Jos lapsellasi olisi mahdollisesti jokin vamma tai epailisit sellaista, haluaisitko ihmisten utelevan asiasta vai olevan hiljaa?

jotta voisin selittää vamman laadun eikä heille jäisi mitään pelkoja, turhia epäilyksiä yms vammasta. olen avoin ihminen, uskon että ystävät ja suku tukisivat meitä.

Ei ole sitten shokki kun lapsi tulee, tai varsinkaan jos näkevät lapsen vasta isompana ekaa kertaa ja päästelevät sit suustaan sammakoita lapsen kuullen.

aiemmin. Kun taas selvisi mikä sairaus lapsellamme on, en ollut vamis puhumaan siitä kovinkaan syvällisesti vaan hyvin pintapuolisesti kerroin faktat. Näin ystäville, tuntemattomat ei onneksi kyselleet.

Nyt kun aikaa on kulunut pystyn puhumaan avomesti tuntemattomallekin sairaudesta mutta suunnattomasti ärsyttää että ihmiset ottavat asian esille lapsen kuullen, hänen älyssään kun ei ole mitään vikaa!

Eli eri aikakausina eri tavalla...Sekava vastaus! Johtunee myös luonteestani, en avoimesti kerro kipeitä asioiotani edes ystävilleni vaan suren hiljaa mielessäni.

Odotan kovasti että tämä suru lapsesta joskus laantuisi.

Ei kukaan mitään pahaa varmaan tarkoita, mutta se että edes kauppaan ei voi mennä ilman että joutuu selostamaan suurinpiirtein ihmisruumiin anatomian ja sen jälkeen ne poikkeamat siihen päälle. En jaksa!!

poa kysyä ja miten kysyisi, varsinkaan puolitutuilta. Siksi olenkin itse ollut se aloitteen tekevä osapuoli. Ja myös sen takia olen ollut avoin, ettei tarvitse muiden sitten pähkäillä omiaan lapsen vammasta tai mistä se on aiheutunut yms.