kuinka synnytys voi olla niiiiin HELPPOA!

ei mullakaa mikään extremesynnytys ollut eikä ole mitään kauhukertomuksia kerrottavana, mutta kuitenkin.

ja nopeaa,itselläni ei ollut yhtä hyvä tuuri ja meinattiin molemmat kuolla,selvittiin hätäsektiolla.Haluaisin lisää lapsia mut pelkään kuollakseni et jotain sattuu vaikka minut leikattaisiinkin suurella todennäköisyydellä.en pelkää kipua vaan sitä et jos kuolen tai vauva kuolee.

oli nopea mitään kipulääkkeitä en saanut, mutta silti ei ne kivut mitään " maailmanloppu- kipuja" ollut. yhteensä synnytys kesti 3,5h. :) alkuvuodesta on toisen la. ja innolla odottelen, tosin nyt varmaan tulee sellainen pitkän kaavan mukainen ;)





mutta synnyttäminen on ihanaa!!!!! :)

Mun toka synnytys oli kanssa ylihelppo. Sain yhden cytotecin. Ei supistuksia, jotka olis rekisteröityneet siihen laitteeseen. Vedet meni, sitten kivuttomilla suppareilla aukes n. tunnissa täysin auki ja 2min ponnistus ja lapsi ulkona. Luomuna. Olin tolpillani ja toipunut välittömästi.

Mulla esikoisen synnytys kesti reilusti yli 10h, joista vähän yli tunti ponnistusvaihetta niin että taju meinas mennä kun ei voimat enää riittänyt. Lopulta huomattiin, että vauva oli virheasennosa ja koko homma päättyi sektioon.



2. synnytys olikin sitten näitä TOSI helppoja. Koko tohina kesti 3,5h ja homma hoidettiin ilman kivunlievitystä, ainoa lieventävä asia oli lämmin savikääre. Jotta näin se voipi vaihdella.

Erilaisia synnytyksiä on niin monta kuin on syntyneitä lapsiakin.



Mulla kesti synnytys 10½ tuntia, ponnistusvaihe kesti yhteensä tunnin(välillä piti lopettaa ponnistaminen) ja lapsi autettiin lopuksi imukupilla ulos. Kivunlievitykseksi annettiin spinaali, koska kätilö luuli synnytyksen etenevän nopeammin. Spinaalin vaikutus aika on 1-2 tuntia, lapsi syntyi 6 tuntia puudutuksen annon jälkeen...Mä vähän siinä kyllä ihmettelinkin miksi ottaa niin kipeää, ilokaasusta en tykännyt koska meni pää sekaisin. En siinä tilanteessa halunnut olla aivan kuin kännissä.



Ennen säännöllisiä supistuksia olin kärvistellyt n.29 tuntia epäsäännöllisten kivuliaitten supistusten kanssa. Siinä ei paljon tullut nukuttua.



Äitini taas on synnyttänyt mut ja kaksi sisarustani aika nopeasti, hän on ollut ns. syöksysynnyttäjä. Jotkut sanovat, että tytär synnyttää samalla lailla kuin äitinsä mutta se on kyllä paskapuhetta. Erään kaverin äiti on synnyttänyt kaikki kolme lastaan alle viiden tunnin, kaverini taas punnasi molempia lapsia maailmaan yli 16h.

Suurin osa synnytksistä nyt vaan on helvetin kivuliaita ja osa jopa traumaattisia. Jos ysägä käy, voi päästä helpohkolla, mutta jos huono tuuri käy voi mennä tosi tosi vaikeaksikin. Ei sitä tietenkään pelkäämisellä ja jännittämisellä tarvitse raskausaikaa pilata, mutta on se ihan fiksua henkisesti valmistautua rankkaankin kokemukseen.



T: 23 tuntia synnytystä ja ääni tuskahuudosta käheä

että lyhyt synnytys on aina helppo ja pitkä vaikea. Nopea synnytys voi olla pelottava kokemus. Oma synnytykseni kesti säännöllisten ja kivuliaiden supistusten alusta lukien yli 2 vuorokautta (ponnistusvaihe 1,5 tuntia), mutta en pidä sitä mitenkään vaikeana. Eli minusta pitkällä synnytykselläkään ei tartte pelotella :-)

Se sijaan kauhukokemuksilla saa ja pitää pelotella ensisynnyttäjiä. Kamalaa ja hirveää oli ja veri ja paska lensi ja paikat repeili jne. Vielä oikein kuuluu värittää ja liioitella kauhuja, mutta jos joku mainitsee asiallisesti, että hänellä oli helppo synnytys, niin se on sitten maailmanloppu!

Mutta vain vaikeista saa puhua!

Niistä vaan ei kehdata pitää ääntä, ehkäpä solidaarisuudesta kamalan synnytyksen kokeneita kohtaan. Mikä on sinänsä ihan kilttiä, mutta toisaalta taas väärin ja tyhmää, koska se on omiaan lisäämään synnytyspelkoa, kun joka puolelta tunkee vaan juttua 30 tunnin avautumisista, 2 tunnin ponnistuksista, imukupeista, repeämistä jne. (enkä muuten ollenkaan väitä, etteikö tuollainenkin synnytys voisi olla jonkun mielestä loppujen lopuksi hyvä kokemus).

