Viime viikolla kerroin kuinka en jaksa enää meidän koiraa, no nyt....

Hauskaa joulua teille, myös haukulle :)

Tuli vielä mieleen, että onko paikkakunnallasi mitään dogsittereitä? Heitähän voisi pyytää ulkoilemaan koiran kanssa kerran päivässä pidemmän lenkin jne. Ei ole tietääkseni edes kovin kallista.



Lisäksi jos vain jotenkin saat omaa aikaa järjestymään, niin yritä opettaa koiraasi kulkemaan hihnassa nätisti.



Tsemppiä, kyllä te pärjäätte!

t. Eräs jolla samainen ongelma russelin kanssa...

vaikuttaa heti kun koira pääsee useammin lenkille, ja " saa omia sinut" hetkeksi...ja siinäpä tulee itsellekin hengähdystauko.

tuollaisen intoa puhkuvan 7v. vauhtikoiran kulkemaan hihnassa rauhassa?? Kyllä se periaatteessa kulkee, mutta koko ajan saa nykiä ja pysähtyä, että saa sen taas takaisin vierelle, kun into mennä on niin kova. Sitten kun päästään metsän reunaan, annan sen juosta " Koko narun mitalta" . Meillä kun ainakin koiralla tuntuu se haistelu ja merkkailu olevan koko ulkoilun ehdoton suola, ja jos se kulkee vaunujen vierellä, ei se onnistu ja koira on levoton jne....

Ap

Meidän pihalla yhdelä isolla koiralla on sellainen.

Jos lenkkeilyt lasten kanssa on vaikeaa, saattaisi kuonopanta auttaa. Sen kanssa vetäminen ei onnistu niin hvyin.

Se on vaan ongelman siirtämistä. Oikea ratkaisu olisi opettaa koiraa olemaan vetämättä kokonaa hihnassa ja sitten ei ikinä saa sille antaa enää periksi vaan pitää katsoa ettei vedä enää ikinä sen jälkeen.

Meillä sellaiset ovat toimineet hyvin kun äitini ulkoiluttaa vilkasta koiraamme, tosin jotkut valittavat että valjaat hankaa koiran kainalot rikki mutta meillä ei ole ollut ongelmia.

ja sitä kautta koiran vihaiseksi. Vedonestovaljaat yhdistettynä Seuraa-käskyn opettamiseen toimii mun kokemusten mukaan paremmin. Mun nuoruuden eka sakemannini (aikuisena koirana otettu) oli kamala kiskoja, ja kokeilin sekä kuonopannan että vedonestovaljaat. Jälkimmäisellä ja kunnon koulutuksella sain sen kuriin. Anna sen lenkillä vaahdota ensin pahin into ulos, sitten aloita tottis-harjoitukset. Jos koira tykkää makupaloista, käytä niitä apuna. Lainaa kirjastosta Anders Hallgrenin koirankoulutuskirjoja, mm. koiraongelmia ja ongelmakoiria.



Sen lisäksi järjestä koiralle sisällä aivojumppaa. Opetelkaa maahanmenoa, kierimistä, temppuja, hakemista, etsimistä ym. Huomaat pian, että koira rauhoittuu, kun saa tekemistä. Koira nimittäin on lapsi siinä muiden lastesi joukossa -turhautuuhan nekin, jos ei ole mielekästä puuhaa.



terv. se sinua ripittänyt sakemannin emäntä

mutta eivät ne auta. Koira ei vedä vetääkseen vaan siksi, että on tosiaan niin intoa täynnä, että välillä ryntäilee. Tulee aina vierelle kun pyydän kyllä, ennen pitkää. Huono puoli on, että se on täysin tottunut kuonopantaankin ja saa siinä vedettyä ihan hyvin. Tavallisella pannalla ja hihnalla olisin tämän kanssa kumossa alta minuutin, ihan varmasti.

Vedonestovaljaat toimivat aluksi, mutta koira oppii taas ekan reissun jälkeen niissäkin vetotekniikan. Ja niissä vetävää koiraa on muuten aika raskasta kiskoakin...

Ap

olen yksi niistä sinua höykyttäneistä (se koirallinen yh-äiti).



Yksi kokeilemisen arvoinen keino tuohon remmi-kurittomuuteen voisi olla se, että jokaikinen kerta pysähdyt, et huomioi koiraa (korkeintaan murahdat) ja jatkat vasta sitten kun koira on kunnolla. Luultavimmin joudut toistamaan tätä aikas monta kertaa =)ja ensimmäiset lenkit voivat olla pelkkää pysähtelyä, mutta voisi auttaa jos jaksat olla kärsivällinen. Toinen juttu on se, että ota mukaan jotain mistä koira tykkää todella paljon (makupala, lelu) ja ota kontaktia koiraan (tai siis koira ottaa kontaktia sinuun) ja kehu aina kun kulkee hyvin. Ja nuo voi myös yhdistää. Useimmille koirille auttaa ylipäänsä se, että saavat huomiota kun toimivat oikein (ja eivät saa huomiota kun eivät toimi oikein - koira kuitenkin hakee sitä laumanjohtajan huomiota ja oppii melko nopeasti, milloin saa huomiota.



Ylipäänsä kontaktiharjoitukset voisivat olla hyviä, esim. ihan kotonakin tehtyinä + se aivojumppa.



Ja jatka niitä iltalenkkejä =)



Tsemppiä!

taajamassa tai kaupunkialueella tehdä). Tunnustan itse kuitenkin kulkeneeni irti olevan saksanpaimenkoiran kanssa meidän kaupungin keskustan läpi monia monia kertoja (valitan koiranpelkääjät). Ja samaan hengenvetoon sanon että saksanpaimeneni on rodunomaisesti vieraita ihmisiä vieroksuva (vieraat ei kiinnosta, ei halua nuuskia eikä tervehtiä), vieraat koirat eivät kiinnosta (jostain syystä ei koskaan ole kiinnostanut) ainoa mistä koira on kiinnostunut on minä (tuo piirre on rasittava joskus). Mutta vetämisen sain näin loppumaan. Koiralla oli tosin aktiivinen kilpailu-ura takana jälki- ja yleiskoe- ja hakukoirana ja sen kanssa harrastin myös agilityä. Kävelessämme teetätin aina pieniä temppuja seuraamisen lisäksi: hyppy komennosta puistonpenkin yli, lyhtytolpan kierto käskystä, yht' äkkinen maahan/istu/seiso käsky jne. Esineruutu ja tottis on sellaisia joita kannattaisi harrastaa kävelylenkin yhteydessä: ne rasittaa koiraa ihan erilailla kuin pitkät lenkit. Pitkillä lenkeillä moni saa koirastaan oikean duracell-version fyysisen kunnon kohotessa liikaa, mutta aktivoimalla päänuppia koira väsyy henkisesti ja on kotona pidemmän aikaa tyytyväisempi.



Itse " sisäleikkeinä" opetin koiralle mm. sormet (koira tökkää kuonolla aina sitä sormea mikä sanotaan) ja joitain leluja esim. pallo, hanska, kukkaro, kynä, raha riviin ja koiran täytyy käskystä tuoda ko. esine.



Tsemppiä!



T:Ikiliikkujan emäntä