Mites appiukot? Minkälaiset välit?

ei olla koskaan juteltu mitään " elämää suurempia" asioita ja kyläillessä puolin ja toisin olen enemmän tekemisissä appiukon vaimon kanssa(vain pari vuotta minua vanhempi). Joskus kyllä harmittaa, kun olen luonteeltani toisten hyväksyntää hakeva ja muutenkin enemmän tunteita näyttävä. Tai siis tuntuu kiusalliselta kun on sellainen olo , että toinen ei arvosta mitä tekee tai ei keksi mitää jutun juurta toisen kanssa.

Minä kyllä tykkään miniästäni, onhan hänen kauttaan meillä kolme ihanaa lapsenlasta. Yli kymmenen vuoden aikana ei miniäni ole sanonut pahaa sanaa,enkä minäkään ainakaan tietoisesti. Juttelemme aina aivan kuin kaksi aikuista tekee. Kun poikani perhe on meillä käymässä, niin esim. illalla kun toivotellaan hyvää yötä, mminiäni sanoo: kiitos päivästä, jatketaan huomenna.