Tein asperger-testin ja sen perusteella minulla on joitakin tyypillisia asperger-piirteita. Muutenkin as-kuvausten lukeminen oli kuin oman henkilokuvan peilaamista.

Anna asian olla, jollei se haittaa mitenkään elämääsi.

Porskuttelet vaan samaan tahtiin kuin tähänkin mennessä ;-)

Mua se enemmänkin huvittaa, eikä paljoa napaani kaiva. En tiedä, saisinko diagnoosin, jos tahtoisin. Mitä ihmettä silläkin diagnoosilla ihminen tekisi? Yksi syy lisää, miksi ei saisi olla rauhassa kaikenmaailman viranomaisilta, vaan neuvolat ja muut tahot olisivat vahtimassa, ettei sosiaalivammainen pilaa lapsiaan.

Se on kömpelöyttä sosiaalisissa vuorovaikutustaidoissa, mutta monet as-ihmiset ovat aivan rakastavia ja ihania ihmisiä. Älykkäitä, pärjäävät koulussa.

Mutta siksi se diagnoosi on hyvä asia varsinkin lapselle, että sen avulla voi saada tukitoimia päivähoidossa ja koulussa. Ja minusta se on ihmiselle itselleen hyvä tietää, koska monesti as-ihmisiä kiusataan ja pidetään nörtti-friikkeinä, omituisina. Kun tietää, mistä nuo jutut oikeasti johtuvat, se voi olla hyvinkin vapauttava tunne. Ja potilasjärjestön kautta tapaa muita kaltaisiaan, ja huomaa, ettei ole ongelmissaan yksin.

Vierailija:

Mua se enemmänkin huvittaa, eikä paljoa napaani kaiva. En tiedä, saisinko diagnoosin, jos tahtoisin. Mitä ihmettä silläkin diagnoosilla ihminen tekisi? Yksi syy lisää, miksi ei saisi olla rauhassa kaikenmaailman viranomaisilta, vaan neuvolat ja muut tahot olisivat vahtimassa, ettei sosiaalivammainen pilaa lapsiaan.

Jos et diagnoosia kaipaa, niin fine. Mutta kunhan nyt kerroin, miksi jotkut ajattelevat asiasta toisin.

-as-pojan surullinen äiti-

En minä tee sillä enää mitään, mutta lapsena/kouluiässä olisin sitä kaivannut, vaikka olinkin älykäs ja pärjäsin hyvin.



Ei sillä tässä vaiheessa enää oikein mitään merkitystä ole. Siis ainakaan minulle. Tähän asti joka tapauksessa olen päässyt, olis vaan voinut olla helpompi tie jos olisi lapsena diagnosoitu eikä vaan pidetty hankalana boheemina älykkönä, jonka " kuluu olla vähän kummallinen" .

tahtoo testata

minusta olisi ainakin mukavampi saada tietää/diagnoosi lähisukulaistani, joiden sosiaalinen käyttäytyminen on todella avutonta ja inhottavaa, että heillä on asperger kuin että he ovat vain hyvin itsekkäitä..



missähän tässäkään menee raja, oppiiko asperger koskaan ottamaan toista ihmistä huomioon, kuuntelemaan mitä suusta pääsee ulos, empatiaa, keskittymään toiseen ihmiseen tai olemaan tästä oikeasti kiinnostunut tms.



nyt vain yritän välttää näitä henkilöitä ja pääosin pidän heitä itsekkäinä vaikka tokikin yritän myös ymmärtää heidän " avuttomuuttaan" ja inhottavaa kommunikointitapaa.. Mielummin kuitenkin tuomitsen niin kauan, kun he itse myöntävät sairautensa, sillä mielestäni aikuisen ihmisen pitää pystyä kontroilloimaan ja valvomaan omaa käytöstään

mä olen testien mukaan vankasti asperger. kai te tiedätte että jos on mielenterveysdiagnoosi, niin se on este mm. tietynlaisten matkavakuutusten saannille? tarkistakaa vaikka vakuutustoimistosta.



enkä ymmärrä miksi lapsi pitäisi leimata vaan antaa porskuttaa vaan.

moni aspergerlainen, erityisesti naiset, on sellaisia ylisosiaalisia papattajia, joiden puhe ei lopu millään. että se siitä et kaikki olis " nörttejä"

Diagnoosiin tarvitaan aika monta niistä oireista. Aika usealla on niitä oireita, eivätkä ne käytännön elämää juuri haittaa, kun niiden kanssa on tottunut elämään. Jokainen elää tyylillään.



