Teillä joilla eka lapsi tulossa/tullut ja toinen vanhemmista opiskelee..

Tai sitten tarttee olla tosi pienituloinen että mitään avustusta saa kun käytettynä kuitenkin saa edullisesti lastentarvikkeita.

Ensimmäisen lapsen syntyessä mieheni opiskeli ja minä siis äitiyslomalla ja sitten kotihoidontuella. Toinenkin lapsi syntyi opiskelujen aikaan.



Emme edes hakeneet mitään avustuksia sossusta. Jos teillä toinen on töissä, sehän on aivan normaali tilanne!

että opiskellaan ja kodinhoitotuella, kun totuus on kuitenkin se, että sitten ruikutetaan itku kurkussa omilta vanhemmilta..... kun itse ollaan niin kamalan tiukoilla. Kyllä jos lapsia hankkii, tarvitsisi ne myös itse pystyä elättämän. Hankii sitten vasta, kun on opiskelut opiskeltu ja talous kunnossa. Ihan sairasta, ettei ajatella yhtään mitä tehdään, vaan kun nyt sattuu haluamaan lasta, niin se on hankittava, oli elatus mahdollisuudet sitten miten huonot tahansa. Itsekästä. Ihan kuin oma tuttavaperhe. Opiskellaan ja tehdään lapsia. Vaimon isällä maksatetaan kaikki. Isommat laskut, jatkuvasti omat muotivaattet,vaunut jne. Mikään ei tunnu riittävän. Ihmettelen miten ihmiset voivat olla niin häikäilemättömiä.

Itse olen esikoisen aikaan opiskellut ja itse maksettiin kaikki. Ei isovanhemmat maksanut penniäkään eikä oltais kehdattu tosiaankaan pyytää.

Oletkos nyt ihan varma, että kaikki opiskelija-perheet ovat samanlaisia kuin tämä ystäväsi perhe?



Toisen lapsen synnyttyä kävin osa-aikatöissä, mutta enemmänkin harrastusmielessä. Tulot ei niin mainittavasti siitä nousseet kun aika harvakseltaan kävin.



Emme ostaneet kaupasta yhtään uusia vaatteita, tein itse tai ostimme kirpputorilta. Leivät leivoimme itse, emmekä omistaneet autoa tai asuntoa tuolloin. Kumpikaan meistä ei juo tai polta. Emme ostaneet meikkejä tai cd-levyjä. Emme tilanneet lehtiä.



Kyllä opiskelun ja lasten yhdistäminen onnistuu, jos asenne on oikea. On oltava valmis tinkimään joistakin asioista. Lapsilla oli aina kaikki tarvittava. Ruokaa, sopivat vaatteet ja lelut. Housuvaippojakin käytimme, vaikka oltiin muka niin köyhiä. Kyse on vaan asioiden järjestelystä, mihin ne vähät rahansa syytää.



t. Se entinen opiskelija-kotiäitiperhe

Tiukassa tilanteessa nöyrryimme sitten sossuun menemään ja tuloksena oli se että miehen tuloiksi katsottiin opintolaina, 5 kk aiemmin tullut lomakorvaus työstä ja aiemmat palkat, minun tuleva kuntalisä jota en siis ä-lomalla saanut... emme tarvinneet muuta kuin lainaksi sen verran että saamme sähkölaskun tasauksen maksettua kun Fortumilla eivät joustaneet.. eli ei mitään saatu.



Se oli vika kerta kun mentiin ja ollaan sitten pärjätty siten että sossun kehoituksesta menimme pankkiin ja otimme luottoa että jos vastaisuuden varassa tilanne tulee niin sitä voi käyttää. Sossun nainen oli pahoillaan että juuri tuollaisissa tilanteissa jolloin on AKUUTTI tarve niin ei voida auttaa. Sanoi että jos olisimme lastensuojeluasiakkaita, ongelmaa ei olisi. Eli olimme liian hyvä perhe, liian suurilla aikaisemmilla tuloilla (mies sai harjoittelijan palkkaa siis). Käskettiin mennä pyytämään omilta vanhemmiltamme rahaa :))



Siinä sitten itkua väänsin että on se perkele että viinaan ei meillä mene saakeli vuodessa kuin muutaman olutpullon verran, lastakin ollaan hyvin hoidettu ettei ole lastensuojelutapaus, itsestään riippumattomista syistä jouduin odottamaan KELA:lta asumistukea jota ei kesäaikana maksettu sitten kuitenkaan...



Mies aloitti siis osa-aikatyöt ja nyt on toinen tulossa. Mitään tukia emme hae edes KELA:sta enää, antaa olla asumistuet sun muut. En jaksa sitä jatkuvaa selon tekoa, paperien täyttämistä ja viemistä, kuukausien odottelua jne. Miehen opinnot siirtyvät mutta sille ei voi mitään.

nro 4: Ai että ajattelee milloin lapset hankkii?? Meillä oli vaihtoehtona se että odotamme kunnes mies valmistuu, menemme vasta sitten hoitoihin ja ehkä onnistumme, ehkä emme. Lääkärin mukaan en olisi voinut odotella liian kauan. Esikoista TEHTIIN 3 vuotta. Toinen tuleekin ihan luomuna mutta taloudellisesti erittäin huonoon tilanteeseen mutta uskon että pärjätään.



Niin kuin kirjoitin niin JOSKUS sattuu niin että itsestä riippumattomista syistä ei tule tuloja esim. kahteen kuukauteen mutta laskut tulevat. että näin.

saimme sossusta



-150e vaunuihuin



-200e pesukoneeseen



-55e vauvan sänkyyn



+toimeentulotuki



Olen niiiiiiiiiin kiitollinen niistä, muuten olisikin ollut tiukkaa, vaikka mies töissä (pieni palkka, isot menot)

Ja siis esikoisen saimme.

Kun esikoisemme saimme, olimme molemmat opiskelijoita. Tosin kävimme molemmat lisäksi parina iltana viikossa töissä, joten se lisäsi hieman tulotasoa.



Kuule, ihan kaikki säästettiin itse vauvaa varten. Oli varaa ostaa 4500 markan vaunut, pelit ja pensselit. Vanhemmilta herui avustusta turvakaukalon verran, tosin autoa emme omistaneet. Eipä tiedetty, että vaihtoehto nimeltä sossu on olemassa. Joskus joutuu ihan itsekin tekemään töitä elantonsa eteen.

tunteviakin opiskeluaikana lapsia hankivia löytyy. Ihan ilo lukea teistä. Hirvittää vain tuo tuttuni, joka elää asenteelle, että muut kyllä elättävät ellen itse tule toimeen.

Meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa. Mies opiskelee ja mitään avustuksia ei olla saatu.