Kyllä, minulla oli ihana ja helpohko synnytys. Kipua oli, mutta muuta en ollut odottanutkaan, se pysyi koko ajan jollain lailla siedettävänä, kätilö ja mies tuki ihanasti, mikään kauhukuvistani ei toteutunut, kaikki meni nopeasti.

näköjään vain huonoista ja kamalista kokemuksista saa puhua! minäkin olin kuullut vain kauheuksia, ja siksi synnytys todella yllätti..että se voi olla oikeasti helppo ja lähes kivuton! olin myöskin tolpillani heti, tosi pirtsakkana, alapää lähes normaali ja kivuton myös. ei episotomiaa yms. 2 päivää sairaalassa ja kotiuduin, ja viikon päästä kaikki kilotkin olivat lähteneet. vauva nukkuu kuin unelma (jopa 11 h yöllä) ja imetys sujuu.



eli kaikki on erittäin hyvin ja minä nautin äitiydestä! että tällainen kokemus minulla, eikä tarvi vetää hernettä kenenkään nenään, halusin vain kertoa tällä palstalla ERILAISEN synnytystarinan!

Enkä osannut niitä kuvitella ennen kuin olin ne itse kokenut. Eli vaikka joku olisi yrittänyt kertoa, et ehkä ole voinut asiaa tajuta ennen kuin olet itse kokenut.

Sain epiduraalin ja kipuja jouduin kestämään varmaan 30 min. Mutta ne olivatkin elämäni kovimmat kivut! Ponnistus vaihe ei tuntunut missään, pääsin kyllä helpolla. Raskaus olikin sitten ihan eri juttu.

jos jollain synnytys menee helposti,nopeasti,tuskin kuitenkaan ihan kivuttomasti ohi,mut on hyvä kertoa ensisynnyttäjälle et voi mennä pitemmänkaavan mukaanki.ite osasin jotenki odottaa et kipeää käy,jne.mut luulin et minusta pidetään hyvää huolta ja että kätilö on turva,tyhmänä ensisynnyttäjänä en osannut vaatia ja uskoin kätilöä kuin ns.jumalaa!ehkäpä siksi synnytys epäonnistui,ja hätäsektio oli pakko.ja siinä vaiheessa helpotus kun olin jo melkein tajuton.mut olen sitä mieltä että omalla kohdallani kyse oli kätilön virheestä,jos minulle olisi sattunut parempi kätilö olisin selvinnyt ilman suuria kammoja seuraavaa kertaa kohtaan.synnytys on tietenkin kaikilla erinlainen ja tuskin kahtaa samanlaista löytyy mut sanon vain et synnytyksen kulkuun vaikuttaa paljon kätilön suhtautuminen ja ammattitaito!

T.äiti (-99,-01,-05)

Kesto 8 tuntia, mutta kivut koko ajan melko lievät. Toisessa synnytyksessä ekat 8 tuntia menivät samoin kuin ensimmäisessä, mutta viimeiset kolme tuntia olivat sellaista helvettiä, että huusin vain suoraa huutoa. Puudutuksia en saanut. Taju meni kerran. Toisestakin synnytyksestä selvisin kuitenkin repeämittä, terveen lapsen kanssa ja loppujen lopuksi hyvillä mielin, joten lasken sen hyväksi synnytykseksi. Opin kuitenkin olemaan väheksymättä synnytyskipuja.

Otin kuitenkin sen asenteen, että naisen kroppa on suunniteltu lapsen tekoa varten, joten todennäköisesti koko homma sujuu niin kuin pitääkin. Ja menihän se suunnilleen. Synnytys oli nopea, ja kipuihin käytin vain ilokaasua ja lämmintä pussia selkään. Eppari leikattiin ja repesin jonkun verran, mutta en kokenut sitä mitenkään traumaattiseksi. Toki meni varmaan vuosi, ennenkuin pystyin edes haaveilemaan toisen lapsen tekemisestä, mutta nyt esikoinen on 1½-vuotias ja vauvakuumetta on ilmassa. Jo sairaalassa koin synnytykseni helpoksi, ja toivon, että toinen menee yhtä hyvin. En uskalla edes ajatella, että se menisi paremmin, koska sittenhän se olisi ihan iisi juttu!!! :)

että yleensä synnytykset ovat aika helppoja.



En halua vähätellä yhdenkään kauheaa synnytyskokemusta, mutta tosiasia on, että pelko lisää kipua. Siksi on hämmentävää, että lapsettomien kavereideni parissa yleinen luulo on, että synnytys on normaalisti sellaista repeämä, imukuppi, hätäsektiomeininkiä. Pelkäävät raukat asiaa vaikkeivat ole edes vielä raskaana!



Olisi hienoa, jos ihmiset saisivat kertoa myös helpoista synnytyksistä, jossa kaikki menee juuri niin kuin pitää ja yleinen tietämys olisi, että naisen keho on siihen hommaan luotu.



Olen ihan varma, että naiset voivat etukäteen mieltään valmistamalla pitkälti vaikuttaa siihen, miten normaali synnytys etenee. Poikkeuksia toki aina tapahtuu, vauva voi olla väärässä asennossa tms. ja siksi meillä luojan kiitos on hyvät sairaalat ja osaava henkilökunta.