Tietysti ihimset, joilla on asperger, hyötyvät diagnoosista, koska oppivat paremmin ymmärtämään itseään. Ja varsinkin lasten kohdalla diagnoosista on hyötyä, jotta koulussa ym. osataan antaa riittäviä tukitoimia.

seiska tarkoitti juuri näitä ihmisiä

Vierailija:

moni aspergerlainen, erityisesti naiset, on sellaisia ylisosiaalisia papattajia, joiden puhe ei lopu millään. että se siitä et kaikki olis " nörttejä"

usein aspergeriläisellä on vaikea tajuta asiaa jos se kerrotaan kuvannoillisesti. eli pitää vääntää rautalangasta.



tosin voi olla myös et vastaanottaja eli SINÄ olet liian herkkä, esim. raskaana ja hormonien myrskyssä vedät hernettä nenään liian herkästi ja turhasta!!!

Kuvailkaa vuorovaikutustaitojanne! Miten te omasta mielestänne käyttäydytte? Mitkä ovat toimienne motiivit?



Olen kiinnostunut tietämään, sillä aina vain puhutaan ulkoisista toimista, ei koskaan yksilön sisäisistä ajatuksista.

Se nyt vaan on niin, että todella monien perheiden tilanne helpottuu kun saadaan diagnoosi. Tietylle käyttäytymiselle ja tietyille poikkeavuuksille saadaan syy. Tätä kautta yksilölle voidaan tarjota paras mahdollinen tuki ja apu. Ja kyllä lähiympäristökin hyväksyy lapsen " omituisuudet" paremmin kun tietävät mistä oikeasti on kyse.



Diagnoosi on helpotus, ei leima!

Kouluikäisenä mulla ei oikeastaan ollut ystäviä, enkä niitä kyllä kaivannutkaan.



Joskus sitten 20-vuotiaana aloin ottamaan enemmän kontaktia muihin ihmisiin ja ihan tosissani yrittämään vuorovaikutusta. Mutta en tiedä olenko as, piirteitä kyllä on reippaasti. Mun itseni on hankala luottaa muihin ihmisiin, koska mun on vaikea hahmottaa onko ne vilpittömiä vai ei. Enkä osaa oikein tulkita toisten eleitä ja ilmeitä. Osittain sen takia mulla on tavallaan yliempaattinen toimintatapa, koska yritän sillä muiden jatkuvalla huomioimisella ymmärtää vähän enemmän tai saada selkeän hyväksynnän.

Mutta minulla asia ilmenee etenkin siten, etten kaipaa sosiaalisia suhteita lähes ollenkaan (muutama läheinen riittää, uudet tuttavuudet koen rasitteeksi). Jos olen vuorokauden jonkun kanssa esim. lomalla, tulen todella ärtyneeksi ja kaipaan hirveästi yksityisyyttä, koska olen joutunut venymään tarpeissani ja ottamaan toistakin huomioon.



Olen perfektionistinen, testien mukaan keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi, yksityiskohtiin voimakkaasti keskittyvä tutkijaluonne. Minulla on kuitenkin suuria vaikeuksia pysytellä aikatauluissa ja keskittyä moneen asiaan samanaikaisesti/nähdä kokonaisuuksia.



Olen hyvin voimakastahtoinen ja suorapuheinen. En välitä siitä juurikaan, mitä mieltä muut ovat. Minulla on siis varsin vahvat mielipiteet, joita en epäröi tuoda julki.



