan hoitotyön ammateista, niin niissä vuorovaikutustaidot näyttelevät suurta roolia, ihan ilman muuta. Kaikille se ei ole luontaista, eikä ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa oleminen ole ehkä helppoa. HOitotyön ammatissa se on kuitenkin joka päivä käytännön työssä valtavan merkittävä taito. Käytännön harjoittelujaksot ovat omiaan tämän taidon harjoittelemiseen. Siellä voi tunnustella itseään ja näitä ominaisuuksiaan ja punnita sitä, mihin on työssään valmis sitoutumaan. Hoitotyössä ei todellakaan punnita vaan mekaanisia hoitotaitoja, erilaisia " temppuja" . Potilaan/asiakkaan kohtaaminen ja vuorovaikutus on tärkeää, samoin toimiminen hoitotiimissä. Ilman näitä taitoja ei voi toimia hoitotyössä, pyrkimyksenä auttaa potilasta mahdollisimman hyvin.
Anteeksi tämä pitkä sepustus, mutta väitän, että kokemuksesta tiedän jonkin verran näistä ongelmista näyttöjen ym. suhteen. Jos nyt satut olemaan sos/terv. alan opiskelija ollenkaan.... Ota tuo sinulle annettu " varoitus" opin kannalta, yritä tehdä itsellesi selväksi se, mitä työltäsi haluat, sekä se, että onko se oikeasti sitä mitä haluat! Jos työssä oleminen on vaikeaa, et ole oikealla alalla!!
Tuntuu tosiaan aivan siltä, että tämä johtuu suurimmalti siitä että olen vain niin arka enkä osaa vieraiden kanssa kokoajan höpistä puuta heinää.
Edellisessä harjoittelupaikassakin oli toinen harjoittelia joka sai 5:sen näytöstä, ja meissä oli vain se ero että hän oli tosi puhelias ja hauska.
taitojaan käyttää hyväksi. Jos ympäristön suhtautuminen on tosi tuomitseva ja arvosteleva - tai esim jos työharjoittelija on " liian persoonallinen" (liian poikkeava) - voi olla, että vaikka tämä harkkariressu olisi KUINKA unelmiensa ammatissa, hänen hyvät puolensa eivät edes pääse esille!
Esim minä olin vielä opiskeluaikoina sellainen, että jos työympäristö tuntui vihamieliseltä, aloin tehdä työni huonommin ja huonommin, koska olin varpaillani ja pelkäsin. Sittemmin parkkiinnuin niin, etten enää välittänyt vaikka työpaikalla olisi mitä tapahtunut - asiakaspalvelussa olin silti ihan " ässä" - samoin työssä tekniseltä kannalta. Eli mulle tuli sitä ammatillista itseluottamusta niin, että uskalsin antaa mennä asiakkaiden kanssa, vaikken olisi tuntenut oloani hyväksi ko työpaikassa.
Mutta ennen kuin opin olemaan välittämättä inhottavista ja ilkeistä esimiehistä, mun asiakaspalvelussa näkyi heti epävarmuus. Ja sanoipa joku esimies ettei minusta " koskaan tule olemaan alalle sopivaa" .
Syy huonoon asiakaspalveluun oli silloin se, että olin niin hajalla töissä sen jatkuvan ilkeilyn takia, että olin lähinnä vain purskahtaa itkuun. Asiakkaista osa myös tuli vihamielisiksi kun huomasivat etten ole tehtävien tasalla. Joten vaikka kaikkeni yritin, en silti menestynyt.
Myöhemmin kun itse olen ohjannut harjoitteluita, en ole törmännyt kuin kahteen sellaiseen opiskelijaan, joista " ei ole alalle" : molemmat olivat autistisia (DIAGNOOSILLA!!!) ja TODELLA ihmettelen, miten KUKAAN voi olettaa, että autistisesta on ripeätahtiseen asiakaspalveluun. Moni muu työ voisi kyllä sopia :/
Jos esimerkiksi olet vanhainkodissa, minusta ihan oikeasti tärkeintä on se, että menet potilaan luokse ihan omana itsenäsi. Et vedä mitään roolia (se ammatillinen varmuus ja tietyt toimintamallit tulevat kyllä ajan kanssa...) vaan menet ja olet " hei minä olen maija" ... Minulla toimii se (tosin vain vanhusten kanssa..;)) että menen potilaan luokse ajatuksella, että hän itse on oman olonsa ja hoitonsa paras asian tuntija. En kysy että " mitäs nyt" , vaan sanon, että " kuulehan maija, tykkäätkö että tehdään näin vaiko näin?" ja saan siinä samalla ohjausta asiakkaalta itseltään ja vanhus tykkää siitä kun häneltä kysytään mistä hän TYKKÄÄ (ja opiskelija säästää kasvot kun ei ilmene että hän ei tiedä+vanhuksen luottamus opiskelijaan säilyy).
Itse voi myös harjoitella olemaan rohkea ja avoin. Vaikka laulaa vanhuksen kanssa (tosi vapauttavaa;)).
Äläkä lannistu, se että pohdit ja prosessoit näitä asioita minusta osoittaa hyvää alkua:)
t se sh-op
Toisesta sain sitten nelosen (asteikolla 1-5) ja ekan työharjottelun korvanneesta ylimääräisestä sain vitosen.
Arvioimatta jäänyt harjoittelu alkoi suunnilleen sanoilla:" meillä on nyt tässä tällänen ryhmä, sä et nyt tuu sinne, katotaan sitten myöhemmin" . Jäin sitten tyhmänä odottelemaan, että minulle kerrottaisiin mihin saan mennä mukaan ja mihin en. Tein sitten asiakkaiden kanssa omatoimisesti kaikenlaista, enkä juurikaan istunut toimistossa muiden työntekijöiden kanssa. Kritisoin kyllä oppimispäiväkirjassani aika voimakkaasti paikan toimintatapoja. Yhtään päivää en ollut pois, vaikka paikka oli tosi vaikea, enkä oikein osannut olla työntekijöiden mieliksi.
No, harjottelua ei siis arvioitu, tein sen myöhemmin toisessa paikassa uudelleen ja hyvin meni.
mutta ei se minusta mitenkään ala-arvoista ole miten asiakkaiden kanssa toimin.
Tulee ihan *aska fiilis, kun ajattelee nyt koko ajan mitä he sanoivat. Eniten minua kyllä vaivaa se että entä jos he eivät suostu arvioimaan sitä näyttöä, kun en kuitenkaan mikään tyydyttävän arvoinen harjoittelija ole. Ja jos katson niitä arvioiti kriteerejä, niin kyllä ne kohdat tayttyy mitä 3:seen vaaditaan.
vaan lätkäisi todistukseen suoraan numeroksi 3(Aikuiskoulutuksessa siis numerot ovat välillä 1-5).
En viitsinyt nostaa asiasta meteliä,koska sain vakkaripaikan firmasta.