rehellisesti;kuinka moni on antanut toisen varallisuuden vaikuttaa parivalintaan?

Vierailija:

Kannattaa vähän käyttää järkeäkin näissä parisuhdeasioissa, niin ei tarvitse myöhemmin kärvistellä ja katua.

mä lähdin suhteesta todella hyvin toimeen tulevan akateemisen miehen (oman alansa edelleen ainoa huippuasiantuntija suomessa) ja menin naimisiin köyhän opiskelijan kanssa ja teinpä lapsenkin ja hankin koiran :)



en ole katunut ratkaisuani hetkeäkään. tämä maisteri ei rakastanut minua, työtänsä vain. köyhä opiskelijakin on ollut sittemmin työelämässä, rakkaus vaan ei ole loppunut.

Auto ei ollut hieno, nyt vasta yhdessä hankittu hienompi perheauto.

Vaatteet oli ihan normaaleja ja on vieläkin.

Omaisuutta kuitenkin löytyy

Minulle se viestittää enemmänkin siitä miten hyvin hänellä on elämä hallussa.itsestään välittävä mies on itsevarma ja tavallaan välittää silloin muistakin kun pitää asiansa kunnossa.Jos olisi edessäni asuntovaunussa majaileva mies ja omassa asunnossa elävä, kallistuisin varmasti omassaan olevaan.siisteydestä ja omaisuudenhoidosta voi joskus päätellä myös muita elintapoja!riippumatta siis paljonko rahaa oikeasti on.

meillä oli ns. rakkautta ensi silmäyksellä=)

Vierailija:

oliko sillä väliä millaisella autolla mies ajoi?kiinnititkö huomiota esim.vaatemerkkeihin?vuokralla vai omassa?

Kun aloimme seurustella niin asiat olivat näin:

-Miehellä ei ollut omaa autoa, vaan rämä maastopyörä.

-Vaatemerkkeihin en kiinnittänyt huomiota, koska mies ei käytä mitään merkkivaatteita.

-Asui silloin vuokralla.

Vierailija:

Kun aloimme seurustella niin asiat olivat näin:

-Miehellä ei ollut omaa autoa, vaan rämä maastopyörä.

-Vaatemerkkeihin en kiinnittänyt huomiota, koska mies ei käytä mitään merkkivaatteita.

-Asui silloin vuokralla.

Eli tahdoin miehekseni " kunnollisen" ihmisen, ja tämän yhtenä osa-alueena oli kyllä se, että mies oli sopivasti työstä ja alastaan kiinnostunut, työhaluinen (ei kuitenkaan työnarkomaani) ihminen. Ei siis tyyppi, jonka mielestä on ok elää vain yhteiskunnan tuilla ja jota ei opiskelut ja työelämä voisi vähempää kiinnostaa. Tällaisiakin ohimeneviä poikakavereita minulla oli, mutta en olisi heitä ikinä nainut.

itse suht hyvätuloisena naisena en huoli työtöntä tai opiskelijaa mieheksi. nykyinen mieheni tienaakin suht samanverran kuin minä :-)

ns. hulttiot jätin taka-alalle: peliriippuvuutta, juomista ja jotenkin " raukan" oloin kaveri.



Samoin tyypit, jotka pesettivät pyykin äidillä opiskeluaikoina saivat jäädä



kyllä miehen auto, siis että ylipäätään on auto, vaikutti positiivisesti. Viestitti, että miehellä on elämä kunnossa (oli jo työelämässä) ja raha-asiat hallussa.. ei ole rahat menneet kankkulan kaivoon. Positiivinen lisä oli se, että mies piti kotinsa kunnossa (tämä ei sitten pitkälle enää toteutunut)



Myöhemmin sain tietää, että miehellä on säästöjäkin, ne eivät ole asioihin vaikuttaneet. Olen aina ajatellut, että säästöt ovat miehen omaisuutta enkä ala niitä tuhlaamaan.

että onkohan se kännissä useinkin.sitten ratkaisee herrasmiestavat:en pidä siitä lähestymistavasta jossa ollaan jo ennen nimen kysymistä perseessä kiinni.sekin vaikutti paljon, miten hän tilanteet käsittelee:suuttuuko helposti,hermostuuko pienistä ym.siis turvalliselle vaikuttava mies herättää kiinnostuksen!

elämä on paljon muutakin. ja mä voin elättää itte itteni.

Olimme opiskelijoita, kun tapasimme. Ja molemmat köyhiä kuin kirkonrotat. Onneksi ei enää ole niin ;-)



Mutta, jos nyt pitäisi " valita" uusi mies, niin kiinnittäisin käytöksen ym. ohella myös hieman varallisuuteen...

liian pitkään opiskelleen kanssa (30 ja opiskellut 10 vuotta etenemättä kummemmin) vaikka olisi ollut komea ja ihan kiva. Muutamia tällaisia tapauksia ollut. Olen ajatellut, että niistä ei tule ikinä mitään, enkä voisi kuvitella olevani tahallaan työttömän tai saamattoman luuserin kanssa.





Yritteliäisyys kunniaan.

Kannattaa vähän käyttää järkeäkin näissä parisuhdeasioissa, niin ei tarvitse myöhemmin kärvistellä ja katua.

t. 4

t. 5, 8 ja 9

Tosin kyllä tietty yritteliäisyys ja etenemishalut näkyvät jo silloinkin. Nyt olen tyytyväinen, että mies ei ole mikään tyhjätasku, helpottaa arkea.

Jos olisin uudestaan menossa naimisiin, niin silloin varallisuudella voisi olla jo merkitystä. En välttämättä haluaisi muuttaa enää mihinkään pieneen kerrostalokämppään johonkin lähiöön. Jos mies olisi taiteellisesti lahjakas tai luovalla alalla muuten, niin sitten voisi saada anteeksi köyhyyden...