On niitä muitakin piirteitä. Haluaisin silti korostaa, että olen oppinut elämässäni useita rooleja, jotka auttavat minua tulemaan paremmin toimeen välttämättömissä kontakteissa. Mietin kyllä stressittömissä tilanteissa mitä muille sanon ja toisaalta minua kiinnostaa ymmärtää muiden ihmisten käyttäytymistä. Olen sangen taitava näkemään muiden tunteita, mikä poikkeaa tyypillisesti as-diagnoosista.

Kuvailkaa vuorovaikutustaitojanne! Miten te omasta mielestänne käyttäydytte? Mitkä ovat toimienne motiivit?

Siis tahdotko tietää, mitä ongelmia on, vai mitä?

No mun ongelmia, joiden kuvittelen liittyvän mahdolliseen aspergeriini, on mm. seuraavat:

- En koskaan osaa tietää, vitsaileeko joku, vittuileeko, vai onko tosissaan.

- Minusta eivät muut ilmeisestikään osaa sanoa samaa. On ihan jokapäiväistä, että teen mielestäni tosi hauskoja ja nokkelia sarkastisia kommentteja, ja koko muu porukka vaan katsoo hiljaa kummissaan ja selvästi ottaa tosissaan.

- Sanon usein asioita, jotka ilmeisesti ovat jotenkin sopimattomia. En tahallisesti. En tajua, mitä pahaa näissä asioissa on. Olen kai jotenkin liian suorapuheinen ja rehellinen. En yksinkertaisesti osaa valehdella.

- Näistä johtuen välttelen puhumista vieraassa seuraassa, koska kuitenkin puhun jotenkin " väärin" . Sen takia minua pidetään tosi ujona, mitä en ole.

- Ihmisten seura on kuluttavaa. On jatkuvasti vahdittava itseään ja tarkkailtava muita. Pystyn rentoutumaan vaan omassa ja mieheni seurassa.

- En muista koskaan mitään. Arkipäivän pyörittäminen on muistilappujen ja -listojen varassa aina ruoanlaitosta ja kaverille soittamisesta saakka. Unohdan usein kaikenlaisia asioita, joista on ongelmaa sosiaalisestikin. En esim. muista kenenkään nimeä vaikka työyhteyksissä. Joudun bluffaamaan kamalasti, kun en muista kenestäkään mitään.

On näitä muitakin. Mutta mitä tarkoitat sisäisillä motiiveilla?

sukulaisten käyttäytyminen on itsekästä



- ei kysytä suoraan koskaan mitään eikä pystytä ottamaan vastausta suoraan kysymykseen.. halutaan kuitenkin toimia sen oman sisäisen mallin mukaan " mikä minusta on paras" .. eli vastaukset menee kuuroille korville. Jää sellainen tunne, että minua ei kuunnella, ei välitetä ei ymmärretä eikä edes haluta tätä.



- keskittymiskyvyn puute: ei jakseta kuunnella lyhyttäkään selvitystä. Olen ajatellut, että vika on minussa ja minun tavassa selittää, mutta muiden ihmisten kanssa kärsivällisyys yleensä riittää. Jos jokin jää epäselväksi, ei esitetä kohteliasta tai uteliasta jatkokysymystä, vaan heitetään jokin todella asiaton ja typerältä kuulostava kommentti " kun jormakin niin..." .. tässäkään ei tule sellainen olo, että kuunneltaisin tai oltaisiin kiinnostuneita



- hössötetään ja höpötetään jatkuvasti. Minuuttiin mahtuu seitsemän eri puheen aihetta. Mitään ei käsitellä kunnolla



- ei muisteta mitä on sanottu, milloin ja miten. Voidaan syyttää, että se oli joku muu joka sanoi



- millään mitä sanotaan, ei tarkoiteta mitään, jos asiaan vaivautuu palamaan joskus.. tai sillä tarkoitettiin jotain muuta (kuulijan pitäisi siten pystyä lukemaan ajatuksia)



- ei kiinnitetä huomiota non-verbaaliin viestintään



- ei yleensäkään pohdita sitä miltä toisesta tuntuu, miten toinen reagoi



- etsitään syyllisiä, jos jokin on vialla ei olla, että " no ei se mitään, näinhän täällä meillä joskus käy" vaan tehdään kärpäsestä härkänen



