Jos vaan lähtis, pakkaisi lapset ja kamat autoon ja lähtisi vetämään.

Kypsyyden aste on saavuttanut kai huipun. Suhteen eteen on tehty töitä. Olen ehdottanut, yrittänyt ja tehnyt töitä jotta parisuhde löytäisi hehkua. Mies lupaa yrittää, mutta ei tee sitä. Sitten tulee kamalan vihaiseksi kun haluan PUHUA. Mies vetää teinilinjaa, vänkää ja vittuilee. Minä vaikenen ja syön raivoani. Asiat saadaan näin painetuksi sinne Muka Unholaan.



Mikään ei enää oikein tunnu miltään. Olisi oikeastaan helpotus jos mies menisi vaikka pikkujouluissa panemaan jotain toista. Olisi edes joku konkreettinen syy lähteä. Nyt tämä suhde vaan " lopahti" ja " olemme parempia ystäviä kuin rakastavaisia" ja " eroon ei liity dramatiikka ja kolmansia osapuolia" .