Tunnustan, että olen herkkä ja minun kommunikointikasvatus on kodissani täysin päinvastainen. EN ole loukkaantunut kaikesta, mutta JOKAISEN normaalin täytyy ymmärtää, että esimerkiksi henkilön uskonto on sellainen asia, josta puhutaan kohteliaasti ja kunnioittavasti.. Ja asiahan on niin, että kuppi täyttyy pisaroista ja ei ole väliä onko viimeinen pisara suuri vai pieni



Nämä seikat on osin kotoa opittuja sukulaisteni kohdalla (koko perhe toimii näin) ja niillä on selkeä päämäärä. Tällä tavalla saa tahtomansa tehokkaasti läpi jos vastapuoli on kokematon ja arka



olen tottunut akateemiseen keskusteluun

Tässä ei kukaan ole luetellut kattavasti aspergerin kaikkia piirteitä. Eikä kukaan ole sanonut kaikkia as-ihmisiä nörteiksi. Minä mainitsin esimerkinomaisesti nörtit friikit siksi, että osa as-ihmisistä on sellaisia ja heitä sellaisiksi haukutaan.

On aivan totta, että osa as-ihmisistä - niin naisista kuin miehistä - on tuollaisia aggressiivisesti päälle puhuvia. Se on kuitenkin eri asia kuin aito sosiaalisuus. As-ihminen ei välttämättä huomioi muita eikä osaa tulkita kovin hyvin sitä, mistä muut haluaisivat puhua.

On as-ihminen sitten tuollainen päällepuhuja tai vetäytyvä nörtti, häntä pidetään omituisena ja voidaan sen vuoksi kiusata. Ja pointtini oli, että juuri SEN välttämiseksi voi diagnoosi olla hyvä asia. Ja as-ihmiselle itselleen helpotus.

Vierailija:

moni aspergerlainen, erityisesti naiset, on sellaisia ylisosiaalisia papattajia, joiden puhe ei lopu millään. että se siitä et kaikki olis " nörttejä"

-as-pojan surullinen äiti-

lisään vielä myös tuon suorapuheisuuden tai korostan sitä, tulihan se jo mainittua edellä:



- eli omat mielipiteet on ikään kuin faktoja (sama kuinka typeriä ne on). MInusta on outoa, että ne esitään hirveällä ponnella, kovalla äänensävyllä " no mä en ainakaan" -tyyliin. Tässä tavassa vastapuolelle ei jää oikein muuta kuin ihmetellä.. Tuntuu siltä, että kilpaillaan siitä kumpi on oikeassa ja äänensävy. -paino ja -voimakkuus ratkaisevat. Käsittääkseni tässä maailmassa on kuitenkin aika vähän asioita, joissa on voimassa yksi perimmäinen ja vihoviimeinen totuus..



KOmmunikaatiotaitoja voi aina kehittää jos haluaa. En sano kuitenkaan mitään pahasti asperger-" vammaisista" .. Minunkin on ollut vaikea saada itseäni ymmärretyksi nuorempana, olen pelännyt ettei minua kuunnella, olen töksäytellyt asioita, väsyn helposti vieraiden ihmisten kanssa, olen yliempaattinen jne. mutta silti yritän paljon



Doctor Phillissä oli juuri juttu näistä hölösuista, jotka eivät ole muuta kuin itsekkäitä ja oppineet puhetavan lapsuudestaan (myös lapsuuden kolhuista, kun kovasti sanomalla loukataan ja hylätään)

osin ihmissuhdetaidoissa onkin kyse siitä, että osaa näytellä sujuvasti. Jos joku, josta et ole kiinnostunut tulee puhumaan, mitä teet:



- sanot, että painu V:n vai että no onpa tosiaan hieno ilma...



istut iltaa miehen kaverin vaimon kanssa, jota et tunne: oletteko hiljaa vai kyseletkö hänen pitsinnypläyksestään vai haukotteletko kovaan ääneen??